Avaa päävalikko

Robert Montgomery (eversti)

ruotsalainen upseeri

Robert Montgomery (26. heinäkuuta 1737 Tukholma14. toukokuuta 1798 Orkesta, Tukholman lääni)[1] oli Suomessa vaikuttanut ruotsalainen eversti, joka osallistui Kustaa III:n sodan aikana Anjalan liittoon. Hän kuului skotlantilaistaustaiseen Montgomeryn aatelissukuun ja ryhtyi sotilasuralle 1750-luvulla. Hän vastusti Kustaa III:n päätöstä ryhtyä sotaan Venäjää vastaan, ja allekirjoitti siksi Anjalan liittokirjan. Hänet tuomittiin kuolemaan maanpetoksesta, mutta armahdettiin.

Robert Montgomery
Henkilötiedot
Syntynyt 26. heinäkuuta 1737
Tukholma, Ruotsi
Kuollut 14. toukokuuta 1798 (60 vuotta)
Orkesta, Ruotsi
Sotilashenkilö
Taistelut ja sodat seitsenvuotinen sota
Kustaa III:n sota
Sotilasarvo eversti

ElämäkertaMuokkaa

Varhaisempi uraMuokkaa

Robert Montgomery kuului skottilaistaustaiseen Montgomeryn aatelissukuun. Hän oli Skotlannista vuonna 1720 Ruotsiin muuttaneen ruukinpatruuna John Montgomeryn ja tämän skotlantilaisen vaimon Anna Campbellin ainoa poika. Hänen isänsä omisti suuria maaomaisuuksia Ruotsissa sekä Fiskarsin ja Antskogin ruukit Suomessa. Montgomery kirjoittautui vuonna 1749 vain 12-vuotiaana oppilaaksi Turun akatemiaan, mutta päätti kahden vuoden kuluttua keskeyttää opintonsa ja lähteä sotilasuralle. Hän palveli vuodesta 1751 alkaen viiden vuoden ajan Ruotsin armeijan Hamiltonin rykmentissä sekä henkirakuunarykmentissä, jossa hän sai kornetin arvon. Vuosina 1756–1764 hän palveli upseerina Ranskan armeijan arvostetussa Royal Suédois -rykmentissä ja osallistui sen mukana seitsenvuotiseen sotaan. Hän meni myös naimisiin saksalaisen Anna Sibylla von Stahlbourgin kanssa välittämättä siitä, että tämä oli jo entuudestaan naimisissa.[1]

Montgomery palasi 1764 Ruotsin henkirakuunarykmenttiin kapteenina. Hän osallistui Ruotsin politiikkaan myssypuolueen kannattajana, mutta onnistui siitä huolimatta pääsemään myös kuningas Kustaa III:n suosioon. Vuonna 1775 hänet ylennettiin everstiluutnantiksi ja siirrettiin Uudenmaan ja Hämeen rakuunarykmenttiin. Kaksi vuotta myöhemmin hänet nimitettiin saman rykmentin komentajaksi everstiksi ylennettynä. Ensimmäisen vaimonsa kuoltua Montgomery meni 1781 naimisiin valtaneuvos Axel Arnellin lesken, vapaaherratar Catharina Charlotta Rudbeckin kanssa. Tämä kuitenkin kuoli jo seuraavana vuonna lapsivuoteeseen, joten 1783 Montgomery otti kolmanneksi vaimokseen vapaaherratar Märta Ulrika Cederhielmin.[1] Montgomery matkusti 1785 Kustaa III:n edustajana Pietariin tapaamaan keisarinna Katariina Suurta. Seuraavana vuonna hänet nimitettiin Miekkaritarikunnan komentajaksi, mikä merkitsi myös hänen sukuhaaransa korottamista komentajasukuna ritaristoon, aatelin toiseen luokkaan.[2]

Kustaan sota ja Anjalan liittoMuokkaa

 
Anjalan liittokirjan allekirjoituksia. Robert Montgomeryn nimi on toiseksi ylimpänä, heti Carl Gustaf Armfeltin jälkeen.

Montgomery vastusti jyrkästi Kustaa III:n päätöstä aloittaa 1788 sota Venäjää vastaan, joten hän ryhtyi salaa yhteistoimintaan vihollisen kanssa. Hän ilmoitti Haminan venäläiselle komentajalle, että suomalaiset rykmentit kieltäytyisivät taistelemasta.[1] Elokuussa 1788 hän eteni kahden ratsuväkieskadroonan ja yhden jalkaväkipataljoonan voimin kohti Viipuria, mutta joutui perääntymään, koska muut Ruotsin joukot eivät olleet edenneet. Montgomery ei allekirjoittanut niin sanottua Liikkalan noottia, mutta Anjalan liittokirjassa hänen nimensä on heti toisena.[2] Hän myös vieraili kaksi kertaa Anjalan liiton edustajana Venäjällä ja neuvotteli muun muassa Georg Magnus Sprengtportenin kanssa.[1] Hän tapasi Loviisassa kuninkaan veljen herttua Kaarlen, josta salaliittolaiset kaavailivat uutta kuningasta, ja yritti turhaan neuvotella Haminassa rauhasta venäläisen suuriruhtinas Paulin kanssa.[2]

Salaliiton epäonnistuttua Montgomery pidätettiin vuoden 1789 alussa ja häntä pidettiin vankina Fredrikshovin linnassa Tukholmassa. Hänet tuomittiin seuraavana vuonna kuolemaan maanpetoksesta. Kuningas kuitenkin armahti hänet ja muutti rangaistuksen karkotukseksi Ruotsin siirtokuntaan Länsi-Intiaan, Saint-Barthélemyn saarelle. Lisäksi hän menetti kaikki kunniamerkkinsä. Kustaa III:n kuoltua ja herttua Kaarlen kohottua sijaishallitsijaksi Montgomeryn karkotus kumottiin vuonna 1793. Hän palasi Ruotsiin, mutta ei toiminut enää loppuelämänsä aikana missään merkittävässä tehtävässä.[1][2]

Montgomeryn ensimmäisestä avioliitosta syntyi yksitoista lasta, toisesta yksi ja kolmannesta kolme. Kirjailija Magdalena ”Malla” Silfverstolpe oli hänen tyttärensä.[1] Lisäksi Montgomerylla oli ainakin yksi avioton tytär Saint-Barthélemylla omistamansa orjan kanssa.[3]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f g Veli-Matti Syrjö: Montogomery, Robert (1737 - 1798) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 6.9.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. a b c d H. G-m: Montgomery, släkt (ruotsiksi) Svenskt Biografiskt Lexikon (1985–1987). Ruotsin valtionarkisto.
  3. Ville Similä: ”Ruotsin oma orjasaari kiehtoi monia suomalaisiakin”, Helsingin Sanomat 20.10.2019, s. A 22–25.