Ruijanvihvilä

putkilokasvilaji

Ruijanvihvilä (Juncus arcticus) on pohjoisten rantojen monivuotinen, tuulipölytteinen vihviläkasvi. Suomessa ruijanvihvilä luokiteltiin vuoden 2010 uhanalaisuusarvioinnissa erittäin uhanalaiseksi (EN)[1], mutta 2019 se luokiteltiin vain silmälläpidettäväksi (NT)[2].

Ruijanvihvilä
Ruijanvihvilä Uppsalan kasvitieteellisessä puutarhassa Ruotsissa.
Ruijanvihvilä Uppsalan kasvitieteellisessä puutarhassa Ruotsissa.
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Poales
Heimo: Vihviläkasvit Juncaceae
Suku: Vihvilät Juncus
Laji: arcticus
Kaksiosainen nimi

Juncus arcticus
Willd.

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Ruijanvihvilä Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Ruijanvihvilä Commonsissa

Ulkonäkö ja kokoMuokkaa

Ruijanvihvilällä on vaakasuoraan kiemurteleva maavarsi, josta nousee lehdettömiä, 10–40 cm pitkiä varsia. Varsi on pysty, 1,5–3 mm paksu, sileä ja väriltään sinertävänvihreä. Tyvitupet ovat vaaleanruskeita ja kiiltäviä. Kukinto on tiheä tähkä, joka on 1–1,5 cm pitkä ja sisältää 3–12 kukkaa. Kukan tummanruskeat kehälehdet ovat epäselvästi kalvolaitaisia. Ruijanvihvilä kukkii Suomessa heinäkuussa. Siemenet sisältävä kota on tummanruskea tai ruskea ja munan- tai luumunmuotoinen.[3]

Ruijanvihvilä voi risteytyä jouhivihvilän (J. filiformis) kanssa. Näiden risteymää nimitetään väylävihviläksi (J. arcticus × filiformis).[3] Se voi risteytyä myös merivihvilän (J. balticus) kanssa, joka toisinaan luokitellaan ruijanvihvilän alalajiksi (J. arcticus ssp. balticus).[4][5]

LevinneisyysMuokkaa

Ruijanvihvilä on pohjoisten vuoristoalueiden ja tundran kasvi. Sitä tavataan Skandeilla Etelä-Norjasta Kuolan niemimaalle ja edelleen läpi Venäjän Alaskaan asti leveällä vyöhykkeellä Jäämeren rannikkoalueella. Alaskasta levinneisyysalue ulottuu läpi Pohjois-Kanadan ja edelleen Keski- ja Etelä-Grönlannin rannikkovyöhykkeelle.[4] Suomessa lajia tavataan Enontekiöllä Käsivarren Lapissa sekä Sallan pohjoisosassa Venäjän rajan tuntumassa.[6]

ElinympäristöMuokkaa

Ruijanvihvilä kasvaa soraisilla rannoilla ja ultraemäksisillä soraikoilla.[3]

LähteetMuokkaa

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

ViitteetMuokkaa

  1. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010, s. 196. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2010. ISBN 978-952-11-3806-5. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010, sivut 181–685 (pdf).
  2. Hyvärinen, E., Juslén, A. Kemppainen, E., Uddström, A. & Liukko, U.-M. (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019, s. 182–202. Helsinki: Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4974-0.
  3. a b c Retkeilykasvio 1998, s. 526.
  4. a b Den virtuella floran: Fjälltåg (ruotsiksi) Viitattu 31.8.2010.
  5. Pinkka, Lajituntemuksen oppimisympäristö: Ruijanvihvilä (Juncus arcticus) Viitattu 31.8.2010.
  6. Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Ruijanvihvilän levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki.

Aiheesta muuallaMuokkaa