Raimo Snellman
Raimo Snellman on suomalainen kultaajamestari.[1][2] Hän on tehnyt restaurointitöiden lisäksi yhteistyötä muun muassa tekstiilitaiteilijoiden ja kuvataiteilijoiden, kuten Pekka Jylhän kanssa[3] Maaria Wirkkala ja Outi Pieski.[4]
Koulutus muokkaa
Opiskellessaan englantia 1970- ja 1980-luvuilla Walesin yliopistossa Snellman kiersi vapaa-ajallaan huutokauppoja[2][5], gallerioita ja museioita[6]. Esimerkiksi Sothebys'in ja Christies'in huutokaupoissa hän innostui kullatuista huonekaluista ja esineistä niin paljon, että otti lopulta yhteyttä Suomen ainoaan kultaajamestariin Reino Savolaiseen, jolta kuuli, että alaa voisi opiskella Venäjällä[2][5]. Snellman keskeytti opintonsa Isossa-Britanniassa ja otti yhteyttä Opetushallintoon ja ehdotti kultaaja-ammattitutkinnon perustamista. Ideasta innostuttiin, ja Suomessa alettiin suunnitella perustutkinnon sisältöä. Alfred Kordelinin säätiö myönsi Snellmanille apurahan kultaajaopintoihin. Saatuaan kutsun Pietarin Venäläisestä museosta (Russki muzei) Snellman sai opettajikseen tunnetun kultaajamestarin Petrovitš Slezinin ja hänen poikansa, kultaajamestari Viktor Slezinin[4], tutustui Venäjän hallinnon keskuksen Kremlin ja taidemuseo Eremitaašin esineiden kultaustekniikoihin. Erityisesti ikoni- ja rakennustaito-oppi tulivat hänelle tutuiksi[2]. Hänen nelivuotinen opiskelunsa Venäjällä oli jaksoittaista: muutaman kuukauden jaksojen välissä hän oli kotona muutamia kuukausia[2].
Ura muokkaa
Snellmanin ensimmäinen suuri työ oli Ilomantsin ortodoksisen kirkon ikonostaasin konservointi ja ulkopuolisten ristien kultaus yhdessä pietarilaisen mestarinsa kanssa.[4]
Opetushallitus päätti, ettei Suomessa järjestetä koulumuotoista opiskelua, mutta kultaajakisällin ammattiin voi valmistua oppisopimuksella[2]. Vuonna 1994 sveitsiläinen Michael Schinabeck otti ensimmäistä kertaa vastaan ensimmäiset suomalaisten kisällien ja mestarien tutkinnot.[4]. Kultaajamestarin pätevyyteen taas vaaditaan vähintään kolmen vuoden työskentely jonkin kultaajamestarin alaisuudessa ja yhteensä viiden vuoden työkokemus.[5] Snellman alkoi itse kouluttaa kultaajaoppilaita 1990-luvulla. Hänellä on kerrallaan yksi kultaajaoppilas, jota hän kouluttaa kolmen vuoden ajan.[3]
Snellmanin yritys, Kultaus Oy Snellman muutti Kulttuurikeskus Sofiaan vuonna 2007. Keskus tarjosi hyvät puitteet kultauskurssien pitämiseen.[4] Snellman järjestää työhuoneellaan koulutuksia esimerkiksi huonekaluentisöijille, ikonimaalareille, taiteilijoille ja harrastajille.[7]
