Sarahemla (engl. Zarahemla) oli Mormonin kirjan mukaan suurkaupunki, joka sijaitsi esikolumbiaanisessa Amerikassa. Sen kerrotaan olleen nefiläisten pääkaupunki. Kaupungin olemassaolosta ei ole tieteellistä näyttöä, mutta sillä on ollut tärkeä asema myöhempien aikojen pyhien liikkeen historiassa ja kulttuurissa ja 1840-luvulla kaupungin mukaan jopa nimettiin useita todellisia paikkakuntia.

Mormonin kirjan kertomus muokkaa

Mormonin kirja kertoo, kuinka Sarahemlan ensimmäiset asukkaat saapuvat Jerusalemista.[MK 1] Heidän johtajansa on kuningas Sidkian poika Mulek, joka pakenee Babylonialaisia valloittajia ja pakkosiirtolaisuutta.[MK 2] Herran opastuksella Mulek ylittää ”suuret vedet” ja saapuu maahan, jota aletaan kutsua Sarahemlaksi. Pakolaisista tulee ajan oloon ”tavattoman lukuisa” kansa, joka kuitenkin sortuu jatkuviin sotiin ja kiistoihin. Koska heillä ei ole mukanaan aikakirjoja, he unohtavat uskontonsa ja heprean kielen.[MK 3]

Vuoden 180 eaa. tienoilla[1] oikeamielisten nefiläisten johtaja Moosia hylkää Nefin maan, kansansa perinteisen asuinseudun, ja johtaa seuraajansa erämaahan. Herran opastamana he löytävät heille aiemmin tuntemattoman Sarahemlan maan. Moosia opettaa Sarahemlan kansalle omaa kieltään ja hänet nimitetään sen kuninkaaksi.[MK 4] Moosian kuoltua hänen pojastaan Benjaminista tulee Sarahemlan kuningas. Tämä ajaa lamanilaiset valloittajat pois Sarahemlasta,[MK 5] jonka kansa sulautuu nefiläisiin. Kuninkaat valitaan aina Nefin jälkeläisten keskuudesta.[MK 6]

Sarahemlasta tulee nefiläisten pääkaupunki.[2] Se sijaitsee suuressa laaksossa ja sitä ympäröi muuri.[3] Vuoden 83 eaa. tienoilla profeetta Alma perustaa Sarahemlan kaupungissa Kristuksen kirkon.[MK 7] Noin 80 vuotta myöhemmin lamanilainen profeetta Samuel kiipeää kaupunginmuurille saarnatakseen kansalle.[MK 8] Samuel kuvailee Sarahemlaa ”suureksi kaupungiksi”, jonka useimmat asukkaat ovat jumalattomia. Vanhurskaiden tähden sen annetaan kuitenkin pelastua.[MK 9] Sarahemlan maan läpi virtaa Sidon-niminen joki, jonka vesissä kastetaan kristittyjä ja jonka rannoilla nefiläiset käyvät monia taisteluja lamanilaisia sotilaita ja harhaoppisia lahkoja vastaan.[MK 10]

Jeesuksen ristiinnaulitsemisen aikaan Mormonin kirjan mailla koetaan voimakkaita ukkosmyrskyjä, jotka sytyttävät Sarahemlan kaupungin tuleen.[MK 11] Muissa kaupungeissa koetaan kuitenkin vielä kauheampia mullistuksia, ja monet niistä vajoavat mereen tai hirmumyrskyt pyyhkäisevät ne olemattomiin.[MK 12] Kaikkialla maassa kuullaan Kristuksen ääni, joka julistaa Sarahemlan ja monen muun kaupungin tuhoutuneen jumalattomuutensa tähden.[MK 13] Ylösnoussut Kristus vierailee nefiläisten keskuudessa.[MK 14] Nefiläiset ja lamanilaiset yhdistyvät Kristuksen kirkon alaisuuteen, ja seuraa kahden vuosisadan mittainen rauhan ja yhteisymmärryksen aika.[MK 15] Sarahemlan kaupunki rakennetaan uudelleen.[MK 16]

