Salmi (Karjalan tasavalta)
Salmi (ven. Са́лми) on taajama ja entinen maalaiskunta Karjalan tasavallan Pitkärannan piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Laatokan Lunkulanlahteen laskevan Tulemajoen suussa 36 kilometriä Pitkärannasta kaakkoon.[1] Taajamassa oli noin 1 900 asukasta vuonna 2011[2].
| Salmi Салми |
|
|---|---|
 Salmin ortodoksisen kirkon rauniot. |
|
 vaakuna |
|
  Salmi |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Venäjän federaatio |
| Tasavalta | Karjalan tasavalta |
| Piiri | Pitkärannan piiri |
| Hallinto | |
| – Asutustyyppi | taajama |
| Pinta-ala (entinen kunta) | |
| – Kokonaispinta-ala | 1 256 km² |
| Väkiluku (2023) | 2 122 |
| Aikavyöhyke | UTC+3 (MSK) |
| Postinumero | 186821 |
| Suuntanumero(t) | +7 814 3325 |
.svg)
Salmin kunta lakkautettiin vuoden 2023 huhtikuussa, jolloin Pitkärannan piirin paikallishallinto uudistettiin.[3] Kunnassa oli vuoden alussa 2 122 asukasta.[4]
Maantiede ja asutus
muokkaaSalmin kunnan pinta-ala oli 1 256 neliökilometriä[5]. Se rajoittui koillisessa Pitkärannan, pohjoisessa Loimolan, koillisessa Vieljärven ja kaakossa Vitelen kuntiin sekä etelässä Laatokkaan[6]. Pinta-alasta suurin osa oli metsää ja vesialuetta[7].
Entinen kunta sijaitsee Laatokkaan rajoittuvan Aunuksen tasangon luoteisosassa[8]. Sen alueella virtaavia jokia ovat Uuksunjoki, Tulemajoki ja Miinalanjoki eli Änäjoki[9]. Järviä ovat Laatokan lisäksi Karkunlampi, Muljana, Vepsäislampi, Sudimusjärvi, Pitkäjärvi eli Kaijanpää, Palojärvi, Saarijärvi, Ponkolanjärvi, kaksi Likolampea ja Mustalampi[10]. Hyötykaivannaisiin kuuluvat Karkun uraani, mineraalivärit, rautamalmi, hiekka, sora, turve ja sapropeeli[11].
Keskustaajaman lisäksi kuntaan kuului 11 kylää: Karkku, Kaukajärvi (ven. Kavgozero), Kavaino (ven. Kovaino), Kirkkojoki, Lunkulansaari, Manssila, Mantsinsaari, Miinala, Orusjärvi, Rajakontu ja Räimälä[12]. Suurimmat asutuskeskukset ovat Salmin ohella 700 asukkaan Räimälä ja 500 asukkaan Miinala[13]. Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan kunnan asukkaista 66 % oli kansallisuudeltaan venäläisiä, 10 % valkovenäläisiä, 10 % karjalaisia, 4 % suomalaisia, 3 % ukrainalaisia ja 2 % tataareja[14].
Historia
muokkaa- Pääartikkeli: Salmin historia
Salmi oli Suomeen kuuluneen Salmin kunnan keskustaajama talvi- ja jatkosotaan asti, jolloin alue luovutettiin Neuvostoliitolle. Rajakonnun, Kavainon ja Kaukajärven kylät sijaitsivat vanhan rajan Venäjän-puolella.
