Palstatila
Palstatila oli Suomessa 19.12.1864 annetun lohkomis- ja erottamisasetuksen mukaisesti toisesta tilasta erotettu siinä suhteessa epäitsenäinen tila, että sen maaverosta jäi vastaamaan emätila. Vastineena tästä palstatila maksoi emätilalle vuosittaisen palkintoveron. Lohkomalla muodostetut tilat olivat tässä suhteessa täysin itsenäisiä.[1][2] Palstatilalla ei ollut manttaalia eikä se suorittanut veroa valtiolle, vaan se suoritti emätilalle palkintoveroa. Palstatilajärjestelmä lakkautettiin 1926 annetulla lailla (340/1926), jolloin palstatiloista tuli vuoden 1927 alusta alkaen tavallisia tiloja, joille laskettiin myös manttaali.[3] Tämän jälkeen palstatilat ja emätilat olivat samanarvoisia itsenäisiä tiloja eikä palstatiloilla enää ollut eroa lohkomalla muodostettuihin itsenäisiin tiloihin nähden.[2] [4]
Lähteet muokkaa
- Pettinen, Maiju: Ositustoiminta. Teoksessa: Maanmittaus Suomessa 1633–1983, s. 155-171. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1983. ISBN 951-46-622-3.