STT:n doping-uutinen 1998

Suomen Tietotoimisto kertoi vuonna 1998 suomalaishiihtäjien käyttäneen dopingia hiihtojohdon tieten ja tuella. Uutinen johti pitkään jatkuneeseen oikeudenkäyntien sarjaan.

Vuoden 1998 doping-uutiset

Suomen Tietotoimisto STT julkaisi 21.1.1998 uutisen, jonka mukaan suomalaiselle maajoukkuetason mieshiihtäjälle olisi vuodesta 1996 toimitettu Genotropin-nimellä myytyä kasvuhormonia, joka olisi varastettu ruotsalaisesta sairaalasta. Valmiste olisi todettu aidoksi synteettiseksi kasvuhormoniksi helsinkiläisessä yksityissairaalassa. Sittemmin yksityissairaala korjattiin yksityislääkäriksi. Uutisen mukaan onnistuneen kokeilun jälkeen asiasta olisivat kiinnostuneet Hiihtoliiton johtavat henkilöt ja ainetta olisi harkittu hankittavaksi Suomessa toimineelta kansainväliseltä liikemieheltä sadoilla tuhansilla markoilla. STT:n tietojen mukaan kasvuhormonin käyttö oli ollut lähes jatkuvaa. Vielä samana päivänä STT täydensi, että yksi ampulli olisi myyty hiihtäjä Jari Räsäselle.

Räsänen kiisti uutisen 23.1.1998, ilmoitti vievänsä asian oikeuteen ja vaativansa miljoonan markan korvauksia. Hän jätti samana päivänä keskusrikospoliisille tutkintapyynnön. Hiihtoliiton hallituksen puheenjohtaja Esko Aho vaati STT:tä yksilöimään väitteensä ja lähdettä tulemaan esiin. STT:n päätoimittaja Kari Väisänen ilmoitti, että todisteita on vain Jari Räsäsestä ja että muita ei ollut syyllistettykään. 24.1.1998 STT julkaisi uutisen, jossa se kertoi kasvuhormonin ostajatahon olleen eräs Hiihtoliiton johtoon kuulunut henkilö, ei kuitenkaan Esko Aho, ei liiton toimitusjohtaja Esa Klinga eikä kukaan Naganon olympialaisiin lähdössä ollut urheilija. Hiihtoliitto teki väitteistä rikosilmoituksen. Naganon olympialaisten jälkeen 23.2.1998 Räsänen jätti tutkintapyynnön myös 23 sanomalehdestä, jotka olivat julkaisseet STT:n uutiset sellaisenaan.

Jälkikäteen moneen kertaan korjattua doping-uutista on pidetty raakileena ja sävyltään pikemminkin vihjailevana.

Käräjäoikeuden doping-uutisoikeudenkäynti 1998

Oikeudenkäynti Helsingin käräjäoikeudessa alkoi 7.6.1998. Valtionsyyttäjä Maarit Leimukosken mukaan uutiset olivat virheellisiä. Hän vaati päätoimittaja Kari Väisäselle ja toimittaja Johanna Aatsalo-Salliselle rangaistusta ei vastoin parempaa tietoa tehdystä julkisesta herjauksesta. Lisäksi 18 asianomistajaa vaati korvauksia. Jari Räsänen vaati korvauksia miljoona markkaa, Esko Aho ja Esa Klinga puoli miljoonaa, Matti Leikoski, Matti Louekoski ja Antti Leppävuori 400 000, Jari Piirainen 300 000 markkaa, Pekka Vähäsöyrinki 200 000 markkaa, Marjo Matikainen-Kallström 200 000 markkaa, Paavo M. Petäjä 150 000 markkaa, Roger Turku 150 000 markkaa ja Jouko Törmänen 100 000 markkaa. Muiden vaatimukset olivat kunkin alle 100 000 markkaa.

Väisänen sai 45 päivää ehdollista vankeutta ja  45 päiväsakkoa ja Aatsalo-Sallinen 30 päivää ehdollista vankeutta ja 30 päiväsakkoa. Väisänen, Aatsalo-Sallinen ja STT tuomittiin maksamaan oikeudenkäynti-, ansionmenetys- ja kärsimyskorvauksia seuraavasti:

• Jari Räsänen 640 000

• Esko Aho 100 000
• Esa Klinga 100 000
• Matti Leikoski 100 000
• Matti Louekoski 100 000
• Antti Leppävuori 100 000
• Kari-Pekka Kyrö 100 000
• Jari Piirainen 100 000
• Pekka Vähäsöyrinki 100 000
• Marjo Matikainen-Kallström 30 000
• Paavo M. Petäjä 30 000
• Alpo Peltola 30 000
• Antero Pärssinen 80 000
• Erkki Rauma 80 000
• Jorma Hyytiä 30 000
• Risto Happonen 30 000
• Matti Niemi 30 000.

