Avaa päävalikko

Selinus (m.kreik. Σελινοῦς, Selinūs tai Selinous, myös Selinoeis, Σελινόεις, lat. Selinus, ital. Selinunte) oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Sikeliassa eli Sisilian saarella Italiassa. Sen arkeologinen alue sijaitsee Castelvetranon kunnassa nykyisten Marinella di Selinunten ja Triscinan kylien välissä.[1][2][3][4]

Selinus
Σελινοῦς
Selinuksen arkeologista aluetta ja Temppeli E:n rauniot.
Selinuksen arkeologista aluetta ja Temppeli E:n rauniot.
Sijainti

Selinus
Koordinaatit 37°35′00″N, 12°49′29″E
Valtio Italia
Paikkakunta Selinunte, Marinella di Selinunte, Castelvetrano, Trapani, Sisilia
Historia
Tyyppi kaupunki
Ajanjakso n. 651/650–250 eaa.
Huippukausi n. 500–400-luvut eaa.
Kulttuuri antiikki
Alue Sikelia
Aiheesta muualla

Commons-logo.svg Selinus Commonssissa

Selinus oli kreikkalainen siirtokunta, ja yksi koko Sisilian tärkeimmistä. Se kukoisti arkaaisella ja klassisella kaudella 500- ja 400-luvuilla eaa. Kaupunki tunnetaan ennen kaikkea lukuisista suurista temppeleistään, joista niin kutsuttu Temppeli G oli yksi suurimpia koko kreikkalaisessa maailmassa. Kukoistuskausi päättyi, kun karthagolaiset tuhosivat kaupungin vuonna 409 eaa. Lopullisesti Selinus tuhottiin ensimmäisessä puunilaissodassa noin vuonna 250 eaa.[2][3]

Sisällysluettelo

MaantiedeMuokkaa

 
Selinuksen arkeologista aluetta, akropolis etualalla.

Selinus sijaitsi Sisilian lounaisrannikolla lähellä samannimisen joen (nyk. Modione, Selino) suuta ja noin 6,5 kilometriä länteen Hypsas-joen (nyk. Belice) suusta. Selinus-joki virtasi heti kaupungin länsipuolelta ja nykyinen Cotone-joki (Calici) itäpuolelta.[2][3] Kaupunkikeskus oli rakennettu noin 1,3 kilometriä pitkälle tasanteelle jokien väliin. Kaupungin akropoliina toimi sen eteläosa. Sen itä- ja länsipuolilla jokien toisella puolella oli kaksi muuta tasannetta, jotka oli omistettu kaupungin pyhäköille.[1] Kaupungin paikka on heti nykyisen Marinella di Selinunten kylän länsipuolella.

Selinuksen kaupunkivaltion hallussa ollut alue oli suhteellisen suurikokoinen, ja sen ydinalueen kooksi on arvioitu 600-luvulla eaa. noin 300–400 neliökilometriä. 500-luvulla eaa. kaupungin vaikutuspiirin koko oli jopa 1 200–1 800 neliökilometriä.[1] Selinus oli saaren etelärannikon läntisin kreikkalaiskaupunki, ja näin se oli eräänlainen kreikkalaisen sivistyksen ulkovartioasema muutoin foinikialaisten ja elymien asuttaman alueen rajalla. Näin sillä oli sama asema kuin Himeralla saaren pohjoisrannikolla. Selinuksen pohjoispuolella sijaitsi elymien keskus Segesta (Egesta). Näiden kahden kaupungin alueiden rajana toimi Mazaros-joki, joka sijaitsi noin 24 kilometriä Selinuksesta. Idässä Selinuksen alue ulottui Halykos-joelle (nyk. Platani), jonka suulla sijaitsi kaupungin perustama Herakleia Minoan siirtokunta.[1][3][5]

