Södra Rådan vanha kirkko
Södra Rådan vanha kirkko (ruots. Södra Råda gamla kyrka) oli ruotsalainen keskiaikainen puukirkko, joka sijaitsi Värmlannin Södra Rådan pitäjässä Gullspångin kunnassa Vänern- ja Skagernjärvien välisellä niemellä. Se rakennettiin vuosina 1310–1323[1]. Kirkko tuhoutui kokonaan tuhopoltossa marraskuussa 2001.
| Södra Rådan vanha kirkko Södra Råda gamla kyrka |
|
|---|---|
 |
|
| Kirkkokunta | Ruotsin kirkko |
| Hiippakunta | Skaran hiippakunta |
| Seurakunta | Amnehärads församling |
| Rakentamisvuosi | 1323 |
| Poistui käytöstä | 12.11.2001 (tulipalo) |
 |
|
Kirkko oli yksi Ruotsin vanhimmista säilyneistä puukirkoista. Se oli rakennettu männystä, ja sen ulkopinnat oli vuorattu tervatuilla paanuilla. Lattiaa lukuun ottamatta kirkon sisäpinnat olivat täynnä keskiaikaisia maalauksia, jotka enimmäkseen käsittelivät Raamatun teemoja. Tarkoitus oli ollut suojata kirkkoa ehdottamalla sitä Unescon maailmanperintöluetteloon.
Kirkkoa pidetään yleisesti esimerkkinä Ruotsin merkittävimmistä keskiaikaisista rakennuksista.
Historia muokkaa
Rakentamisen alku on ajoitettu varmuudella 1310-luvulle hirsien vuosirenkaiden avulla. Sen lisäksi tiedetään, että rakentaminen oli ohi viimeistään vuonna 1323, kun kirkon vanhimmat taideteokset maalattiin. Maalaukset tehtiin vuosina 1323–1494.
1800-luvun puolessävälissä kansatieteilijä Nils Månsson Mandelgren kävi Södra Rådan seurakunnassa ja allekirjoitti sen kanssa sopimuksen kirkon ostamisesta, jos seurakunta haluaisi jostakin syystä purkaa sen.
Mandelgren oli jo siinä vaiheessa hyvinkin tietoinen siitä, että suurin osa keskiaikaisista puukirkoista oli uhattuna seurakuntien kirkkojen laajamittaisen uudisrakentamisen takia.
Vuonna 1853 seurakunta päätti rakentaa uuden kirkon ja kirkko myytiin Mandelgrenille, joka myöhemmin lahjoitti sen Ruotsin kuninkaalliselle kaunokirjallisuusakatemialle.
Kirkkorakennus muokkaa
Kirkon kellotapuli oli kirkkomaan eteläosassa, mutta se purettiin kellojen tultua siirretyiksi uuden kirkon torniin vuonna 1856.
Kirkko oli rakennettu päällekkäisistä jykevistä pelkkahirsistä. Sen nurkat olivat tasaisia ja kynnykset matalan kiviperustan varassa. Emälaiva oli suhteellisen lyhyt ja leveä: 11 × 8,75 m. Rakennusmestari oli turvautunut tukkien tavalliseen maksimipituuteen liittymäkohtien välttämiseksi. Tavan mukaan emälaivan itäiseen päätyyn oli rakennettu kapeampi ja matalampi kuori. Kuorin pohjoispuolella oli matala sakaristo, joka oli samalta ajalta kuin rakennus. Kirkon läntisen sisäänkäynnin yhteydessä ollut asehuone oli lisätty 1600-luvulla. Kirkkorakennuksen katto ja seinät oli vuorattu paanuilla.
