Avaa päävalikko

Ramayana on eepos ja yksi muinaisen Intian tärkeimmistä teoksista. Teos on saanut nimensä yhdeltä päähenkilöistä, jumala Ramalta ja sen legendaarinen kirjoittaja on runoilija Valmiki. Ramayana lienee saanut alkunsa ennen ajanlaskun alkua. Teos koostuu 24 000 kaksirivisestä säkeestä.[1] Päähenkilöt ovat Rama, Sita, Lakshmana, Bharata, Hanuman ja Ravana, jotka kaikki ovat merkittäviä hahmoja Intian kulttuurissa. Teos on levinnyt Intiasta myös laajalle alueelle muualla Aasiassa. Ramayanalla on ollut merkittävä vaikutus myös alueen taiteeseen.

Ramayana
Arabiankielinen Ramayana.
Arabiankielinen Ramayana.
Kirjailija Valmiki
Kieli alkuperäinen sanskritiksi
paikallisia versioita eri kielillä
Genre eepos
Julkaistu ennen ajanlaskun alkua
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Osa artikkelisarjaa
Hindulaisuus

Aum

Historia · Jumalat
Suuntaukset · Mytologia

Uskomukset ja tavat

Dharma · Artha · Kaama
Mokša · Karma · Samsara
Jooga · Bhakti · Mayasura
Puja · Mandir

Suuntaukset

Shaivismi · Vaishnavismi
Veerashaivismi · Smartismi
Reformihindulaisuus
muut suuntaukset

Tekstit

Veda-kirjat · Upanishad
Ramayana · Mahabharata
Bhagavad Gita · Purana
muut tekstit

Katso myös

Krishna-liike · Kastilaitos
Kalenteri · Hindulaisuuden kritiikki

Svastika  n  k  m 

Sisällysluettelo

HistoriaMuokkaa

 
Ravana kuvattuna kohokuvassa Banteay Srein temppelissä Kambodžassa.

Ramayana on peräisin Intian alueelta ja se alkoi muotoutua ennen ajanlaskun alkua[2] todennäköisesti 300-luvun eaa. jälkeen.[3] Ramayanan varhainen versio kirjoitettiin sanskritiksi ja sen kirjoittajana pidetään yleensä runoilija Valmikia. Todellisuudessa teoksella lienee olleen useita eri tekijöitä, joiden tarinoita on koottu yhteen. Kun teos levisi sittemmin Intiassa, siitä kehittyi myös useita eri paikallisia versioita. Yksi tunnetuimmista muunnelmista on 1500-luvulta peräisin oleva Tulsidasin Ramayana Pohjois-Intiasta. Ramayana levisi myös Intian ulkopuolelle, kuten Kaakkois-Aasiaan, Nepaliin, Assamiin, Sri Lankalle ja myös islamilaisen maailman alueelle Kashmiriin, Pakistaniin ja silkkitietä pitkin myös Keski-Aasiaan.[2] Teoksen levitessä sen tarina käännettiin monille paikallisille kielille, kuten tamiliksi ja bengaliksi. Monissa tapauksissa käännökset ovat kieliensä oman kirjallisuuden merkkiteoksia. Teos oli suosittu Suurmogulien valtakunnan kaudelta 1500-luvulta eteenpäin ja monet ajan intialaiset taiteilijat esittivät sen kohtauksia maalauksissaan.[3]

Ensimmäiset viittaukset teokseen Kaakkois-Aasiasta ovat 600-luvulta ja peräisin Champan kulttuurista. Viittauksia teokseen löytyy myöls alueen temppeleistä esimerkiksi Angkorista ja Jaavalta 800-luvulta. Jaavalla sai alkunsa lyhennelmä Kakawin Ramayana, joka levisi edelleen Balille. Thaimaassa thait omaksuivat perinteen khmereiltä Ayutthan vallattua Angkorin 1400-luvulla. 1700–1800-luvuilla sai alkunsa Thaimaan Ramakien ja khmerit loivat samaan tapaan omankielisen teoksensa Ramker. Malakan niemimaalla teos sai vaikutteita islamista ja alueen Hikayat Seri Rama on alkuperäistä maallisempi. Ramayana tunnetaan myös Filippiinien muslimivähemmistön keskuudessa ja Burmassa paikallinen Pra Lak Pra Ram omaksuttiin Ayutthasta.[2]

TarinaMuokkaa

 
Taistelu Lankan saarella, Sahib Dinin maalaus Udaipurista vuosien 1649 ja 1653 väliltä.
 