HistoriaMuokkaa

Arkaainen kausiMuokkaa

Selinuksen paikalla tai lähellä on jo ennen kaupungin perustamista ollut todennäköisesti paikallisten ei-kreikkalaisten heimojen, mahdollisesti sikaanien, asutuksia. Varhaisimmat löydöt ajoittuvat pronssikauden alkuun.[2] Selinuksen kaupunki oli Megara Hyblaian ja sen emäkaupungin, Kreikan Megaran siirtokunta. Thukydideen mukaan perustaminen tapahtui sata vuotta Megara Hyblaiaa myöhemmin, ja näin se ajoitetaan noin vuoteen 628/627 eaa. Diodoros Sisilialainen ajoittaa sen kuitenkin varhaisemmaksi, noin vuoteen 651/650 eaa., ja Hieronymos jo noin vuoteen 654 eaa. Arkeologian perusteella Diodoros olisi oikeassa, ja kaupunki vaikuttaisi syntyneen noin 650/651 eaa. Siirtokuntalaisten johtajaksi mainitaan emäkaupunki Megarasta tullut Pammylos.[1][2][3][6]

 
Selinuksen lyömä didrakhma, n. 540–510 eaa. Kuvituksessa sellerinlehti ja neliömäinen, kahdeksaan osaan jaettu rahaleima.

Kaupungin nimen sanotaan tulleen alueella kasvaneesta villiselleristä (selinon, σέλινον), ja samasta syystä sellerinlehti esiintyi myös kaupungin lyömissä rahoissa.[3] Kaupungin kansalaisesta käytettiin etnonyymejä Selinontios (Σελινόντιος), Selinūntios (Σελινούντιος), Selinūsios (Σελινούσιος) ja Selinysios (Σελινύσιος), myöhemmin latinaksi Selinuntius.[3]

Selinus oli sijaintinsa vuoksi usein törmäyksessä Sisilian länsi- ja luoteisosia asuttaneiden karthagolaisten ja barbaariheimojen kanssa. Kaupunki pyrki jo varhain laajentamaan alueitaan erityisesti pohjoiseen. Tämän seurauksena Selinus soti usein sen ei-kreikkalaisen naapurin Segestan (Egesta) kanssa, ja varhaisin sota kaupunkien välillä tunnetaan vuodelta 580 eaa.[2][3][7] Segestalaisilla oli seudulla pitkään johtoasema, erityisesti sen jälkeen, kun rhodoslaiset ja knidoslaiset olivat perustaneet Liparan ja auttoivat segestalaisia.[3]

Muutoin Selinuksen varhaisesta historiasta tiedetään melko vähän. Se vaikuttaa nousseen nopeasti kukoistavaksi kaupungiksi ja löi omaa hopearahaa 500-luvulta eaa. lähtien.[1][3] Selinuksen valtiomuoto oli alun perin oligarkinen, ja myöhemmin siellä nousivat valtaan tyrannit monien muiden Sisilian kaupunkien tavoin. Noin vuonna 510 eaa. kaupungin tyrannina toimi Peithagoras. Kaupunkilaiset vapautuivat tästä spartalaisen Euryleonin avustuksella. Tämän jälkeen Euryleon hallitsi kaupunkia itse, mutta selinuslaiset tekivät vallankumouksen ja surmasivat tämän.[3][5]

Selinuksessa oli ilmeisesti aristokraattinen puolue, joka oli historian käänteissä yleensä karthagolaismielinen, ja demokraattinen puolue, joka oli puolestaan muiden kreikkalaiskaupunkien puolella. Nämä kaksi väestönosaa olivat vallassa eri aikoina, minkä vuoksi kaupungin ulkopolitiikka vaihteli ajoittain.[2] Karthagon ja muiden sisilialaisten kaupunkien sodan aikaan vuonna 480 eaa. Selinus oli Karthagon puolella. Selinuslaiset lupasivat jopa osallistua sotaan omilla joukoillaan, mutta Karthago ehti hävitä Himeran taistelun ennen tätä.[3][8]

Klassinen kausiMuokkaa

 
Selinuksen lyömä tetradrakhma, n. 455–409 eaa. Kuvituksessa Artemis ja Apollon hevosvaljakossa; sekä Selinos-jumala alttarin ääressä, kukko, härkä ja sellerinlehti.

