Saola
Saola (Pseudoryx nghetinhensis) on kaakkoisaasialainen nautaeläinlaji, joka on tunnettu vasta vuodesta 1992. Se on sukunsa ainoa laji. Saoloja arvellaan olevan jäljellä alle 250 yksilöä, ja laji on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi.[1]
| Saola | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumalliset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Alaluokka: | Theria |
| Osaluokka: | Istukkanisäkkäät Eutheria |
| Lahko: | Sorkkaeläimet Artiodactyla |
| Heimo: | Nautaeläimet Bovidae |
| Alaheimo: | Naudat Bovinae |
| Suku: |
Pseudoryx Dung et al., 1993 |
| Laji: | nghetinhensis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Pseudoryx nghetinhensis |
|
 |
|
| Katso myös | |
Lajin löytyminen
muokkaaSuuresta koostaan huolimatta saola oli tieteelle tuntematon laji toukokuuhun 1992 asti. Vietnamissa työskennelleet WWF:n ja Vietnamin metsäministeriön tutkijat löysivät tuolloin Vu Quangin luonnonsuojelualueelta tuntemattoman nautalajin kuolleita yksilöitä. Se poikkesi rakenteeltaan huomattavasti muista nautalajeista, joten se luokiteltiin omaan sukuunsa. Myöhemmin metsästä saatiin elävänä kiinni nuori naarasyksilö.[2]
Alueen asukkaat ovat kertoneet metsästäneensä saoloita ravinnokseen.[2] Niitä on jäänyt myös muille saaliseläimille, kuten villisioille ja piikkisioille, asetettuihin ansoihin.[3]
Samalta alueelta kuin saola löydettiin vuonna 1994 toinenkin tieteelle uusi nisäkäslaji, jättimuntjakki (Muntiacus vuquangensis).[2]
Saola onnistuttiin kuvaamaan jälleen syyskuussa 2013, kun se oli nähty edellisen kerran 1998, ja WWF:n mukaan on toiveita, että laji voisi elpyä. Lajin koosta ei edelleenkään ole tietoa, vaan arviot vaihtelevat muutamista kymmenistä satoihin.[4]
Koko ja ulkonäkö
muokkaaSaola muistuttaa ulkonäöltään hieman arabiankeihäsantilooppia, vaikka ei olekaan sille läheistä sukua.[2] Saola kasvaa säkäkorkeudeltaan noin 80 cm korkeaksi, 150 cm pitkäksi ja voi painaa sata kiloa. Sen turkki on tummanruskea, päässä ja nilkoissa on selvärajaisia valkeita kuvioita.[5] Kummallakin sukupuolella on suorat, teräväkärkiset ja jopa puoli metriä pitkät sarvet.[6]
Levinneisyys ja elinympäristö
muokkaaSaoloita elää vain Laosin ja Vietnamin rajamailla Annamiittivuorilla eli Phou Luangin vuoriketjun rinteillä 400–1 000 metrin korkeudessa. Se viihtyy pienten vuoristopurojen varsilla, joilla kasvaa ainavihantaa kasvillisuutta.lähde?
Elintavat
muokkaaSaola on yleensä yksineläjä. Tosin naaraat liikkuvat yhdessä poikastensa kanssa.[6] Poikasia syntyy huhti–kesäkuussa yleensä yksi kerrallaan, noin kahdeksan kuukautta kestävän tiineyden päätteeksi.[6]
Ravinto
muokkaaSaolat syövät lehtiä ikivihreistä kasveista, lähinnä pensaista ja pienistä lehtipuista, kuten viikunoista. Saolojen on huomattu pitävän erityisesti sellaisista kasveista, joissa on runsaasti valkoista mahlaa.[6]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Timmins, R.J., Robichaud, W.G., Long, B., Hedges, S., Steinmetz, R., Abramov, A., Do Tuoc & Mallon, D.P.: Pseudoryx nghetinhensis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 28.7.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d Gamlin, Linda; de Rohan, Anuschka: Sademetsän siimeksessä, s. 115. Suomentanut Sevelius, Ilona. Helsinki: Valitut Palat, 1998. ISBN 951-584-190-9
- ↑ Vietnam koettaa suitsia laitonta eläinkauppaa Maailma.net 29.3.2004
- ↑ Katriina Töyrylä: Vietnamissa kuvattiin harvinainen saola. Yle, uutiset 13.11.2013
- ↑ Saola factsheet Ultimate ungulate (englanniksi)
- ↑ a b c d Saola WWF Suomi
Aiheesta muualla
muokkaa- ARKive: kuvia ja videoita saolasta (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)