Sikuri
Sikuri eli hyötysikuri (Cichorium intybus) on Euraasiassa luonnonvaraisena kasvava sikurilaji, jota on hyödynnetty jo hyvin pitkään ruoka- ja rohdoskasvina.
| Sikuri | |
|---|---|
 Sikurin mykerökukinto. |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Asterales |
| Heimo: | Asterikasvit Asteraceae |
| Alaheimo: | Sikurikasvit Cichorioideae |
| Suku: | Sikurit Cichorium |
| Laji: | intybus |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko muokkaa
Monivuotinen sikuri kasvaa 50–100 cm korkeaksi. Juuri on usein monihaarainen pääjuuri. Koko kasvi on karheakarvainen. Varsi on jäykkä, särmikäs ja niukkahaarainen. Alemmat lehdet ovat ruodillisia ja lehtien lapa on pariliuskainen tai isohampainen. Ylemmät lehdet ovat tavallisesti sepiviä, ja lehtien lapa on ehyt ja nirhalaitainen. Kukka on vaaleansininen. Perättömät, 4–5 cm leveät kukkamykeröt ovat usein pareittain lehtihangoissa. Sikuri kukkii Suomessa luonnonvaraisena heinä-syyskuussa. Pähkylästä puuttuu pappus.[2]
Sikurista tunnetaan kolme muunnosta:lähde?
- sikuri (Cichorium intybus var. intybus)
- salaattisikuri (Cichorium intybus var. foliosum)
- juurisikuri (Cichorium intybus var. sativum)
Levinneisyys muokkaa
Sikuria kasvaa villinä koko Euroopassa pohjoisinta Fennoskandiaa ja Venäjää lukuun ottamatta. Sitä tavataan myös Pohjois-Afrikassa, Turkissa, Lähi-idässä ja Keski-Aasiassa. Se on levinnyt ihmisen mukana myös Pohjois-Amerikkaan, erityisesti mantereen itäosiin.[3] Suomessa sikuria on tavattu Oulun korkeudelle saakka. Nykyään lajin esiintymät painottuvat Etelä-Suomeen ja Ahvenanmaalle.[4]
Elinympäristö muokkaa
Suomessa sikuria tapaa rautateillä, myllyillä, satamissa, kaatopaikoilla ja pelloilla. Toisinaan laji saattaa olla myös lyhytaikainen viljelyjäänne.[2]
Käyttö muokkaa
Monia sikurin muunnoksia, mm. salaattisikuria, viljellään salaatiksi. Se kylvetään avomaalle kesäkuussa. Sikurin juuria on toisinaan käytetty kahvin korvikkeena, Suomessa viimeksi toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen.[3][5]
Sikuri on vanha, jo antiikin aikana käytetty rohdoskasvi. Sen lehtiä ja juuria on käytetty sappikiviä ja huonoa ruoansulatusta vastaan. Sikurin juuri sisältää ainakin inuliinia, karvasaineita, koliinia, parkkiaineita, C- ja K-vitamiinia.[5]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Suomen terveyskasvit. Luonnon parantavat yrtit ja niiden salaisuudet. Toim. Huovinen, Marja-Leena & Kanerva, Kaarina. Oy Valitut Palat – Reader's Digest Ab, Tampere 1982.
Viitteet muokkaa
- ↑ ITIS (englanniksi) Viitattu 17.2.2011.
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 444.
- ↑ a b Anderberg, A. & A.-L.: Den virtuella floran: Cikoria (Cichorium intybus) (myös levinneisyyskartta) 2004–2010. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 17.2.2010. (ruotsiksi)
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Sikurin levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 17.2.2011.
- ↑ a b Suomen terveyskasvit 1982, s. 243.
Aiheesta muualla muokkaa
- Suomen Lajitietokeskus: Sikuri (hyötysikuri) (Cichorium intybus)
- Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Sikuri (Cichorium intybus)
- Kasviatlas 2022: Sikurin levinneisyys Suomessa.
- Luontoportti: Sikuri (Cichorium intybus)
- Puutarha.net: Sikuri (Cichorium intybus)
- United States Department of Agriculture (USDA): Cichorium intybus (englanniksi)
- Annies Remedies: Chicory (englanniksi)
- Flora of China: Cichorium intybus (englanniksi)
- Food Component Database (FooDB): Chicory, Cichorium intybus (englanniksi)
- Centre for Agriculture and Biosciences International (CABI): Cichorium intybus (chicory) (englanniksi)
- Pherobase: Floral volatiles of Cichorium intybus (englanniksi)