Seuraavan kerran Selinus mainitaan antiikin lähteissä vuonna 466 eaa., kun se osallistui saaren muiden vapaiden kaupunkien kanssa Syrakusan tyrannin Thrasybuloksen syrjäyttämiseen. 400-luvun eaa. loppupuoli oli kaupungille samoin kuin saaren muille kreikkalaiskaupungeille suhteellisen rauhallista ja kukoistavaa aikaa. Selinukseen rakennettiin lukuisia suuria temppeleitä.[2][3] Kaupungin asukkaat rakensivat myös Olympiaan oman aarekammion, jossa oli kultaa ja norsunluuta ollut Dionysoksen patsas.[9] Thukydides sanoo kaupungin olleen ennen Ateenan vuonna 415 eaa. alkanutta sotaretkeä voimakas ja vauras kaupunki, jolla oli suuret resurssit sekä maalla että merellä, ja paljon rikkauksia kerättynä sen temppeleihin. Diodoros Sisilialainen mainitsee kaupungin väkiluvun olleen suuri.[3][10] 400-luvulla eaa. Selinus alkoi lyödä pronssirahaa.[1]

Vuonna 416 eaa. Selinuksen ja Segestan riidat toimivat alkusysäyksenä Ateenan suurelle Sisilian sotaretkelle. Selinuslaiset pyysivät apua Syrakusalta ja saivat etulyöntiaseman, mutta segestalaiset kääntyivät Ateenan puoleen. Vaikka ateenalaiset eivät ilmeisesti tehneet mitään välittömästi, selinuslaiset ja syrakusalaiset vetäytyivät. Selinuksella ei myöskään ollut kovinkaan suurta osaa sotatoimissa Ateenan sotaretken aikana. Nikias kyllä ehdotti sotaretken alussa vuonna 415 eaa., että ateenalaiset olisivat hyökänneet aluksi Selinukseen ja pakottaneet sen alistumaan rauhanehtoihin. Tämä kanta kuitenkin hävisi, ja niin Ateenan hyökkäys suuntautui Syrakusaan. Selinus tarjosi Syrakusalle lisäjoukkoja, ja se oli myös paikka, johon peloponnesolaisten joukot saapuivat Gylippoksen johdolla keväällä 413 eaa. matkalla auttamaan Syrakusaa.[3][11]

Ateenalaisten tappio johti siihen, että Selinus oli vapaa toimimaan Segestaa vastaan. Segesta pyysi nyt apua Karthagosta, ja onnistui näiden avulla voittamaan selinuslaiset taistelussa vuonna 410 eaa. Seuraavana vuonna 409 eaa. karthagolaiset lähettivät suuren, Hannibalin Hamilkarin pojan johtaman sotajoukon, jonka kooksi mainitaan ainakin 100 000 miestä, Lilybaioniin ja sieltä Selinukseen. Kaupungin puolustus ei ollut kunnossa, ja Syrakusan, Akragaan ja Gelan apu tuli liian myöhään. Karthagolaiset valtasivat kaupungin vain kymmenen päivän piirityksen jälkeen. Kerrotaan, että selinuslaisia kaatui 16 000, vangittiin 5 000 ja pakeni Akragaaseen 2 600. Hannibal tuhosi kaupungin muurit, mutta antoi myöhemmin selvinneiden palata sillä ehdolla, että nämä alistuivat Karthagon valtaan. Tämä vahvistettiin myös Syrakusan tyrannin Dionysioksen ja karthagolaisten sopimuksella vuonna 405 eaa. Osa henkiinjääneistä palasi syrakusalaisen sotapäällikkö Hermokrateen johdolla.[3][12]

 
Pronssiveistos, niin kutsuttu Selinuksen efebi. Castelvetranon museo.

