Myssyt

Myssyt (ruots. mössorna) oli ruotsalainen puolue, joka vaikutti vapauden ajalla. Puolueen organisoijana toimi suomalaissyntyinen valtiomies Arvid Horn, ja puolueella oli paljon kannatusta Suomessa. Myssyjen kilpaileva puolue oli hatut. Nimensä myssyt (alun perin "yömyssyt") saivat hattuihin verrattuna rauhanomaisemmasta politiikastaan Venäjää kohtaan.

Puolue syntyi 1730-luvulla vastustamaan hattujen politiikkaa. Puolue-elämä muuttui hattujen sodan jälkeen niin, että 1750-luvulta alkaen puhutaan niin sanotuista nuoremmista myssyistä. Myssypuolue pääsi valtaan vuonna 1765 ja ryhtyi toteuttamaan vaatimaansa talouden säästöpolitiikkaa. Tämä kuitenkin aiheutti niin suuria hankaluuksia, että puolue menetti valtansa 1769. Uudelleen se saavutti enemmistöaseman vuoden 1772 valtiopäivillä, mutta tällöin puolue-elämä lakkasi kokonaan kuningas Kustaa III:n vallankaappauksessa.

Sotapolitiikan vastustaminen

Pääartikkeli: Hattujen sota

Vuoden 1738 valtiopäivien vaaliin sisältyi myrskyisä keskustelu Ruotsin ulkopolitiikasta. Sotapolitiikkaa kannattavat tulkitsivat Venäjän heikentyneen meneillään olleen Turkin sodan takia, ja he halusivat kostosotaa hävityn suuren Pohjan sodan menetysten takaisin saamiseksi. Niitä, jotka varoittivat sotapolitiikasta, pidettiin arkoina pelkureina, yömyssyinä. Heitä oli erityisesti pappissäädyssä ja suomalaisten keskuudessa. Vaalitaistelussa käytettiin Ranskan, Venäjän ja Britannian rahoja, niin että Venäjä rahoitti myssyjä. Vaalin jälkeen syntyi valtiopäivämiesten poliittisia klubeja, jotka myös saivat ulkomaista rahaa. Lahjontaa tehtiin notkuvien ruokapöytien muodossa. Klubit tarjosivat mahdollisuuksia myös yksityisempään lahjontaan ja vakoiluun.

Hatut saivat johtoaseman 1730-luvulla ja he pitivät hallussaan tärkeintä päätöselintä, valtiopävien salaista valiokuntaa. Yhteistyötä Turkin ja Ranskan kanssa tiivistettiin, ja myssyjä kannattanut kansliapresidentti Arvid Horn pakotettiin eroamaan 1738, kuten myös viisi valtaneuvoston jäsentä. Hattujen valtakauden aikana käytiin hattujen sota Venäjää vastaan huonoin tuloksin.

Myssyjen lyhyt valtakausi

Vuonna 1746 myssyjen ja hovipuolueen rooli päätöksenteossa alkoi voimistua. Toisaalta vapauden ajan päätöksentekojärjestelmä alkoi 1760-luvulla käydä kankeaksi. Aatelittomien säätyjen painoarvo kohosi, minkä takia aatelisto alkoi käydä puolustustaistelua asemansa säilyttämiseksi. Eräs virkamies kirjoitti yksityiskirjeessä, että "valtakunnalla ei oikeastaan ole enää hallitusta. Kaikki lamaantuu. Elävää intoa ei enää tapaa yhtään missään." Kaikki kolme puoluetta tekivät tilanteen parantamiseksi vuonna 1764 yhteistyösopimuksen (linnarauhan), mutta siitä huolimatta kilpailu vallasta kiihtyi vuoden 1765 valtiopäivävaaleissa. Ne toivat myssyille enemmistön.

Myssyjen valtakausi alkoi 1765 innostuneessa tunnelmassa. Myös suomalaiset myssyt olivat päätöksenteossa kiivasti mukana. Professori Pentti Renvallin kuvauksen mukaan valtiopäivillä oli käynnissä "suomalaisen radikalismin suurhyökkäys". Se johtavia henkilöitä olivat tuomari Samuel Ehrenmalm, everstiluutnantti Fredrik Gyllensvan, rovastit Gustaf Haartman ja Niklas Mathesius ja kappalainen Anders Chydenius. He edustivat voimakasta liberalismia, mikä johti esimerkiksi painovapauden säätämiseen.

Myssyt pyrkivät korjaamaan valtiontaloutta ja ulkopolitiikassa etääntymään Ranskan vaikutusvallasta ja lähentymään Tanskaa. Venäjälle oli epämieluisaa, että kuninkaan valtaa hiukankaan vahvistettiin. Pyrkimyksiä kuitenkin haittasi se, että säästöt johtivat yleiseen talouden alamäkeen. Rahapolitiikka oli Chydeniuksen tahdon vastaisesti deflatorista, mikä johti Chydeniuksen eroon valtiopäiviltä. Ulkopolitiikkaa taas sekoitti Puolan tilanteen mutkistuminen. Ruotsin kuningas ottikin vuonna 1768 aloitteen itselleen, eikä suostunut allekirjoittamaan myssyhallitukseen päätöksiä. Harkittiin hänen nimensä leimaamista päätöksiin. Maa ajatui voimattomuuteen, jota ulkomaat käyttivät hyväkseen Ruotsia vastaan. Myssyvalta päättyi lopulta kuningas Kustaa III:n vallankaappaukseen 1772.