Liikenne, talous ja palvelut
muokkaaSalmin kautta kulkee Aunuksen ja Värtsilän välinen A130-maantie. Taajamasta on linja-autoyhteydet Pitkärantaan, Aunukseen ja Petroskoihin.[15] Salmin läpi menee myös Lotinapellon ja Jänisjärven välinen rautatie, jolla on Salmin asema, Karkunkylän, Rajakonnun sekä 97 ja 109 kilometrin pysähdyspaikat. Salmin asemalla pysähtyy päivittäin kaksi kaukojunaa.[16]
Alueella toimii pienimuotoista puunjalostus-, rakennus-, elintarvike- metalli- ja ompelimoteollisuutta. Maatalous on keskittynyt lihakarjan kasvatukseen ja kalanviljelyyn. Tulemajoella on kaksi vesivoimalaa. Kaivannaisista hyödynnetään uraania, mineraalivärejä, turvetta, hiekkaa ja soraa.[17]
Keskustaajaman palveluihin kuuluvat lastentarha, peruskoulu, sisäoppilaitos, kansantaiteen talo kirjastoineen ja paikallissairaala. Siellä on myös joukko kauppoja, kahvila, posti, pankki ja huoltoasema.[18]
Matkailu ja nähtävyydet
muokkaaSalmin alueella sijaitsevia kulttuuriperintökohteita ovat Mantsinsaaren arkeologiset löydöt, Stolbovan rauhan rajakivi Rajakonnussa, Salmin raunioitunut Pyhän Nikolauksen kirkko (1824), Orusjärven talvikirkko (1910), Rajakonnun ja Orusjärven vanhat asuintalot sekä toisen maailmansodan sotilashaudat[19]. Majoituspalveluja tarjoavat Salmin länsipuolella sijaitseva lomakylä sekä Räimälän ja Lunkulansaaren vierasmajat. Karkussa on lasten kesäleiri ja Hiilikankaan länsipuolella metsästys- ja kalastusmaja.[20]
Lähteet
muokkaa- Generalnyi plan Salminskogo selskogo poselenija Pitkjarantskogo munitsipalnogo raiona Respubliki Karelija: Materialy po obosnovaniju v tekstovoi forme xn----7sbbowred6b.xn--p1ai. Arkistoitu 25.4.2019. Viitattu 9.2.2013. (venäjäksi)
Viitteet
muokkaa- ↑ Karelija: entsiklopedija, tom 3, s. 60. Petrozavodsk: Petropress, 2011. ISBN 978-5-8430-0127-8
- ↑ Generalnyi plan, s. 3–4.
- ↑ Zakon Respubliki Karelija "O preobrazovanii vseh poseleni, vhodjaštših v sostav Pitkjarantskogo munitsipalnogo rajona, putem ih objedinenija i nadelenii vnov obrazovannogo munitsipalnogo obrazovanija statusom munitsipalnogo okruga publication.pravo.gov.ru. 28.4.2023. Petrozavodsk. Arkistoitu 23.3.2025. Viitattu 16.4.2025. (venäjäksi)
- ↑ Tšislennost naselenija Rossijskoi Federatsii po munitsipalnym obrazovanijam na 1 janvarja 2023 goda (xlsx) (taulukko 27) 1.1.2023. Rosstat. Arkistoitu 9.4.2024. Viitattu 16.4.2025. (venäjäksi)
- ↑ Generalnyi plan, s. 3.
- ↑ Generalnyi plan, s. 11.
- ↑ Generalnyi plan, s. 61.
- ↑ Generalnyi plan, s. 13.
- ↑ Generalnyi plan, s. 15.
- ↑ Generalnyi plan, s. 16.
- ↑ Generalnyi plan, s. 16–19.
- ↑ Generalnyi plan, s. 4.
- ↑ Generalnyi plan, s. 27.
- ↑ Haku vuoden 2010 väestönlaskennan tietokannasta (vieras-kirjautumisella) std.gmcrosstata.ru. Arkistoitu 27.3.2019. Viitattu 18.2.2014. (venäjäksi)
- ↑ Generalnyi plan, s. 25–25.
- ↑ Generalnyi plan, s. 26–27.
- ↑ Generalnyi plan, s. 39–40.
- ↑ Generalnyi plan, s. 29–32.
- ↑ Generalnyi plan, s. 24–25.
- ↑ Generalnyi plan, s. 31–32.
Aiheesta muualla
muokkaa
- Salmin kunnan sivusto (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi)