Savon Kansa (1918–1923)
Savon Kansa (muita nimiä Työväen Vaalilehti, Uusi Savon Kansa, Kansa, Vapaa Kansa ja Sanantuoja) oli Kuopiossa vuosina 1918–1923 ilmestynyt SDP:n vasemmisto-opposition ja myöhemmin Suomen sosialistisen työväenpuolueen sanomalehti.[1]
| Savon Kansa Työväen Vaalilehti, Uusi Savon Kansa, Kansa, Vapaa Kansa, Sanantuoja |
|
|---|---|
 Lehden ensimmäisen numeron etusivu. |
|
| Lehtityyppi | sanomalehti |
| Julkaisija | Savon Kansan Kirjapaino Oy |
| Levikki | 13 700 (1919) |
| Perustettu | 1918 |
| Lakkautettu | 1923 |
| Sitoutuneisuus | Suomen sosialistinen työväenpuolue |
| Kotikunta | Kuopio |
| Ilmestymistiheys | 3–6 kertaa viikossa |
Lehden vaiheet muokkaa
Lehden edeltäjä oli sisällissodan aikana helmikuussa 1918 lakkautettu sosiaalidemokraattinen Savon Työmies. Sitä kustantaneen osuuskunnan omaisuus pelastettiin saman vuoden lokakuussa perustetulle Savon Kansan Kirjapaino Oy:lle. Uusi yhtiö sai julkaisuluvan sitoutumattomalle työväen uutis- ja ilmoituslehdelle Savon Kansalle, jonka ensimmäinen numero ilmestyi 7. joulukuuta 1918.[2]
Työväenliikkeen jakautuessa Kuopiosta muodostui yksi vasemmistoradikalismin keskuksista. Sosiaalidemokraattinen kunnallisjärjestö joutui puolueesta erotetun vasemmisto-opposition käsiin jo tammikuussa 1920, ja Kuopion piiristä tuli saman vuoden kesällä perustetun Suomen sosialistisen työväenpuolueen suurin piirijärjestö. Savon Kansa erinimisine jatkajineen oli vasemmistososialistien ja kommunistien ensimmäinen äänenkannattaja, ja vuoden 1920 loppupuolelle saakka sillä oli valtakunnallinen levikki.[3]
Muun kommunistilehdistön tavoin Savon Kansa kärsi jatkuvasta viranomaisten vainosta. Lehteä vastaan nostettiin viiden vuoden aikana 51 painokannetta, se lakkautettiin 11 kertaa, ja sen henkilökunta sai yhteensä 16 vuoden ja kahden kuukauden pituiset vankeustuomiot. Oikeusjuttujen perusteena oli yleensä rikoslain mukainen hallituksen, eduskunnan, julkisen viranomaisen tai laillisen yhteiskuntajärjestyksen halventaminen sekä maan- ja valtiopetoksen valmistelu. Määräaikaisten lakkautusten kiertämiseksi lehti ilmestyi eri aikoina kuudella eri nimellä:
- Savon Kansa 7.12.1918–27.2.1919
- Työväen Vaalilehti 1.3.1919–3.3.1919
- Uusi Savon Kansa 6.3.1919–27.3.1919
- Savon Kansa 29.3.1919–25.11.1919
- Uusi Savon Kansa 27.11.1919–27.2.1920
- Savon Kansa 28.2.1920–27.3.1920
- Kansa 8.4.1920–11.8.1920
- Vapaa Kansa 18.8.1920–26.7.1921
- Savon Kansa 29.7.1921–31.8.1921
- Sanantuoja 15.9.1921–25.10.1921
- Vapaa Kansa 3.11.1921–28.1.1922
- Sanantuoja 2.2.1922–17.6.1922
- Vapaa Kansa 20.6.1922–19.9.1922
- Sanantuoja 26.9.1922–3.8.1923[4]
SSTP:n kieltämisen yhteydessä vuonna 1923 myös sen kuopiolainen äänenkannattaja lakkautettiin lopullisesti. Lehden kirjapainon sulkemiselle ei kuitenkaan löytynyt laillista perustetta, ja syyskuussa 1924 se alkoi julkaista uutta vasemmistolehteä Savon Työtä.[5]
Sisältö ja poliittinen linja muokkaa
Savon Kansa oli aloittaessaan kolmesti viikossa ilmestynyt nelisivuinen lehti. Vuoden 1920 alussa siitä tuli kuusipäiväinen, mutta jo vuonna 1922 jouduttiin palaamaan kolmeen ilmestymiskertaan viikossa.[6] Kuusipäiväisen lehden rinnalla ilmestyi myös kolmipäiväinen painos.[1] Kirjasinlajina oli Sanantuojaan ja Vapaaseen Kansaan saakka fraktuura. Kuvitusta lehdessä ei ollut lainkaan.[6]
Vuonna 1920 lehden sisällöstä puolet oli uutisia, neljännes pääkirjoituksia ja artikkeleita ja neljännes ilmoituksia. Pääkirjoitukset ja artikkelit käsittelivät etupäässä yhteiskunnallisia asioita.[7] Ilmoituksia saatiin lähinnä työväenjärjestöiltä ja osuuskaupoilta sekä muutamista kunnista, joissa kommunisteilla oli enemmistö.[8] Erityisen paljon julkaistiin SSTP:n, SAJ:n, sosiaalidemokraattisen nuorisoliiton ja kansainvälisten kommunistijärjestöjen julkilausumia. Uutisosastosta suurimman osan muodostivat kotimaan- ja ulkomaanuutiset, joita saatiin SSTP:n lehdistöpalvelulta, STT:ltä sekä saksimalla muista lehdistä. Paikallisia uutisia oli vähän. Pakinoita kirjoittivat muun muassa Kaarlo Luoto nimimerkillä Töhkerömäin Pekka sekä ainakin vuonna 1920 Kössi Kaatra.[9]
Sosiaalidemokraattisin tunnuksin liikkeelle lähtenyt Savon Kansa ei missään vaiheessa ollut SDP:n virallinen äänenkannattaja. Vielä vuoden 1919 aikana se vältti avoimesti kommunistiseksi leimautumista. Toukokuussa 1920 ilmestymään päässyt Kansa ilmoitti olevansa sosialistinen työväenlehti. Vapaa Kansa ja Sanantuoja toimivat SSTP:n äänenkannattajina. Niiden tehtäväksi julistettiin työväestön luokkatietoisuuden herättäminen, ”herkeämätön taistelu kapitalistista sortoa ja riistoa vastaan” sekä ”sosialistisen yhteiskuntajärjestelmän välttämättömyyden” osoittaminen.[10]
Lehden näkemyksien perustana oli usko maailmanvallankumouksen pikaiseen puhkeamiseen. Parlamentaristisella toiminnalla oli merkitystä ainoastaan porvariston vallan heikentämiseksi ja tilapäisten parannusten aikaan saamiseksi. Sosiaalidemokraatit nähtiin vähintään yhtä suurena vihollisena kuin porvaristo ja kapitalistit. Lehti kiinnitti erityistä huomiota ammattiyhdistysliikkeen poliittiseen toimintaan ja osallistui J. H. Lumivuokon kirjoituksin kommunistien toteuttamaan Suomen ammattijärjestön valtaukseen. Maaseudun asioita käsiteltiin hyvin vähän. Torpparivapautusta lehti piti vain vähävaraisen maalaisväestön riistona ja porvariston keinona heikentää työväenluokan vallankumouksellista voimaa.[11]
Toimitus muokkaa
Alkuvaiheessa Savon Kansaa toimittivat lehtihankkeen käynnistämiseen osallistuneet taloudenhoitaja Väinö Paakki ja asianajaja Martti Harmaja. Helmikuussa 1919 lehdelle saatiin päätoimiset toimittajat, päätoimittajaksi Kaarlo Luoto ja toimitussihteeriksi Edvard Halonen. Halonen erosi toimituksesta lehden käännyttyä selvästi kommunistisille linjoille. Tammikuussa 1920 pidätettyä Luotoa seurasivat päätoimittajina Bruno Tenhunen ja Robert Virta. Vuonna 1920 toimittajiksi palkattiin Hugo Ahokanta sekä Hannes Pulkkinen, jolla oli aikaisempaa toimittajakokemusta. Vuonna 1921 toimitustyöhön osallistuivat Luodon ja Tenhusen lisäksi Pekka Nurmiranta, Ilmari Sinervä ja Yrjö Hyvärinen, vuonna 1922 jonkin aikaa Emil Virtanen ja Juho Taavetti Ihalainen. Vuonna 1923 Tenhunen ja Hyvärinen vastasivat kaksistaan lehden toimittamisesta. Lisäksi sillä oli vuosina 1920–1922 useita niin sanottuja ”linnatoimittajia”. Nämä olivat toimituksen ulkopuolisia henkilöitä, jotka olivat juridisesti vastuussa lehdestä ja joille luvattiin maksaa palkkaa vankilassaoloajalta.[12] Yksityishenkilöt toimivat välillä myös lehden virallisina julkaisijoina.[13]
