Merijuurikas
putkilokasvilaji
Merijuurikas (Beta vulgaris subsp. maritima) on ruokajuurikkaan eli juurikkaan villi alalaji, jota kasvaa luonnonvaraisena Välimeren ja Länsi-Euroopan rannikoilla Länsi-Ruotsia myöten.[1] Se on sopeutunut suolapitoiseen kasvuympäristöön.
| Merijuurikas | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: | Revonhäntäkasvit Amaranthaceae |
| Alaheimo: | Betoideae |
| Suku: | Juurikkaat Beta |
| Laji: | vulgaris |
| Alalaji: | maritima |
| Kolmiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Linné kuvasi juurikkaan Beta vulgaris 1753 mutta jakoi sen 1762 kahtia viljeltyyn ja villiin muotoon.[2]
Se on monivuotinen kasvi ja kasvaa noin 1,2 metrin korkuiseksi ja kukkii kesällä. Kukat ovat kaksineuvoisia ja tuulipölytteisiä. Se vaatii kostean, hyvin vettä läpäisevän maaperän, eikä siedä varjoa. Natriumia se kuitenkin sietää ympäristössä, sillä sen lehdet ovat vahamaiset ja sietävät suolaista tuulta.
Lähteet
muokkaa- ↑ Anderberg, A & A-L: Den virtuella Floran (myös levinneisyyskartta) 2004-2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 13.4.2012. (ruotsiksi)
- ↑ Frese, L. & Panella, L. & Srivastava, H.M. & Lange, W. (editors): International Beta Genetic Resources Network ("In the second edition of Species Plantarum (1762), the species was split up into wild and cultivated materials. The wild taxon was named Beta maritima, and the cultivated material remained to be split up into varieties carrying Latin names.") Bioversity International. Arkistoitu 12.3.2012. (englanniksi)