Adyton (tummennettuna) tyypillisen kreikkalaisen temppelin pohjakaavassa.

Adyton (m.kreik. ἄδυτον, lat. adytum, ”luoksepääsemätön”) oli antiikin kreikkalaisessa arkkitehtuurissa temppelin kaikkein pyhin. Se sijaitsi temppelin sisimmässä osassa cellan takana.[1][2][3][4]

Adyton oli useimmiten pieni huone cellan sisäänkäynnistä nähden kauimmassa päässä. Se oli erotettu cellasta väliseinällä, jossa oli ovi.[2] Adytoniin oli pääsy ainoastaan papistolla, ja usein sinne oli sijoitettu temppelissä palvotun jumalan kuvapatsas. Adytonin lisääminen temppeliin teki yleensä temppelin naoksesta poikkeuksellisen pitkän.[3] Kaikissa temppeleissä ei ollut adytonia.

LähteetMuokkaa

  1. Liddell, Henry George & Scott, Robert: ἄδυτον An Intermediate Greek-English Lexicon. 1889. Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
  2. a b Dinsmoor, William Bell: The Architecture of Ancient Greece, s. 387. W. W. Norton & Company, Inc., 1975. ISBN 0-393-04412-2.
  3. a b Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Adyton”, Antiikin käsikirja, s. 8. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
  4. Jokinen, Teppo & Honkala, Liisa: Arkkitehtuurin sanakirja, s. 14. WSOY, 2000. ISBN 951-0-24579-8.

Aiheesta muuallaMuokkaa