Selinus heräsi uudelleen henkiin Karthagon alaisuudessa, mutta oli kärsinyt suuren iskun, eikä enää palannut entiseen kukoistukseensa. Seuraavan kerran kaupunki mainitaan, kun se vuonna 397 eaa. liittyi Dionysioksen puolelle tämän sodassa Karthagoa vastaan. Kaupunki päätyi kuitenkin takaisin Karthagon valtaan vuoden 383 eaa. rauhassa, jossa Halykos-joki sovittiin Karthagon ja kreikkalaisten alueiden rajaksi; koska joki virtasi Selinuksen itäpuolella, kaupunki jäi karthagolaisten puolelle. Dionysios sai Selinuksen valtaansa vähäksi ajaksi vielä ennen kuolemaansa, mutta tämän jälkeen se palasi jälleen karthagolaisille. Halykos vahvistettin rajaksi uudelleen Karthagon ja Agathokleen tekemässä rauhassa vuonna 314 eaa. Siinä todettiin myös suoraan, että Selinus ja Herakleia Minoa sekä Himera (toisin sanoen sen aseman perinyt Thermai) pysyvät Karthagon alueena.[3][13]

Hellenistinen ja roomalainen kausiMuokkaa

Epeiroksen kuninkaan Pyrrhoksen Sisilian sotaretken aikaan vuonna 276 eaa. selinuslaiset liittyivät tämän puolelle Herakleian valtauksen jälkeen. Ensimmäisen puunilaissodan vuosina 264–241 eaa. aikaan Selinus oli jälleen Karthagon vallassa, ja sen alueella käytiin useita taisteluita. Sodan loppupuolella, noin 250 eaa., kun karthagolaiset keskittyivät mahdollisimman harvojen paikkojen puolustamiseen, nämä siirrättivät kaikki Selinuksen asukkaat Lilybaioniin ja tuhosivat Selinuksen.[3][14]

Selinusta ei mitä ilmeisimmin enää rakennettu uudelleen tämän jälkeen. Plinius puhuu kaupungista ikään kuin se olisi vielä ollut olemassa, mutta Strabon sanoo selvästi sen olleen täysin autiona. Ptolemaios mainitsee Selinus-joen mutta ei itse kaupunkia.[3][15]

Roomalaisella kaudella tunnettiin noin 30 kilometriä idempänä nykyisen Sciaccan paikalla sijainnut Thermai (Thermae Selinuntiae), joka sai nimensä Selinuksesta ja kuumista lähteistään. Myöhemmin lähteet tunnettiin nimellä Aquae Labodes tai Larodes.[3]

Myöhempi historia ja kaivauksetMuokkaa

Selinuksen paikalla oli vähäistä asutusta varhaiskristillisellä ja bysanttilaisella ajalla ja edelleen saraseenien valtakaudella. Paikan nimi unohtui, ja se alettiin tuntea nimellä Casale degli Idoli tai Terra di Pulci. Kaupungin paikka tunnistettiin 1500-luvulla, ja arkeologiset tutkimukset alkoivat 1800-luvun alkupuolella.[2] Vuosina 1822–1823 kaupungin temppeleitä kaivoivat brittiläiset arkkitehdit Samuel Angell ja William Harris.[16]

Kaupungin paikka ja arkeologinen alue tunnetaan nykyisin italiankielisessä nimimuodossa Selinunte. Paikalliset tahot ovat vuodesta 2014 pyrkineet saamaan arkeologisen alueen ehdolle Unescon maailmanperintöluetteloon.[17]

Rakennukset ja löydöksetMuokkaa

Selinuksen arkeologiset jäänteet voidaan jakaa viiteen alueeseen, jotka ovat akropolis eli yläkaupunki; alakaupunki; varsinaisen kaupungin ulkopuolinen itäkukkula; Demeter Maloforoksen pyhäkön alue sekä hautausmaat. Kaupunki tunnetaan ennen kaikkea lukuisista temppeleistään. Temppeleihin viitataan tutkimuksessa kirjaimilla, koska yhdestäkään niistä ei tiedetä varmuudella, mille jumalalla ne oli omistettu. Osa temppeleistä sijaitsi akropoliilla ja kaikkein suurimmat temppelit itäkukkulalla. Kaikki edustivat doorilaisia tyyliä, ja ne olivat koko Sisilian ainoita, joiden julkisivut oli koristeltu metoopeilla ja muilla veistoskoristeluilla.[2] Nämä koristeosat ovat pääosin Palermon arkeologisessa museossa (Museo archeologico regionale ”Antonino Salinas”). Kaupungissa on ollut suunniteltu asemakaava ja se on ollut ympäröity muurein.[1]

Akropolis ja sen temppelitMuokkaa

 
Kaavakuva Selinuksen akropoliin alueesta.