Hanumania esittävä intialainen tanssija.

Ramayana kertoo kruununprinssistä nimeltä Rama, joka on myös Vishnu-jumalan inkarnaatio. Rama menee naimisiin prinsessa Sitan kanssa ja Raman isä kaavailee aluksi antavansa valtakuntansa Ramalle. Erään sivuvaimon juonittelujen takia valtaistuin päätyy kuitenkin toiselle pojalle ja Rama karkotetaan kahdeksitoista vuodeksi metsään. Metsässä Raman mukana ovat Sita ja Raman velipuoli Lakshmana. Karkotetut viettävät metsässä rauhallista elämää kesyttäen paikallisia villieläimiä. Lopulta kuitenkin Lankan saaren demonikuningas Ravana yrittää ryöstää kauneudestaan kuuluisan Sitan itselleen. Kultaiseksi peuraksi naamioitunut Ravanan demonikätyri saapuu Raman leiriin, jossa Sita pyytää Ramaa pyydystämään peuran. Rama lähtee peuran perään jättäen Lakshmanan vartioimaan Sitaa. Peura johdattelee Raman kauas leiristä, kunnes Rama päättää haavoittaa sitä nuolella. Osuma on kuitenkin tappava ja kuolemaisillaan oleva demoni huutaa Raman ääntä matkien apua. Huudon leiriin kuullut Sita vaatii Lakshmanaa lähtemään Raman avuksi ja tämän poistuessa paikalle saapuu viisaaksi erakoksi naamioitunut Ravana. Ravana kaappaa Sitan ja lentää Lankan saarelle.[2]

Rama ja Lakshmana saavat tietää Ravanan siepanneen Sitan. Heidän autettuaan viidakon apinoiden valtakunnan hallitsijaa vastustajaansa vastaan apinakuningas lupaa auttaa heitä Sitan pelastamisessa. Kuninkaan neuvokas valkoinen apina Hanuman lähetetään tiedusteluretkelle Lankan saarelle. Hanuman tapaa saarella Sitan ja kertoo tälle Raman valmistelevan pelastusretkeä. Hanuman jää sitten saaren demonien vangiksi, jotka päättävät polttaa tämän roviolla. Hanuman käyttää taikavoimia päästäkseen pakoon roviolta ja käyttää palavaa häntäänsä sytyttäen Ravanan puutarhan tuleen. Myöhemmin Rama, Lakshmana ja Hanuman hyökkäävät Lankaan tukenaan apinoiden armeija. Seuraa pitkä taistelu, jonka lopuksi Rama viimein voittaa Ravanan. Taistelun jälkeen Rama ja Sita palaavat kotimaahansa sen hallitsijaparina.[2]

Ramayanan tarinalla on eri paikallisten versioiden mukaan erilaisia painotuksia. Esimerkiksi Kambodžassa ja Thaimaassa Rama on Buddhan inkarnaatio ja Malesiassa puolestaan islamilaisten sulttaanien esi-isä. Paikallisissa versioissa tarina itse sijoitetaan myös usein paikalliseen ympäristöön. Myös jotkin tarinan henkilöhahmojen piirteet muuttuvat erui versioissa. Hanuman esitetään joskus Raman poikana tai esimerkiksi Thaimaassa lemmekkäänä naistensankarina.[2]

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Lal, Vinay; Hämeen-Anttila, Virpi (käänt.): Hindulaisuus vasta-alkaville ja edistyville. Helsinki: Jalava, 2006.

LähteetMuokkaa

  1. Terhart Franjo, Schulze Janina: Nykymaailman uskonnot: alkuperä, historia, usko, maailmankuva, s. 145. Helsingin Kirjatukku, 2007. ISBN 978-1-4075-1183-2 0.
  2. a b c d e f Marja-Leena Heikkilä Horn ja Jukka O. Miettinen: Kaakkois-Aasia - Historia ja kulttuurit, s. 44-46. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2000. ISBN 951-1-15771-X.
  3. a b Ramayana Encyclopaedia Britannica. Viitattu 18.10.2018. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ramayana.