Ranskan ympäriajon 2007 ensimmäistä etappia, pääjoukon matkantekoa.
Ranskan ympäriajo 2007 alkoi perinteisesti prologilla, joka ajetiin 7. heinäkuuta. Prologi ajettiin Lontoossa, jonka katuja ja julkisia rakennuksia se seuraili. Matkan pituus oli 7,9 kilometriä.
Kyseessä oli ensimmäinen varsinainen kilpailupäivä, joka ajettiin LontoostaCanterburyyn ja matkan pituus oli 203 kilometriä.
Robbie McEwen päätti etapin voittamalla ajalla 4 tuntia 39 minuuttia ja 1 sekunti. Hänen keskinopeutensa oli 43,7 km tunnissa. Hän saavutti myös parhaan pistekilpailijan vihreän paidan. David Millar sai valkoisen punapalloisen parhaan mäkimiehen paidan ja Venäjän Vladimis Gusev (Discovery Channel) sai parhaan nuoren valkoisen paidan. Sveitsiläinen Fabian Cancellara piti hallussaan toisen päivän kokonaiskilpailun johtajan keltaisen paidan.
Ranskan ympäriajon toinen etappi kilpailtiin Dunkerquen satamakaupungista BelgianFlanderin alueen pääkaupunkiin Gentiin9. heinäkuuta2007. Belgialaisten odotukset olivat osuudella korkeat, sillä he halusivat nähdä omansa voittavan, ainakin juuri tämän etapin.
Muutama kilometri ennen maalia, noin 168,5 kilometrin kohdalla, kuitenkin tapahtui todellinen kolarisuma. Saksalainen Marcel Sieber, joka ajaa Milram-tallin väreissä, koukkasi äkisti ja ennalta arvaamatta pyörällään tien laidalta toiselle. Tämän seurauksena hän törmäsi italialaiseen Manuel Quinziatoon, joka edustaa Liquigas-tallia (samaa kuin suomalainen Kjell Carlström). Törmäyksen seurauksena molemmat ajajat kaatuivat ja yli 30 heidän perässään tullutta pyöräilijää ei onnistunut jarruttamaan ajoissa ja seurauksena oli valtaisa kolariryväs.
Rytäkässä loukkaantuivat useat ajajat ja kilpailua kahden päivän jälkeen johtanut sveitsiläinen Fabian Cancellara loukkasi vasemman kätensä, mutta hän kuitenkin onnistui jatkamaan matkaansa ja säilytti itsellään myös kolmannen kilpailupäivän päätteeksi keltaisen paidan. Pahiten loukkaantunut italialainen Daniele Bennati joutui turvautumaan sairaalahoitoon lonkkavamman vuoksi.
Kilpailun voitti Tom Boonenin apuajajana toiminut belgialainen Gert Steegmans voittaen uransa ensimmäisen Ranskan ympäriajon etapin; toiseksi tuli samaa tallia edustanut Tom Boonen. Kolmanneksi polki Filippo Pozzato, joka on Kjell Carlströmin tallikaveri.[1]
Ranskan ympäriajon kolmas etappi poljettiin kahden maan alueella, Belgiassa ja Ranskassa. Päivän matka oli koko kilpailun pisin eli 236 kilometriä. Taival alkoi Flaaminkielisestä Waregemistä ja päättyi ranskankieliseen Compiègnen kaupunkiin. Profiililtaan poljettu matka oli hivenen mäkisempi kuin eilinen 2. etappi, sillä keskinopeudeksi saatiin "vain" 33,5 kilometriä tunnissa. Kun matkaa oli tehty 202,5 kilometriä niin Blérancourtin kohdalla oli matkan ainoa vaikeampi osuus, joka on luokiteltu vaikeusasteeltaan 4. luokkaan.[2]
Ranskan ympäriajon neljäs etappi ajettiin vanhoilla Ranskan hallitsijasuvun Kapetingin peritömailla 11. heinäkuuta ja se oli pituudeltaan 190 kilometriä. Kilpailu alkoi vanhasta kuninkaallisen tien kaupungista Villers-Cotterêts'sta ja päättyi Joignyyn. Etappi oli tyypillinen tasamaalla tapahtuvä kirikilpailu.
Ranskan ympäriajon viides etappi ajettiin 12. heinäkuuta ja sen pituus oli 184 kilometriä. Kilpailijoiden taival alkoi Chablisin kaupungistä ja päättyi vähintään 4 ja puoli tuntia kestettyään Autunin kaupunkiin.
Päivän etapin voittoon polki Italian, Liguigas-tallia edustava Filippo Pozzato, suomalaisajaja Kjell Carlströmin seuratoveri. Toiseksi sijoittui Oscar Freire ja kolmanneksi Daniele Bennati. Keltainen yleiskilpailun johtajan paita säilyi kyitenkin sveitsiläinen Fabian Cancellaran yllä.[3]
Suomeaa edustava Kjell Carlströn romahti etapilla melkein täysin ja hänen sijoituksensa oli vasta 154, jolla hän sijoittuu kokonaiskilpailussa sijalle 161. Carlströn kuitenkin piti päivää kokonaisuudessaan melko onnistuneena kun hän totesi: "Tänään oli kova päivä. Se ei mennyt aivan sillä tavalla, kuin olin itse etukäteen ajatellut. Mutta oli hienoa olla pohjustamassa meidän joukkueen ensimmäistä Tourin etappivoittoa".[4]
Kilpailun ja eritoten etapin yllätyksenä voidaan pitää britti Bradley Wigginsiä, joka karkasi omille teilleen jo kahden kilometrin matkanteon jälkeen. Hän polki melkein koko matkan yksin kärjessä ja vasta seitsemän kilometriä ennen maalia pääjoukko tavoitti hänet, sillä hän ei jaksanut enää pitää yllä tappaavaa vauhtiaan, vaan sijoittui lopulta viimeiseksi eli sijalle 183.