Aikaa myöten nefiläiset palaavat vanhoihin synteihinsä, ja jumalattomat alkavat uudestaan kutsua itseään lamanilaisiksi.[MK 15] Nefiläiset perääntyvät kohti pohjoista[MK 17] ja lamanilaiset polttavat monet heidän kaupungeistaan ja kylistään.[MK 18] Sarahemlan kohtaloa ei mainita erikseen.

Historiallisuus muokkaa

 
Pyhäkouluja varten tarkoitettu kartta vuodelta 1899 sijoittaa Sarahemlan maan Panaman kannaksen eteläpuolelle.

Mormonit ovat perinteisesti katsoneet Mormonin kirjan kuvaavan todellisia paikkoja ja tapahtumia.[4] Kirjan kertomuksen tueksi ei kuitenkaan ole tieteellistä näyttöä,[5] ja sekulaarit tutkijat pitävät sitä 1800-luvulla sepitettynä fiktiona.[6]

Mormonin kirjan historiallisuuteen uskovat tutkijat ovat esittäneet Sarahemlalle hepreaan palautuvaa etymologiaa zerʿa-ḥemlâ, ’laupeuden siemen’.[7] Myös kaupungin sijainti on herättänyt keskustelua. 1900-luvun alkuun asti useimmat mormonit uskoivat Mormonin kirjan tapahtumien sijoittuvan lähinnä Etelä-Amerikkaan. Reorganisoidun MAP-kirkon jäsen Luis E. Hills esitti vuonna 1917, että kirjan tapahtumat sijoittuivat Tehuantepecin kannaksen ympäristöön. Hills katsoi Sarahemlan sijainneen kannaksen itäpuolella, nykyisten Guatemalan ja Belizen alueella.[8] John L. Sorensonin mukaan Sarahemlan maata halkonut ”Sidonin virta” on Meksikossa sijaitseva Grijalva.[9] Sarahemlan kaupunki sijaitsi Sorensonin mukaan Chiapasissa lähellä Santa Rosaa.[10]

Merkitys muokkaa

Nykyajan Sarahemlat muokkaa

Varhaiset mormonit perustivat Iowaan pienen Zarahemla-nimisen siirtokunnan, joka sijaitsi lähellä Illinois’n osavaltion puolella ollutta Nauvoota. Mississippi erotti asutuskeskukset toisistaan. Mormonit siirtyivät alueelle Missourista, missä heitä oli alettu vainota.[11] Iowan siirtokunnat mainitaan Opin ja liittojen 125. luvussa, jonka Joseph Smith saneli Nauvoossa maaliskuussa 1841.[12] Ilmoituksessa Jumala kehottaa myöhempien aikojen pyhiä rakentaman Nauvoota vastapäätä olevalle maalle kaupungin ja antamaan sille nimeksi Sarahemla.[13]

Strangiitit perustivat vuonna 1848 Zarahemla-nimisen kylän Wisconsiniin. Paikkakunnan nykyinen nimi on Blanchardville.[14]

Taiteessa ja viihteessä muokkaa

Randy Bachmanin sooloalbumi Axe (1970) alkaa ”Zarahemla”-nimisellä instrumentaalilla.[15] Bachman kasvoi mormoniperheessä mutta erosi kirkosta 2000-luvun alussa.[16]

Settlers of Zarahemla on vuonna 2003 julkaistu lautapeli. Pelin säännöt perustuvat Catanin uudisasukkaisiin, mutta sen teema ja miljöö on siirretty Mormonin kirjan maailmaan. Toisin kuin alkuperäisessä pelissä, Settlers of Zarahemlan pelaajat voivat osallistua temppelin rakentamiseen. Ahkerimmin temppeliä rakentanut pelaaja saa kaksi ylimääräistä pistettä.[17]

Lähteet muokkaa

  • Coe, Michael: Mormons and Archaeology: An Outside View. Dialogue: A Journal of Mormon Thought, Summer 1973, 8. vsk, nro 2, s. 41–48. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 24.1.2023. (englanniksi)
  • Hutchinson, Anthony A.: The Word of God is Enough: The Book of Mormon as Nineteenth-Century Scripture. Teoksessa New Approaches to the Book of Mormon: Explorations in Critical Methodology. Toim. Bren Lee Metcalfe. Salt Lake City, Utah: Signature Books, 1993. ISBN 1-56085-017-5. Internet Archive (viitattu 10.11.2022). (englanniksi)
  • Matheny, Deanne G.: Does the Shoe Fit? A Critique of the Limited Tehuantepec Geography. Teoksessa New Approaches to the Book of Mormon: Explorations in Critical Methodology, s. 269–328. Salt Lake City, Utah: Signature Books, 1993. ISBN 1-56085-017-5. Internet Archive (viitattu 23.1.2023). (englanniksi)
  • Östman, Kimmo: Mormonit: Historia, oppi ja elämä. Gaudeamus, 2019. ISBN 987-952-345-044-8.

Viitteet tutkimuskirjallisuuteen muokkaa

  1. Book of Mormon Timeline Brigham Young University. Viitattu 23.1.2023. (englanniksi)
  2. Reynolds, Georga & Sjodahl, Janne M.: Commentary on the Book of Mormon: Volume III, s. 11. Salt Lake City, Utah: Deseret Book Company, 1958. Internet Archive (viitattu 23.1.2023). (englanniksi)
  3. Matheny 1993, s. 280, 312.
  4. Östman 2019, s. 157.
  5. Coe 1973.
  6. Hutchinson 1993, s. 11–19.
  7. Zarahemla Book of Mormon Onomasticon. 22.11.2015. Brigham Young University. Viitattu 23.1.2023. (englanniksi)
  8. Coe 1973, s. 42–43.
  9. Matheny 1993, s. 277.
  10. Matheny 1993, s. 301.
  11. Historical Context and Background of D&C 125 Doctrine and Covenants Central. Viitattu 24.1.2023. (englanniksi)
  12. Oppi ja liitot 125, johdanto.
  13. Oppi ja liitot 125:3.
  14. Kelty, Daniel M.: The History of Zarahemla (Blanchardville): Headquarters of the Reorganization, 1852–60. The John Whitmer Historical Association Journal, Fall/Winter 2011, 31. vsk, nro 2, s. 88–102. JSTOR. Viitattu 23.1.2023. (englanniksi)
  15. ”Zarahemla” (Axe). Randy Bachman, RCA Records, 1970.
  16. Dixon, Guy: Staring down his former faith The Globe and Mail. 24.7.2004. Viitattu 24.1.2023. (englanniksi)
  17. The Settlers of Zarahemla (2003). Board Game Geek. Viitattu 24.1.2023.

Viitteet Mormonin kirjaan muokkaa

  1. Omni 1:12–15.
  2. Moosia 25:2; Helaman 6:10, 8:21.
  3. Omni 1:16–17.
  4. Omni 1:18–19.
  5. Omni 1:24.
  6. Moosia 25:13.
  7. Alma 5:2.
  8. Helaman 13:2–4.
  9. Helaman 13:12.
  10. Alma 2:15, Alma 3:3, Alma 4:4, 43:22–53.
  11. 3. Nefi 8:7–8.
  12. 3. Nefi 8:9–18; 4. Nefi 1:9.
  13. 3. Nefi 9–10.
  14. 3. Nefi 11–30.
  15. a b 4. Nefi.
  16. 4. Nefi 1:8.
  17. Mormon 2:3, 2:20, 2:29.
  18. Mormon 5:5.