Ruđer Josip Bošković
Ruđer Josip Bošković (myös kirjoitusasussa Roger Joseph Boscovich) (18. toukokuuta 1711 Ragusa – 13. helmikuuta 1787 Milano) oli Ragusan tasavallasta kotoisin ollut jesuiitta, matemaatikko ja luonnonfilosofi. Bošković oli yksi varhaisimmista Newtonin painovoimateorian omaksuneista eurooppalaisista tiedemiehistä.[1]
| Ruđer Josip Bošković | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 18. toukokuuta 1711 Ragusa, Ragusan tasavalta (nykyään Dubrovnik, Kroatia) |
| Kuollut | 13. helmikuuta 1787 (75 vuotta) Milano, Milanon herttuakunta (nykyään Milano, Italia) |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Collegium Romanum (nykyään Pontificia Università Gregoriana, Rooma) |
| Instituutti | Breran observatorio |
| Tutkimusalue | fysiikka, tähtitiede, matematiikka, luonnonfilosofia |
|
|
|
Elämä muokkaa
Bošković syntyi Ragusassa Dalmatiassa 18. toukokuuta 1711. 15-vuotiaana, suoritettuaan tavanomaiset perusopinnot, hän liittyi Jesuiittoihin. Kun hän oli suorittanut noviisikautensa, jonka hän vietti Roomassa, hän opiskeli Collegium Romanumissa matematiikkaa ja fysiikkaa. Boškovićin edistyminen näissä tieteissä oli niin loistavaa, että hänet nimitettiin vuonna 1740 yliopiston matematiikan professoriksi.[1]
Professuurinsa tehtävistä huolimatta Boškovićilla oli aikaa tutkia fysiikan eri aloja, ja hän julkaisi suuren määrän artikkeleita, joista osa oli huomattavan pitkiä, monista eri aiheista. Näihin aiheisiin kuuluivat muun muassa Merkuriuksen ylikulku, revontulet, maapallon muoto, kiintotähtien havainnointi, matematiikan soveltaminen kaukoputken teoriaan, sykloidi, logistinen käyrä, komeetat, vuorovesi, jatkuvuuden laki, erilaiset pallotrigonometrian ongelmat jne.[1]
Vuonna 1742 paavi Benedictus XIV kysyi Boškovićilta ja muilta tiedemiehiltä neuvoa siitä, mikä olisi paras keino turvata Rooman Pietarinkirkon kupolin vakaus, sillä siinä oli havaittu halkeama. Hänen ehdotuksensa hyväksyttiin. Pian tämän jälkeen hän lupautui osallistumaan Portugalin retkikuntaan Brasilian kartoittamiseksi, mutta hän taipui paavin kiireelliseen pyyntöön jäädä Italiaan. Paavi antoi hänelle tehtäväksi suorittaa geodeettisia mittauksia kirkkovaltiossa. Vuonna 1758 Bošković julkaisi teoksensa Theoria philosophiae naturalis redacta ad unicam legem virium in natura existentium, joka sisälsi hänen atomiteoriansa.[1]
Britannian hallitus epäili, että Ragusan satamassa oli varustettu sota-aluksia Ranskan palvelukseen ja että Ragusan puolueettomuutta oli näin rikottu. Bošković lähetettiin selvittämään asiaa Lontooseen vuonna 1760. Englannissa oleskelunsa aikana hänet valittiin Royal Societyn jäseneksi.[1]
Vuonna 1764 Bošković kutsuttiin Pavian yliopiston matematiikan professoriksi. Hän hoiti virkaa yhdessä Breran observatorion johtajan viran kanssa kuuden vuoden ajan. Lontoon Royal Society kutsui hänet mukaan vuonna 1769 Kaliforniaan matkustavaan retkikuntaan tarkkailemaan Venuksen ylikulkua, mutta Espanjan hallituksen äskettäin antama asetus jesuiittojen karkottamisesta alueeltaan esti Boškovićin osallistumisen.[1]
Noin vuonna 1770 Bošković muutti Milanoon, jossa hän jatkoi opettamista ja Breran observatorion johtamista. Hän oli juuri vetäytymässä kotipaikkakunnalleen Ragusaan, kun hän sai tiedon jesuiittaveljeskunnan lakkauttamisesta Italiassa vuonna 1773. Epävarmuus tulevaisuudestaan sai hänet hyväksymään Ranskan kuninkaan Ludvig XV:n kutsun tulla Pariisiin, jossa hänet nimitettiin merenkulun optiikan johtajaksi.[1]
Bošković asui Ranskassa kymmenen vuotta, jatkoi tieteen harrastamista ja julkaisi monia artikkeleita. Niiden joukossa oli ratkaisu komeetan radan määrittämiseen kolmesta havainnosta sekä artikkelit mikrometristä ja akromaattisista kaukoputkista. Vuonna 1783 hän palasi Italiaan ja vietti kaksi vuotta Bassanossa, jossa hän keskittyi julkaisemaan teoksensa Opera pertinentia ad opticam et astronomiam, joka ilmestyi vuonna 1785. Hänen terveytensä oli kuitenkin heikentynyt, hänen maineensa oli hiipumassa eivätkä hänen teoksensa myyneet. Bošković kuoli Milanossa 15. helmikuuta 1787.[1]