Juurikas
Ruokajuurikas eli juurikas (Beta vulgaris) on revonhäntäkasvien (Amaranthaceae) heimoon kuuluva kasvilaji. Aiemmin se luokiteltiin savikkakasveihin (Chenopodiaceae).
| Ruokajuurikas[1] | |
|---|---|
 Lehtimangoldi (B. vulgaris var. cicla) on yksi käytetyistä muunnoksista. |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: | Revonhäntäkasvit Amaranthaceae |
| Alaheimo: | Betoideae |
| Suku: | Juurikkaat Beta |
| Laji: | vulgaris |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Beta vulgaris |
|
| Katso myös | |
Lajin villi muoto merijuurikas (tai rantajuurikas) (Beta vulgaris subsp. maritima) kasvaa luonnonvaraisena Välimeren ja Länsi-Euroopan rannikoilla Länsi-Ruotsia myöten.[2] Se on sopeutunut korkeaan suolapitoisuuteen kasvuympäristössään. Viljeltyjä muunnoksia kasvatetaan ihmisten ja eläinten ravinnoksi lähes kaikkialla maapallolla. Näihin kuuluvat:[3]
- peltojuurikas (Beta vulgaris subsp. vulgaris)
- rehujuurikas (Beta vulgaris subsp. vulgaris var. alba)
- sokerijuurikas (Beta vulgaris subsp. vulgaris var. altissima)
- lehtimangoldi (Beta vulgaris subsp. vulgaris var. cicla)
- punajuurikas (Beta vulgaris subsp. vulgaris var. conditiva)
- valkojuurikas (Beta vulgaris subsp. vulgaris var. conditiva)
- keltajuurikas (Beta vulgaris subsp. vulgaris var. lutea)
- ruotimangoldi (Beta vulgaris var. flavescens) [1]
Kotimaiset Kasvikset ry ja Puutarhaliitto ry valitsivat juurikkaat vuoden 2019 vihannekseksi.[4]
Viljelyn historiaa muokkaa
Juurikasta on käytetty ihmisten ja eläinten ravintona ja lääkekasvina jo varhain. Antiikin aikana Kreikassa ja Roomassa kasvit olivat lehtimangoldin tyylisiä muotoja, joista käytettiin pääasiassa lehtiä ja varsia. Jo silloin tunnettiin vaalean- ja tummanvihreitä sekä punalehtisiä muotoja. Myös juuren käytöstä ravinnoksi löytyy viitteitä jo antiikin ajoilta, mutta todennäköisesti sitä käytettiin yleisemmin vain lääketarkoituksiin. Juurikkaat olivat alun perin pitkä- ja ohutjuurisia, mutta vähitellen jalostuksen kautta kehittyivät ensimmäiset paksujuuriset muodot 1500-luvulle tultaessa. Punajuurinen muoto jalostettiin vasta 1600-luvulla. Moderni sokerintuotanto juurikkaasta kehitettiin 1700-luvulla, jolloin rehujuurikaslajiketta "White Silesian" alettiin jalostaa sokeripitoisemmaksi.[5]
Lähteet muokkaa
- Angiosperm Phylogeny Website: Amaranthaceae → Betoideae. (englanniksi) (taksonomian lähde) Viitattu 9.3.2016.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja nro 363, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7.
- ↑ Anderberg, A. & A.-L.: Den virtuella floran (myös levinneisyyskartta) 2004–2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 8.6.2009. (ruotsiksi)
- ↑ Versoista uunipunajuuriin - borssista rösteihin[vanhentunut linkki] Punajuuri vuoden vihannes 2008
- ↑ Otavamedia: Vuoden vihannes 2019 valittu – kokkien ja ruokaharrastajien suursuosikki Kotiliesi. 16.8.2018. Viitattu 31.7.2020. (suomeksi)
- ↑ Origin of the ‘Weisse Schlesische Rübe’ (white Silesian beet) and resynthesis of sugar beet[vanhentunut linkki] Springerlink
Aiheesta muualla muokkaa
- Suomen Lajitietokeskus: Ruokajuurikas (Beta vulgaris)
- Global Biodiversity Information Facility (GBIF): Beta vulgaris (englanniksi)
- ITIS: Beta vulgaris (englanniksi)
- Food Component Database (FooDB): Common beet (Beta vulgaris) (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Beta vulgaris (englanniksi)
- Flora of China: Beta vulgaris (englanniksi)
- Dr. Duke's Phytochemical and Ethnobotanical Databases: Beta vulgaris (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Centre for Agriculture and Biosciences International (CABI): Beta vulgaris (beetroot) (englanniksi)