Kirkon ikkunat olivat erikokoisia ja -ikäisiä. Sakariston itäseinässä oli ollut vielä tallella kirkon alkuperäisiä ikkunoita. Kuorin itäseinässä oli ollut myös keskiaikainen ikkuna, joka oli muurattu umpeen ulkopuolelta. Keskipuun jäämät osoittivat ikkunan olleen kaksiosainen. Alun perin kuorta piti valaista toinenkin ikkuna sen eteläisessä päädyssä. Emälaivalla oli todennäköisesti ollut etelässä kaksi ikkunaa, mutta ei yhtään pohjoisessa. Alkuperäisten ikkunoiden on tarvinnut olla samassa paikassa kuin ennen tuhopolttoa ollut huomattavasti isompi ikkuna, koska eteläpäädyn seinistä ei näkynyt yhtään umpeenmuurattua ikkunaa.
Maalaukset muokkaa
Maalaukset peittivät kirkon sisäpinnat lattianrajasta kattoa myöten. Usea maalaus oli Mestari Amundin käsialaa, muun muassa emälaivan pohjoisseinällä oleva Kristuksen kärsimystä esittävä sarja. Uloskäynnin maalaukset esittivät kuolemansyntejä ja kiirastulta.
Vanhimmat maalaukset olivat vuodelta 1323, ja ne olivat kuorissa. Tällainen elävä ja maalilla koristeltu arkkitehtuuri edusti aikoinaan uutta ja modernia mannertyyliä. Näiden vanhimpien maalausten tekijää ei tiedetä.
Kirkkomaa muokkaa
Kirkon kirkkomaahan ei ole haudattu ketään pitkään aikaan, eikä hautoja enää erotu. Ainoat hautakivet, jotka ovat vielä jäljellä, ovat 1700-luvulta olevia upeasti tyyliteltyjä rautaristejä.
Tuhopoltto muokkaa
Yöllä 12. maaliskuuta 2001 kirkon huomattiin syttyneen tuleen. Palomiehet tulivat perille nopeasti, mutta useiden tuntien sammutustöiden jälkeen kirkko oli kaikesta huolimatta palanut maan tasalle. Kirkon taideteokset ja käsityöt jäivät liekkeihin. Poliisitutkimukset osoittivat tulipalon olleen tuhopoltto, mutta syyllinen löytyi vasta parin vuoden päästä, kun poliisi pidätti 23-vuotiaan mielisairaan miehen viisivuotiaan tytön surmaamisesta Arvikassa syyskuussa 2003. Epäilty tunnusti kuulusteluissa myös polttaneensa kirkon.[2] Kohta tuhon jälkeen kirkkoa päätettiin yrittää rekonstruoida Södra Råda -hankkeen kautta.[3]
Kaivaukset ja rekonstruktio muokkaa
Vuoden 2002 alkupuolella Ruotsin Riksantikvarieämbetet käynnisti Södra Råda -hankkeen, jonka tavoitteina oli saada enemmän tietoa siitä, miten keskiaikaisessa Södra Rådassa elettiin, ja rakentaa kirkko uudelleen.
Vuonna 2004 arkeologiset tutkimukset vahvistivat, että samalla paikalla oli sijainnut ennen 1300-luvun kirkon rakentamista vanha sauvakirkko.
Lähteet muokkaa
- Marian Ullén: Södra Råda gamla kyrka. Svenska Kulturminnen, nr. 4 1997, Riksantikvarieämbetet.
Viitteet muokkaa
- ↑ Södra Råda gamla kyrka – Historia sodraradagamlakyrka.com. Viitattu 27.5.2009. (ruotsiksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Kärrman, Jens: Hörde röster - tände på kyrka Aftonbladet. 04.10.2003. Viitattu 27.5.2009. (ruotsiksi)
- ↑ Södra Råda gamla kyrka – Branden – Natten i november sodraradagamlakyrka.com. Viitattu 27.5.2009. (ruotsiksi)[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla muokkaa
- Om Södra Råda gamla kyrka (Arkistoitu – Internet Archive) (ruotsiksi)
- Södra Råda -projektet (ruotsiksi)