Akropolis eli yläkaupunki (37°34′59″N, 12°49′31″E ) oli ympäröity muurein, joista on säilynyt joitakin osia. Muurit oli rakennettu alun perin pian kaupungin perustamisen jälkeen, ja niitä oli laajennettu 500- ja 400-lukujen eaa. taitteessa. Muureissa oli useita suorakulmaisia torneja. Linnoitteita kunnostettiin erityisesti Hermokrateen aikana vuoden 409 eaa. tuhon jälkeen. Tässä yhteydessä muureihin rakennettiin myös kaksi pyöreää tornia. Muureissa oli ainakin kaksi porttia, alakaupunkiin johtanut portti pohjoissivulla ja toinen portti länsisivulla.[2]

Kukkulalla sijaitsi neljä suurta temppeliä, jotka tunnetaan kirjaimilla A, C, D ja O, sekä pienempi temppeli B. Temppeleiden lähellä sijaitsi myös kaupungin agora eli kokoontumis- ja kauppapaikka. Vuoden 409 eaa. tuhon jälkeen eli puunilaisella kaudella akropolis säilyi ainoana asuttuna paikkana. Tämän seurauksena kukkulalle rakennettiin 300- ja 200-luvuilla eaa. ruutuasemakaavaan sijoitettuja asuintaloja. Tämän vaiheen kaupunki muistuttaa paljon karthagolaisia kaupunkeja. Osa akropoliin alueesta on kaivettu; kaivaukset ovat keskittyneet kukkulan kaakkoisosaan temppeleiden alueelle.[2]

 
Temppeli A:n rauniot.

Temppeli A

Temppeli A sijaitsee akropoliin eteläosassa heti Temppelin O pohjoispuolella. Se rakennettiin noin vuonna 490–480 eaa., ja mahdollisesti omistettu Letolle. Temppelissä oli 6 x 14 pylvästä ja sen stylobaatin koko on noin 16,2 x 40,2 metriä. Sisällä temppelissä oli pronaos, naos eli cella ja opisthodomos. Temppeli muodosti keskiajalla osan linnoitusta Temppelin O raunioiden ohella. Temppelin itäpuolella sijaitsi sen alttari sekä 5,6 x 13,1 metriä kooltaan ollut propylon-porttirakennus.[2][18]

Temppeli B

Temppeli B on pieni temppeli, joka sijaitsi heti Temppelin C kaakkoispuolella. Se on ajoitettu noin vuosiin 300–275 eaa.,[19] ja perinteisen näkemyksen mukaan se olisi ollut omistettu filosofi Empedokleelle, joka Diogenes Laertioksen mukaan kuivatti Selinuksen suot.[2][20] Ajoituksen perusteella tämä on kuitenkin ongelmallista. Temppelin koko on noin 4,6 x 8,4 metriä. Siinä oli pronaos ja naos,[2] ja julkisivussa oletettavasti kaksi pylvästä.[19]

 
Temppeli C:n rauniot.
 
Kaupunginmuuria.

Temppeli C

Temppeli C on akropoliin temppeleistä suurin ja sijaitsee kukkulan korkeimmalla kohdalla. Se oli rakennettu 500-luvun eaa. ensimmäisellä puoliskolla, ja mahdollisesti omistettu Apollonille. Temppelissä oli 6 x 17 pylvästä, ja sen stylobaatin koko on noin 24 x 63,7 metriä. Sisällä temppelissä oli pronaos, naos ja adyton. Temppelin arkaaisuus näkyy erityisesti sen pitkänomaisessa muodossa. Päätykolmiot oli koristeltu muun muassa gorgoilla. Pohjoisenpuolisen pitkän sivun pylväistä 14 on kunnostettu vuosina 1925–1926. Temppeliin liittyi kaksi alttaria, vanhempi sen kaakkoispuolella ja uudempi itäpuolella.[2][18]