Heti tuomion jälkeen Kari Väisänen erosi STT:n päätoimittajan tehtävästä.

Käräjäoikeuden mukaan lähdesuojaan vetoaminen ei ollut hyväksyttävää, jos harkitsemattoman lähdesuojalupauksen takia suojataan lainvastaista toimintaa. Tuomion jälkeen korvausten määrää kritisoitiin julkisuudessa ja niitä verrattiin surmattujen omaisille tuomittuihin korvauksiin. Tuolloin presidenttiehdokkaana ollut Esko Aho piti vertausta iljettävänä alhaisena ja kysyi ”tämäkö on palkka työstä tai omista ja perheen uhrauksista yhteiskunnan hyväksi”. Hän arveli syytöksiä myös yhdeksi syyksi vaalitappiolleen.

Hovioikeuden doping-uutisoikeudenkäynti 2000

Hovioikeudessa Aatsalo-Sallisen puoliso Sami Sallinen todisti verhon takaa. Hän oli siirtynyt huumepoliisista suojelupoliisiin eikä työnsä vuoksi ei voinut paljastaa kasvojaan yleisölle. Sallinen kertoi opettaneensa vaimolleen samanlaisia keinoja kuin mitä poliisi käyttää rikostutkinnassa ja että Aatsalo-Sallisen päälähteinä jutussa olivat olleet muun muassa lääkäri, entinen huippu-urheilija ja hiihtovalmentaja. Nimiä hän ei kuitenkaan kertonut.

Helsingin hovioikeudessa ehdolliset vankeusrangaistukset muuttuivat sakoiksi 31.10.2000. Väisänen sai 60 ja Aatsalo-Sallinen 40 päiväsakkoa.

Lisäksi korvauksia alennettiin niin, että Räsänen sai 130 000 markkaa, Leikoski 40 000 markkaa, Louekoski 20 000 markkaa ja Turku sekä Rauma 10 000 markkaa. Tuomion mukaan Aatsalo-Sallinen ja Väisänen eivät ole näyttäneet toteen soimaustaan eivätkä myöskään ole osoittaneet, että heillä olisi ollut riittävä syy uskoa uutisessa esitetyn väitteen totuudellisuuteen tai sen todistettavuuteen. Lisäksi lähteiden uskottavuutta horjuttaa se, että ainakin osalla lähteistä on kasvuhormonien välityksestä johtuen rikollinen tausta. Syyttäjä piti tuomioita liian lievinä ja haki valituslupaa Korkeimmasta oikeudesta mutta KKO päätti 22.3.2001 olla myöntämättä sitä. Juuri ennen päätöstä kuusi suomalaista hiihtäjää oli jäänyt kiinni dopingin käytöstä Lahden MM-kilpailuissa ja Hiihtoliiton Viron Otepäässä kilpailumatkalla mukana olleen lääkärilaukun oli uutisoitu löytyneen Ala-Tikkurilan Shelliltä.

Lahden tapaus herätti kysymyksiä. Samoin se, että Kari-Pekka Kyrö tuomittiin hormonien salakuljetuksesta, petoksesta ja väärästä ilmiannosta sakkoihin vuonna 2004.Valmennettavansa Kaisa Variksen jäätyä toistamiseen kiinni dopingista Kyrö alkoi vuodesta 2008 alkaen kertoa suomalaisesta doping-kulttuurista. Myös Mika Myllylä tunnusti käyttäneensä epoa eli erytropoietiinia.

Vähäsöyringin, Räsäsen, Leppävuoren ja Piiraisen oikeudenkäynnit 2011–2012

Tapauksen tutkinta avattiin ja Räsänen sekä kolme entistä hiihtojohtajaa, lajipäällikkö Pekka Vähäsöyrinki, lajijohtaja Antti Leppävuori ja toimitusjohtaja Jari Piirainen saivat syytteen törkeästä petoksesta.

Oikeudessa todistajana kuultu hiihtomaajoukkueen lääkäri Pirkka Mäkelä kertoi hiihtäjiltä mitatun 220 paikkeilla olevia veriarvoja ja niitä lasketun plasmaekspandereilla. Suomen Antidopingtoimikunnan lääketieteellinen johtaja Timo Seppälä sanoi epäilleensä 1990-luvulla hiihtäjien käyttäneen epoa. Hänen mukaansa hemoglobiiniarvo ei nouse kahteen sataan vuoristoharjoittelulla eikä alppimajalla. Myös liikuntalääketieteen professori Urho Kujala piti nousua mahdottomana. Hän esitti urheilulääkäriaseman vuosina1974–1986 – eli ennen epo-kautta – hiihtäjiltä tekemien mittausten veriarvojen olleen välillä 120–178.

Vähäsöyrinki oli nimennyt hiihtäjä Harri Kirvesniemen oikeuteen kuultavaksi ja syyttäjä oli haastanut hänet todistajaksi, mihin hän suostui ja vannoi todistajan valan. Kirvesniemi esitti kesken jääneeseen pro gradu -työhönsä vedoten, että hemoglobiiniarvot voivat nousta korkean paikan harjoittelulla ja että Andeilla työskentelevillä kaivosmiehillä ne voivat olla 220 paikkeilla. Kysyttäessä hän sanoi, että muistaakseen ei ottanut vastaan kasvuhormoneja tai epoa Olostunturin leirillä syksyllä 1999 ja toivoi, ettei sellaista kysyttäisi. Omassa myös kesken jääneessä gradussaan Kyrö puolestaan oli päätynyt toiseen tulemaan hiihtäjien veriarvojen noususta. Kyrö oli kertonut Vähäsöyringin tuoneen hänelle hormoneita, mitä väitettä tukivat hänen veljensä ja entisen vaimonsa kertomukset. Entinen hiihtäjä Janne Immonen todisti oikeudessa, että hän ei ollut koskaan käyttänyt epoa eikä Vähäsöyrinki ollut häntä valmentanut. Kyrö kertoi, että Vähäsöyrinki oli valmentanut Immosta ja Immonen oli Kyrölle vuonna 1999 myöntänyt käyttäneensä epoa, kun hänen hemoglobiiniarvonsa olisivat paljastuneet liian korkeiksi. Todistajana kuultu Jari Isometsä kiisti hänkään sekaantuneensa kiellettyihin aineisiin. Tosin todistajina myös kuullut lääkäri Pekka Koponen ja kaksi apteekkaria todistivat epo-hankinnoista toisin.

30.6.2011 annetulla tuomiolla Jari Räsänen sai törkeästä petoksesta vuoden ehdollista vankeutta ja Pekka Vähäsöyrinki yhdeksän kuukautta ehdollista. Räsäsen katsottiin osoitetun käyttäneen epoa 1996–1997 mutta STT-jutussa esitettyä sekaantumista Ruotsista varastettuun Genotropin-kasvuhormoniin ei ollut osoitettu todeksi. Sinänsä korvauksen vaatimiseen oli ollut peruste, mutta korvaus olisi ollut alempi jollei olisi kokonaan pudonnut pois. Räsänen ja Vähäsöyrinki valittivat tuomiosta, mutta Helsingin hovioikeus piti käräjäoikeuden tuomion voimassa 26.9.2012.

Kirvesniemen, Isometsän ja Immosen oikeudenkäynti perättömistä lausumista 2013

Kirvesniemelle, Isometsälle ja Immoselle luettiin 8.5.2013 syytteet perättömästä lausumasta. Heidän syytettiin valehdelleen todistajina käräjäoikeudessa 2011. Kaikki kiistivät esitutkinnassa asian. Syyttäjä Mari Valtin esittämissä todisteissa oli myös Suomen hiihtomaajoukkueen tulkkina toimineelta venäläiseltä liikuntatieteiden maisterilta Sergei Volgushevilta takavarikoituja asiakirjoja, joissa oli viittauksia hiihtäjien niin sanotun farmakologiseen ohjelman mukaiseen dopingin käyttöön sekä Myllylän ja Kirvesniemen nimet ja jälkimmäisen harjoitusohjelma. Volgushev oli oli jäänyt tullissa kiinni somatropiinin salakuljetuksesta jo 1996. Viranomaiset olivat takavarikoineet asiakirjoja Volgushevin kotoa viisi vuotta myöhemmin, eli paria päivää ennen Lahden vuoden 2001 MM-hiihtojen alkua.

Oikeudessa Immonen myönsi saaneensa epoa hiihtäjä Sami Heiskaselta ja Kari-Pekka Kyröltä mutta kiisti aiemmin valehdelleensa Vähäsöyringin osuudesta.

Kirvesniemi, Isometsä ja Immonen tuomittiin perättömästä lausumasta tuomioistuimessa kuuden kuukauden ehdollisiin vankeusrangaistuksiin.

Immosen irtisanominen

Rajavartiolaitos irtisanoi Immosen rajavartijan tehtävästä. Hallinto-oikeus palautti päätöksen äänin 2–1, mutta lopulta Korkein hallinto-oikeus katsoi, että irtisanomiseen oli painava syy rikoksen laadun ja vakavuuden vuoksi.