Salo (Rymättylä)
Salo eli Salonkylä on kylä entisen Rymättylän kunnan, nykyisen Naantalin kaupungin eteläosassa. Pääosan kylästä muodostaa suurehko 5,71 neliökilometrin Saloluodon saari, joka kuuluu kokonaan kylään. Kylään kuuluvat myös läheiset vesialueet ja pienempiä saaria, sekä kauempana sijaitsevasta Samsaaresta puolet ja osa Taipaluksen saaresta.[1][2][3]
Historia muokkaa
Ensimmäinen asiakirjamaininta kylästä on vuodelta 1463. Uuden ajan alussa kylässä oli viisi taloa: Mattila, Eskola, Kleemola, Upsla ja Läns (nyk. Länsi), joka oli rälssitila. Vuosina 1646–1685 kylän veroa maksavat talot olivat läänitettyinä Wittenbergeille. 1700-luvun lopulla Klemola oli Merimaskun Mälsälän kylän augmentti, ja Upsla sekä Mattila olivat everstiluutnantin palkkatiloja. Perinnöksi taloista ostettiin Klemola vuonna 1759, Upsla 1797, ja Mattila sekä Eskola vuonna 1800. Maanjakotoimitus Isojako valmistui kylässä 1794. Tuolloin edellä mainitut kantatalot sijaitsivat lähekkäin pohjoisrannalla saaren keskiosan kylätontilla. Kleemolan talo oli määrätty siirettäväksi kauemmas kylätontista noin parinsadan metrin etäisyydelle itään. Rintapellot sijaitsivat talojen eteläpuolella ja pienempiä peltoja oli muuallakin. Pohjoisrannalla sijaitsi kolme laivamiestorppaa.[1]
1910-luvulla täydennysjaon aikaan kylätontilla olivat edelleen vierekkäin Mattilan, Eskolan ja Upslan tontit. Läns-talolla oli paikalla kaksi rakennusta, mutta itse tilakeskus ja päärakennus siirrettiin jo 1860-luvulla nykyiselle paikalleen noin parinsadan metrin etäisyydelle lounaaseen. Eskolan talouskeskus siirrettiin 1920-luvun alussa hieman yli kilometrin päähän kaakkoon kylätontista. Kylätontilla ovat vain nykyiset Mattilan ja Upslan rakennukset. Ensimmäinen lohkotila erotettiin Mattilasta 1919 ja seuraavana vuonna taloista erottiin 27 tilaa. Yli kymmenen hehtaarin tiloja oli kymmenkunta, suurin osa oli kuitenkin pieniä palstatiloja.[1] Vanhimmat säilyneet päärakennukset ovat 1800-luvun puolivälistä. Saarella on myös kymmeniä rakennuksia 1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alusta.[4] Osayleiskaavassa suojeltuja rakennuksia tai rakennusryhmiä on Saloluodossa 20. Ne on inventoitu paikallisesti merkittäviksi säilytettäviksi rakennuksiksi, tai alueiksi joilla on kulttuurihistoriallisesti ja maisemallisesti merkittäviä rakennuksia tai muita miljööarvoja.[5]
Pääsaaren ulkopuolinen alue muokkaa
Varsinaiseen kylään kuuluu kymmenittäin pieniä saaria ja luotoja, joista suurin osa on Saloluodon etelä- ja lounaispuolella. Saarista suurin on 8,5 hehtaarin Iso-Anosin. Parin hehtaarin kokoisia saaria on kuusi. Kaikilla näillä saarilla on nykyisin loma-asuntoja.[2]
Viitisen kilometriä kyläkeskuksesta lounaaseen on kylästä erillään oleva alue eli ekslaavi. Alueella on kaksi suurempaa saarta, Taipalus ja Samsaari, mutta vain osa niistä kuuluu Salon kylälle. 0,96 neliökilometrin suuruisesta Taipaluksesta kuuluu kylälle vain pieni osa sen etelärannalta. Sen nykyinen asuinrakennus on 1900-luvun vaihteesta. 0,8 neliökilometrin Samsaaresta kuuluu kylälle hieman alle puolet, sen länsiosa. Samsaari oli aikoinaan kylän niitty- ja laidunmaa. Samsaarella oli Eskolan talon torppa, jonka säilyneistä asuinrakennuksita vanhempi on 1800-luvun lopulta. Toinen taloista on lohkottu saarelle 1920-luvun vaihteessa. Sen asuinrakennus on 1860-luvulta, jolloin se rakennettiin Pakinaisista tuodun karjakeittiön hirsistä.[4] Noin kymmenestä muusta pienestä saaresta ja luodosta mainittavin on pinnanmuodoiltaan näyttävä 13,6 hehtaarin Montti. Kahdella muista pikkusaarista on loma-asuntoja.[2]
Lähteet muokkaa
- Brusila, Heljä et al: Rymättylän kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta. sarja: Varsinais-Suomen rakennuskulttuuri 7. Turku: Rymättylän kunta, Varsinais-Suomen liitto, Turun maakuntamuseo, 2001. ISBN 951-595-070-8.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c Brusila, Heljä et al: Rymättylän kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta, Rymättylän kylät ja vanhat rakennukset: Salo” s. 302–303
- ↑ a b c Salo eli Salonkylä Karttapaikassa Karttapaikka. Maanmittauslaitos. Viitattu 20.2.2022.
- ↑ Peruskartta 1:20 000. Innamo N:o 1043 01. (kartoitus 1996) Helsinki: Maanmittauslaitos, 1997. Peruskartta Maanmittauslaitoksen Vanhat painetut kartat -verkkopalvelussa (jpg) (viitattu 10.3.2022)
- ↑ a b Brusila, Heljä et al: Rymättylän kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta, Rymättylän kylät ja vanhat rakennukset: Salo” s. 304–310
- ↑ Kaavaselostuksen liite 8. Rakennussuojelukohteet (pdf) (selvityksen laatinut AIRIX Ympäristö Oy) Rymättylän eteläisen saariston osayleiskaava, Otava lähisaarineen. 2007. Rymättylän kunta. Viitattu 9.3.2022.
