Avaa päävalikko

Raija Helena Oranen (s. 2. elokuuta 1948 Hyrynsalmi) on suomalainen kirjailija. Hän on kirjoittanut muun muassa romaaneja, lastenkirjoja, novelleja sekä elokuva- ja televisiokäsikirjoituksia.

Raija Oranen
Raija Oranen Helsingin Kirjamessuilla 2010.
Raija Oranen Helsingin Kirjamessuilla 2010.
Henkilötiedot
Syntynyt 2. elokuuta 1948 (ikä 70)
Hyrynsalmi, Suomi
Kansallisuus Suomen lippu Suomi
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Äidinkieli suomi
Tuotannon kieli suomi
Esikoisteos Nainen joka söi junassa appelsiinin (1977)
Valomerkki (1978)
Aiheesta muualla
[www.raijaoranen.fi Kotisivut]
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Sisällysluettelo

Elämä ja uraMuokkaa

Oranen on koulutukseltaan yhteiskuntatieteiden maisteri. Hän kasvoi metsäteknikko Mikko Juntusen ja yrittäjä Jenny Juntusen perheen neljäntenä, nuorimpana lapsena. Orasella on kaksi täysi-ikäistä poikaa. Hän on ollut naimisissa Jyrki Orasen kanssa vuodesta 1973.[1] Oranen asuu Helsingissä, mutta viettää aikaansa myös runsaasti Espanjan Aurinkorannikolla.[2]

Oranen on käsikirjoittanut televisiosarjat Ruusun aika ja Puhtaat valkeat lakanat, jotka ovat ilmestyneet myös kirjoina.[3] Orasen romaaneja ovat muun muassa historialliset Palladium- ja Maan aamu -trilogiat.

Opetus- ja kulttuuriministeriön yhteydessä toimiva tekijänoikeusneuvosto antoi joulukuussa 2015 Oraselle lausunnon lainaamisesta historiallisessa romaanissa Aurora (2014). Oranen oli lainannut kirjaan otteita Katri Lehdon teoksesta Kytäjän kreivitär: Marie Linderin elämä (1985) mainitsematta alkuteosta. Neuvosto katsoi, että lähde ja tekijä olisi tullut mainita.[4] Oranen katsoi hyödyntäneensä Lehdon kirjaa taustamateriaalina.[5]

TuotantoMuokkaa

Ruusun aika -trilogia
  • Ruusun aika (Tammi, 1991)
  • Ruusun aika 2 (Tammi, 1992)
  • Ruusun aika, yhteisnide, Tammi
Maan aamu -sarja
  • Maan aamu (Gummerus, 1995)
  • Huviretki (Gummerus, 1996)
  • Pitkät hiukset (Gummerus, 1997)
  • Ketunpesä (Teos, 2005)
Puhtaat valkeat lakanat -sarja
  • Puhtaat valkeat lakanat (Gummerus, 1996)
  • Onnela: varjot, autere ja aamurusko (Gummerus, 1997)
Rahasta ja rakkaudesta -sarja
  • Rahasta ja rakkaudesta (Gummerus, 1998)
  • Onnesta ja autuudesta (Gummerus, 1999)
Palladium-trilogia
  • Miljonääri (Gummerus, 2000)
  • Palatsi (Gummerus, 2001)
  • Ruletti (Gummerus, 2002)
Muut romaanit
  • Valomerkki (W + G, 1978)
  • Anna, elämäsi (Tammi, 1987)
  • Isorintainen nainen (Tammi, 1992; julkaistu myös nimellä Etusivun enkeli, Book Studio, 2003)
  • Bolero, romaani (Tammi, 2003)
  • Kohtauspaikka Marinad (Teos, 2004)
  • Hehku (Teos, 2006)
  • Valkea talo jokivarressa (Teos, 2007)
  • Fanny (Teos, 2008)
  • Leijonan osa (Teos, 2009)
  • Metsästäjän sydän (Teos, 2010)
  • Nimeltään Kekkonen (Teos, 2011)
  • Kuninkaiden tiet (Teos, 2012)
  • Kaiken takana Kekkonen (Teos, 2013)
  • Aurora (Teos, 2014)
  • Hirmuinen mies (Teos, 2015)
  • Ackté! (Teos, 2016)
  • Kreivin aikaan (Teos, 2017)
  • Marsalkan ruusu (Otava, 2018)
  • Selvä peli (Otava, 2019)[6]
Novelli- ja tarinakokoelmat
  • Nainen joka söi junassa appelsiinin (W + G, 1977)
  • Kaikki Doriksesta ja muita ällistyttäviä tarinoita (Teos, 2004)
  • Sulo tuli taloon ja muita käänteentekeviä kertomuksia (Teos, 2007)
Lastenkirjat
  • Möttönen ja vehtaaja, saturomaani (W + G, 1979)
  • Melkoinen Möttönen, saturomaani (W + G, 1984)
  • Isokiero ja tummanruskea, satukirja (Tammi, 1988)
  • Kolmimetrinen mies, satukirja (Tammi, 1989)
  • Prinsessa ja peloton Pertteli, satukirja (Tammi, 1991)
  • Joulun tarina: kertomus joulupukin ja Korvatunturin alkuperästä (Gummerus, 1998)
Näytelmät
Elokuva- ja televisiokäsikirjoitukset

LähteetMuokkaa

  1. Biografia Orasen kotisivut. Viitattu 30.5.2015.
  2. Raija Oranen Kirjojen takana. Viitattu 30.5.2015.
  3. Raija Oranen Teos. Viitattu 30.5.2015.
  4. TEKIJÄNOIKEUSNEUVOSTO: TEKIJÄNOIKEUSNEUVOSTO: LAUSUNTO LAUSUNTO. 2015:13. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 18.2.2019.
  5. Ahola, Suvi: Kirjailija Raija Oraselle moitteet luvattomista lainauksista – ”Näin ovat kirjailijat tehneet kautta aikojen” HS.fi. 13.1.2016. Viitattu 13.1.2016.
  6. Selvä peli otava.fi. Viitattu 12.2.2019.

Aiheesta muuallaMuokkaa