Perjantai ja 13. päivä eivät olleet epäonnen päivä ainakaan belgialaiselle kilpailijalle Tom Boonen, sillä hän onnistui tiukassa kiritaistelussa voittamaan etapin. Tekoon, johon hän ei ole pystynyt Ranskan ympäriajossa kahteen vuoteen. Voitto oli niukka, sillä toiseksi tullut Espanjan Oscar Freire ja Saksan Erik Zabel hävisivät voittajalle vain niukasti. Sveitsin Fabian Cancellara piti hallussaan keltaisen johtavan kilpailijan paidan.[5]
Kilpailun häntäpäässä ajava Suomen Kjell Carlström totesi etapin sujuneen odotusten mukaisesti, sillä tulevina päivinä kirimiehillä ei voitonmahdollisuuksia ole.[6]
T-Mobile-teamin saksalainen Linus Gerdemann voitti tämän ensimmäisen vuoristoetapin. Ajetun etapin lisäksi hän sai ylleen kilpailua tähän asti johtaneen Sveitsin Fabian Cancellaran pitämän keltaisen paidan. Toiseksi päivän etapilla sijoittui espanjalainen, Euskatel-joukkueen Inigo Landaluze ja kolmanneksi jätettiin myös espanjalainen Saunier-Duval-tallia edustanut David de la Fuente.
Gerdemann oli irtioton tehneen 15 muun kilpailijan kanssa. 15 kilometriä ennen maalia Gerdmann aloitti yksinäisen hyökkayksensa vaikeassa Col de la Colombieren nousussa, joka on sijoitettu ykköskategoriaan. Tässä hyökkäyksessään hän onnistui, vaikka oli tehnyt töitä joukkueensa ykkösajajan Michael Rogersin puolesta.
Suomalainen Kjell Carlström paransi kokonaiskilpailun sijoitustaan sijalle 94. tullen etapilla sijalle 63[7]
Tour de Francen kahdeksas etappi oli ensimmäinen todellinen vuoristoetappi Alpeilla. Matka ajetiin 15. heinäkuuta ja se oli pituudeltaan 165 kilometriä. Matkaan lähdettiin Le Grand-Bornandistä ja se päättyi korkealle Tignesiin ja 2088 metrin korkeuteen.
Kisan nousut olivat pääsääntöisesti ensimmäisen kategorian nousuiksi lukiteltuja:
8. Etapin nousut
Marais
15/165 km
3,8 km pitkä
4,1 % jyrkkä
Bouchet-Mt. Chaverin
22/165 km
1,6 km pitkä
7,6 % jyrkkä
Tamie
46/165 km
9,5 km pitkä
4 % jyrkkä
Cormet de Roselend
99/165 km
19,9 km pitkä
6 % jyrkkä
Hauteville
137/165 km
15,3 km pitkä
4,7 % jyrkkä
Tignes
163/165 km
17,9 km pitkä
5,4 % jyrkkä
Kahtena edellisenä vuonna kisan mäkimestaruuden voittanut tanskalainen Michael Rasmussen saavutti etapilla hienon voiton. Voittonsa myötä hän sai pukea ylleen kokonaiskilpailua johtavan pyöräilijän keltaisen paidan. Hänen kykynsä nousta mäkiä oli jälleen kerran merkittävä ja viimeisen lähes 18 kilometrin nousun hän taittoi lähes kokonaan yksin. Voittomarginaali oli markittävä, sillä hän voitti toiseksi sijoittunutta Iban Mayota 2 minuuttia ja 47 sekuntia.
Suomalainen Kjell Carlströn oli suoritukseensa tyytyväinen, vaikka hävisikin Rasmussenille yli 14 minuuttia ja sijoittui etapilla sijalle 42. Kokonaiskilpailussa Kjell Carlströn paransi merkittävästi sijoitustaan ja oli sijalla 60.[8]
Tour de Francen yhdeksäs etappi ajettiin alppien jälkitunnelmissa 17. heinäkuuta ja se oli pituudeltaan 161 kilometriä.Matka oli vielä mäkiosuuteen kuuluva, sillä siinä oli kaksi ykkösluokan nousua. Kilpailijat lähtivät liikkeelle Val d'Isèrestä ja päättivät päiväurakkansa Briançoniin. Ranskan tasavallan presidentti Nicolas Sarkozy oli seuraamassa tällä kisaa tällä kilpailun etapilla.
Kilpailijoilla on tiukkana tehtävänään vain kahden nousun suorittaminen: ensimmäinen oli heti lähdön jälkeen col de l'Iseram, jolloin reitti kohosi 2770 metriin, tämänvuotisen kisan korkeimpaan pisteeseen, ja ennen maaliviivaan toinen, col di Calibier, ja tällöin reitti kohosi 2645 metriin.[9]
Kilpailupäivän suurin uutinen kosketti kuitenkin keskettänyttä saksalaista T-Mobile Teamin ajajaa Patrik Sinkewitziä, jota epäillään testosteronin käytöstä harjoitusvaiheen aikana 8. kesäkuuta2007. Saksalaiset televisiokanavat ARD ja ZDF keskeyttivät lähetyksensä Ranskan ympäriajosta välittömästi tiedon saavuttua.[10]