Levikki ja talous muokkaa
Vuoden 1919 lopussa Savon Kansan painos oli 13 700 kappaletta. Tuolloin se levisi myös muualle maahan. SSTP:n muiden lehtien perustamisen jälkeen levikki keskittyi lähes yksinomaan Kuopion lääniin. Vuoden 1921 alussa painos laski 8 100 kappaleeseen, saman vuoden lopulla 6 500:aan ja vuoden 1922 lopulla se oli enää 4 500 kappaletta.[14] Lehti oli jatkuvasti tappiollinen. Pienenevän levikin lisäksi sen talous kärsi jatkuvista lakkautuksista ja sakkotuomioista sekä porvarillisten yritysten julistamasta ilmoitusboikotista.[8]
Lehteä julkaissut Savon Kansan Kirjapaino Oy oli aluksi etupäässä yksityishenkilöiden omistuksessa.[15] Vuonna 1921 SSTP osti puolet sen osakkeista. Sanomalehden ja kirjapainoliikkeen lisäksi yhtiö omisti kirjansitomon, kirjakaupan ja vuonna 1919 perustetun Punikki-kahvilan, jonka yhteyteen avattiin myöhemmin myös ruokala. Vuonna 1922 kahvilan osuus yhtiön liikevaihdosta oli peräti 48,7 prosenttia, kun taas itse lehti jäi 9,3 prosenttiin.[16]
Huonosti hoidettu yhtiö oli SSTP:lle varsinainen murheenkryyni, joka vaati jatkuvasti lisärahoitusta. Avustuksia saatiin myös työväenjärjestöiltä ja yksityishenkilöiltä.[17] Arvo Tuomisen mukaan rahaa käytettiin muuhunkin kuin lehden julkaisemiseen ja kirjapainon kunnostamiseen. Savon Kansasta oli tullut ”käenpoika puolueen pesään, joka söi kaiken, minkä emo sai kokoon, ja uhkasi tappaa muut poikaset nälkään”.[18] Yhtiön taloudenpito saatiin tyydyttävälle kannalle vasta vuoden 1923 alussa, jolloin sen taloudenhoitajaksi tuli Anselmi Salminen.[19]
Poliittinen murha muokkaa
Savon Kansan vaiheisiin liittyy Suomessa harvinaislaatuinen poliittinen murha. Julkaisuyhtiön johtokuntaan kuului työmies Pekka Pitkänen, joka hoiti yhteyksiä SKP:n johtoon Pietarissa. Myöhemmin hän osoittautui Etsivän keskuspoliisin agentiksi, joka oli muun muassa välittänyt poliisille tietoja lehden toiminnasta. Kaksoisroolin paljastuttua SKP murhautti Pitkäsen Kuopion Taivaanpankolla syksyllä 1921. Murhasta tuomittiin lehden toimittaja Hugo Ahokanta.[20]
Lähteet muokkaa
- Piironen, Kaija: Sanan valtaa Kallaveden kaupungissa II: Kuopion sanomalehdistön historia 1918–1979. Kuopio: Savon Sanomain Kirjapaino Oy, 1982. ISBN 951-657-103-4.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b Suomen lehdistön historia 6: Hakuteos Kotokulma – Savon Lehti, s. 364. Kuopio: Kustannuskiila, 1988. ISBN 951-657-240-5.
- ↑ Piironen s. 197–198
- ↑ Piironen s. 199–203
- ↑ Piironen s. 204–208
- ↑ Piironen s. 207–208
- ↑ a b Piironen s. 232
- ↑ Piironen s. 232–233
- ↑ a b Piironen s. 220
- ↑ Piironen s. 233–236
- ↑ Piironen s. 214–215
- ↑ Piironen s. 230–231
- ↑ Piironen s. 223–226
- ↑ Suomen lehdistön historia 2: Sanomalehdistö suurlakosta talvisotaan, s. 212. Kuopio: Kustannuskiila, 1987. ISBN 951-657-198-0.
- ↑ Piironen s. 222–223
- ↑ Piironen s. 210
- ↑ Piironen s. 217–218
- ↑ Piironen s. 217, 220
- ↑ Tuominen, Arvo: Sirpin ja vasaran tie: muistelmia, s. 215–216. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1957.
- ↑ Piironen s. 218
- ↑ Piironen s. 212, 225