Syksyllä 2020 Snellman keksi, että Lapin kullasta voisi valmistaa lehtikultaa. Yleensä lehtikullasta käytettävän kullan alkuperä on tuntematonta. Lapin kulta on maailman puhtainta, jopa 98-prosenttista. Lapin lehtikulta on valmistustavaltaan ekologista ja eettistä, eikä lehtikultaa ole aiemmin valmistettu vastaavalla tavalla. Snellman löysi saksalaisen kullanlyöjämestarin, joka suostui valmistamaan lehtiä Lapin kultahipuista. Taottavan aineksen tulee olla 99,99-prosenttisen puhdasta. Vaskatusta kultahiekasta eroteltiin epäpuhtaudet käsin ja jäljellä jäävä hopea eroteltiin siitä myrkyttömässä prosessissa. Ensimmäinen erä saapui Suomeen joulukuussa.[6] Lapin Tankavaarasta peräisin olevaa kultaa on käytetty Hämeenlinnan ortodoksisen kirkon kattoristien sekä virolaisen Sindin kirkon ristin kultauksessa.[8]
Tunnetuimpia töitä muokkaa
Snellman on kunnostanut muun muassa:
- Valtioneuvoston linnan fasadin Könnin kellon[3],
- Valtioneuvoston linnan Tasavallan presidentin esittelysalin kalusteet[5],
- Helsingin Hietaniemen hautausmaalla olevan J.V. Snellmanin hautamuistomerkin[9] ja
- Valtioneuvoston juhlahuoneiston peilien kehykset ja kullattuja kalusteita.[2]
Hänen suurimpiin tilaustöihin kuuluvat myös
- Mauno Koiviston muistomerkin kultaus[2],
- Uspenskin katedraalin kupolien kultausreseptin työstäminen[2] ja
- Helsingin kauppatorilla sijaitsevan Keisarinnankiven päällä olevan kaksipäisen kotkan kultaus.[5]
Tunnustuksia muokkaa
- Vuonna 2002 Snellman voitti opetusministeriön järjestämän opetuksen laatukilpailun.[7]
- Vuonna 2015 Snellmanille myönnettiin valtion täysi taiteilijaeläke.[10]
Yksityiselämä muokkaa
Snellman on naimisissa, hänellä on kolme lasta ja lastenlapsia[11]. Raimo Snellman kuuluu samaan sukuhaaraan kuin J. V. Snellman.[9] Snellmanin kisällien joukossa on hänen sukulaispoikansa Mikko Snellman.[7] Kesäisin Snellman viettää vapaa-aikaa Saarenmaalla, mutta hän tekee siellä myös töitä.[12]
Lähteet muokkaa
- ↑ Vinkki: Kullan kiehtova maailma (digitilaajielle) Helsingin Sanomat. 8.5.2019. Viitattu 8.8.2019.
- ↑ a b c d e f g h i Märkä rätti vie kultauksen – liian innokas siivous vaarantaa valtion omaisuutta Yle Uutiset. Viitattu 8.8.2019.
- ↑ a b c Valtioneuvoston linnan kello saa kultaajamestarilta uuden elämän Yle Uutiset. Viitattu 8.8.2019.
- ↑ a b c d e Krappe, Juhani: Kulta - ikuisesti kestävä valo. Maanomistaja, 04-2012.
- ↑ a b c d e Piippo, Maarit: Kultaus - taivaallista valoa. Glorian Antiikki, Kevät 2000.
- ↑ a b HS Helsinki | Raimo Snellman sai neronleimauksen seisottuaan kylmässä joessa – Sen seurauksena helsinkiläisessä ateljeessa alkoi pyöriä uudenlainen kultabisnes Ilta-Sanomat. 6.1.2021. Viitattu 20.1.2021.
- ↑ a b c Montonen, Pia: Työnä kulta, ikuisuuden symboli. Glorian Antiikki, 08-2010.
- ↑ Ainutlaatuista Suomessa: Hämeenlinnan ortodoksinen kirkko sai katolleen Lapin jokikullalla kullatut ristit Yle Uutiset. 6.8.2021. Viitattu 11.1.2022.
- ↑ a b J. V. Snellmanin muistomerkin entisöinti vei viisi vuotta Yle Uutiset. Viitattu 8.8.2019.
- ↑ Mtv uutiset: Vihdoin helpotusta arkeen mtvuutiset.fi. 3.7.2015. Viitattu 8.8.2019.
- ↑ Torvalds, Sofia: Giv mig guld och lite glans. Kyrkpressen, 8.11.2018. (ruotsiksi)
- ↑ Raimo Snellman – Kuldaväärt ametimees Saarte Hääl. 4.12.2018. Viitattu 11.8.2019. (viroksi)