Temppeli D

Temppeli D on akropoliin temppeleistä pohjoisin. Se rakennettiin 500-luvun eaa. puolessa välissä, ja oli mahdollisesti omistettu Afroditelle. Siinä oli 6 x 13 pylvästä, ja sen stylobaatin koko oli noin 24 x 56 metriä. Temppelissä oli prostyyli portiikki, pronaos, naos ja adyton. Temppelin alttari sijaitsi heti sen kaakkoispuolella.[2][18]

Temppeli O

Temppeli O on akropoliin temppeleistä eteläisin. Se rakennettiin noin vuonna 490–480 eaa., ja oli mahdollisesti omistettu Artemiille. Temppeli on lähes samanlainen kuin Temppeli A: siinä oli myös 6 x 14 pylvästä, ja sisällä pronaos, naos ja opisthodomos.[2][18]

AlakaupunkiMuokkaa

Alakaupungin alue (37°35′23″N, 12°49′27″E ) sijaitsi akropoliin pohjoispuolella nykyisin nimellä Manuzza tunnetulla kukkulalla. Myös se oli rakennettu ruutuasemakaavassa ja ympäröity muurein, joista vain osia on säilynyt.[2] Alueella on suoritettu vain vähän kaivauksia.

Itäkukkulan temppelitMuokkaa

Niin sanottu Itäkukkulan alue (37°35′13″N, 12°50′05″E ) sijaitsee noin kilometrin itäkoilliseen akropoliin alueesta, lähellä nykyistä Marinellan kylää. Kukkulalla sijaitsivat kaupungin kolme suurinta temppeliä. Varhaisin alueen temppeleistä rakennettiin 500-luvun eaa. puolessa välissä, ja näin ne ovat akropoliin temppeleitä myöhäisempiä. Temppeleistä suurin, joka tunnetaan nimellä Temppeli G, on yksi koko kreikkalaisen maailman suurimpia temppeleitä. Alue oli kaupunginmuurien ulkopuolella, ja temppelit näin ikään kuin kaupungin edustalla.[2][3]

 
Temppeli E:n rauniot.

Temppeli E

Temppeli E on eteläisin kukkulan kolmesta temppelistä. Se oli rakennettu noin vuonna 480–460 eaa., ja mahdollisesti omistettu Heralle. Temppeli sijaitsi omalla temenos-alueellaan. Temppelissä oli 6 x 15 pylvästä, ja sen stylobaatin koko oli noin 25,3 x 67,8 metriä. Sisällä temppelissä oli pronaos, naos eli cella, adyton ja opisthodomos. Temppeliä on kunnostettu huomattavasti, ja siksi se on nykyisin Selinuksen temppeleistä näyttävin.[2]

 
Temppeli F:n rauniot.

Temppeli F

Temppeli F on keskimmäinen ja pienin kukkulan kolmesta temppelistä. Se rakennettiin 500-luvun eaa. puolessa välissä, ja se oli mahdollisesti omistettu Athenelle. Siinä oli 6 x 14 pylvästä, ja sen stylobaatin koko oli noin 24,4 x 61,8 metriä. Sisällä temppelissä oli pronaos, naos ja adyton, mutta ei opisthodomosta.[2]

 
Temppeli G:n rauniot.

Temppeli G

Temppeli G on pohjoisin kukkulan kolmesta temppelistä. Se oli mahdollisesti omistettu Zeukselle. Temppelin rakentamisen oletetaan alkaneen 400-luvun eaa. alkupuolella. Se ei koskaan valmistunut, sillä se oli vielä kesken kaupungin tuhouduttua vuonna 409 eaa. Temppeli oli pseudodipteraali, ja siinä oli 8 x 17 pylvästä. Sen stylobaatin koko on noin 50,1 x 110,4 metriä. Näin se oli Akragaan Olympoksen Zeuksen temppeliä pidempi, mutta ei yhtä leveä. Sen pylväiden korkeus oli noin 16,3 metriä ja halkaisija alaosassa noin 3,4 metriä. Oletettavasti pitkän rakennusajan vuoksi temppelissä on arkkitehtoonisia erikoisuuksia, jotka voivat johtua siitä, että suunnitelmia muutettiin rakentamisen kuluessa. Keskeneräisyys näkyy muun muassa siinä, ettei temppelin pylväitä ole uritettu kokonaan.[2][3]

Muut löydöksetMuokkaa

Demeter Maloforoksen pyhäkkö

Maloforokselle omistettu pyhäkkö (37°35′13″N, 12°49′01″E ) sijaitsee kaupungin ulkopuolella noin kilometrin akropoliista länteen, Selinos-joen eli nykyisen Modionen toisella puolella. Maloforos oli paikallinen jumalatar, joka nähdään samana kuin Demeter. Pyhäkön varhaisin vaihe on ajoitettu 600-luvun eaa. puoleen väliin. Pyhäkön koko on noin 50 x 60 metriä. Sen tärkein rakennus muistutti megaronia, ja sen edustalla oli suurikokoinen alttari. Pyhäköstä on löydetty tuhansia votiivilahjoiksi jätettyjä jumalatarta esittäviä pienoispatsaita. Vaikuttaa siltä, että pyhäkkö on ollut paitsi kreikkalaisten myös lähiseudun ei-kreikkalaisten heimojen käytössä.[1][2]

Samaan temenos-alueeseen kuuluu myös pienempi Zeus Meilikhiokselle omistettu pyhäkkö sekö Hekataion eli ktoonisten jumalten pyhäkkö. Temenoksen sisäänkäynti oli proypylon-portin kautta.[1][2]

Hautausmaat

Kaupungin hautausmaita on löydetty erityisesti Modione-joen itä- ja länsipuolelta. Alueelta on löydetty kymmeniätuhansia erityyppisiä hautoja alkaen 600-luvun eaa. puolesta välistä. Hautausmaat ovat ulottuneet jopa viiden kilometrin päähän kaupungista.[2]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g h i j Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”44 Selinous”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1.
  2. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”SELINUS (Selinunte) Trapani, Sicily”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio.
  3. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v Smith, William: ”Selinus”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio.
  4. Selinus Pleiades. Viitattu 22.10.2018.
  5. a b Herodoros: Historiateos 5.46.
  6. Thukydides: Peloponnesolaissota 6.4, 7.57; Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 13.59; Strabon: Geografia 6; Hieronymos: Chron. ad ann. 1362.
  7. Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 5.9.
  8. Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 11.21, 13.55.
  9. Pausanias: Kreikan kuvaus 6.19.6.
  10. Thukydides: Peloponnesolaissota 6.20; Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 11.21, 13.55.
  11. Thukydides: Peloponnesolaissota 6.47, 6.6, 7.50, 7.58; Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 12.82, 13.12.
  12. Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 13.43–44, 13.54–59, 13.63, 13.114.
  13. Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 14.47, 15.17, 15.73, 19.71.
  14. Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 22.10, 23.1, 23.21, 24.1; Polybios: Historiai 1.39.
  15. Plinius: Naturalis historia 3.8; Strabon: Geografia 6; Ptolemaios: Geografia 3.4.5.
  16. Marconi, Clemente et al.: Temple Decoration and Cultural Identity in the Archaic Greek World: The Metopes of Selinus, s. 133. Cambridge University Press, 2007. ISBN 052185797X. Teoksen verkkoversio.
  17. Selinunte sito UNESCO: Candidatura a Patrimonio dell’Umanità Castelvetranesi.it. Viitattu 22.10.2018.
  18. a b c d DK Eyewitness Travel Guide: Sicily, s. 104. Dorling Kindersley Ltd, 2011. ISBN 1405369574. Teoksen verkkoversio.
  19. a b Carra, G. & D’Amelio, S. & Villa, B.: The Virtual Reconstruction of Temple B in Selinunte Excavation Site isprs.org. Viitattu 22.10.2018.
  20. Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit 8.70.

Aiheesta muuallaMuokkaa