Wikipedia

QFD

tuotekehittelymetodi

QFD eli Quality function deployment on menetelmä, joka soveltuu ryhmän päätöksenteon tueksi. Sitä käytetään useimmiten tuotekehityksessä, tuotejohdossa ja markkinoinnissa. QFD voi auttaa organisaatiota kohdentamaan huomionsa uuden tai olemassa olevan tuotteen tai palvelun kriittisiin ominaisuuksiin. Kriittisiä ominaisuuksia käsitellään erikseen markkinasegmenttien, teknologian ja yrityksen näkökulmasta. QFD:n tuloksena saadaan graaffeja ja matriiseja, joita on tarkoitus käyttää tuotteen tai palvelun kehittämiseen.

Historia

muokkaa

Yoji Akao ja Shigeru Mizuno kehittivät QFD-menetelmän 1960-luvun alussa. Laadun talo (The House of Quality) kehitettiin 1972 Mitsubishillä.

Menetelmä

muokkaa

QFD muuttaa kerätyt asiakkaan tarpeet (VOC, voice of the customer) ominaisuuksiksi ja niihin soveltuviksi testimenetelmiksi, joita voidaan käyttää tuotekehityksessä, ja erityisesti siihen liittyvässä vaatimustenhallinnassa. QFD asettaa ominaisuudet tärkeysjärjestykseen, ja siten asettaen tuotekehitykselle tavoitteet. Sen avulla selvitetään mitä asiakastarpeiden täyttäminen vaatii. Menetelmää käytetään ryhmäpäätöksenteon tukena, jolloin tarkoituksena on saada organisaation eri osat, esimerkiksi osastot toimimaan yhteen. QFD metodologiaan kuuluu 4 perusvaihetta, joita käytetään tuotekehitysprosessin aikana. Joka vaiheessa tehdään yksi tai useampi matriisi, joita käytetään suunnittelun ja kommunikoinnin välineenä.

1. Tuotteen suunnittelu. Asiakkaan tarpeiden selvittämisen jälkeen voidaan aloittaa laadun talon tekeminen.

Laadun talo (laatutalo) on QFDn tunnetuin työkalu. Muut työkalut käsittelevät laatua, kustannuksia, teknologiaa, luotettavuutta, toiminnallisuutta, osia, tuotantoa ja palvelunäkökulmia. Lisäksi, menetelmää voidaan käyttää tuotteen jakamiseen alijärjestelmiin, konfiguraationimikkeisiin, kokoonpanoihin ja osiin, sekä SPCn tukemiseen.

Laadun talo (House of Quality)

  1. Luetellaan asiakkaat/asiakasryhmät.
  2. Luetellaan asiakastarpeet.
  3. Määritetään tarpeiden tärkeys pisteytettynä (esimerkiksi 1–5).
  4. Luetellaan kilpailevat tuotteet.
  5. Arvioidaan kilpailevien tuotteiden kyky toteuttaa asiakkaiden tarpeet.
  6. Luetellaan spesifikaatiot (tuotteen ominaisuudet).
  7. Merkitään mitkä spesifikaatiot (tuotteen ominaisuudet) vaikuttavat mihinkin asiakkaan tarpeeseen/ominaisuuteen.
  8. Määritetään spesifikaatioiden (tuotteen ominaisuuksien) merkitys.
  9. Arvioidaan kilpailevien tuotteiden kykyä toteuttaa spesifikaatiot.
  10. Merkitään omalle tuotteelle asetetut tavoitteet.

Seuraavaksi voidaan tehdä täsmällisempi spesifikaatio. Tuotteen vaatimukset ja tekniset ominaisuudet määritään tarkemmin. Tässä vaiheessa tehdään benchmarking vertailuja, aivoriihiä, sekä käydään läpi tutkimushankkeiden tuloksia.

2. Identifioidaan kriittiset osat ja kokoonpanot. Kriittiset ominaisuudet jaetaan eri osille ja kokoonpanoille, ja asetetaan näille tavoitearvot.

3. Prosessin suunnittelu. Määritetään kriittiset prosessit ja prosessin osat. Määritetään tuotantolaitteiden vaatimukset. Määritetään kriittiset prosessin parametrit.

4. Prosessin ja laadun valvonta. Määritetään kriittisten osien ja prosessien parametrit, ja sovitaan prosessin hallintametodit ja parametrit. Sovitaan testi- ja tarkastusmenetelmät.

Menetelmää käytetään

muokkaa

Menetelmää käytetään myös markkinointistrategiavaihtoehtojen tunnistamiseen. QFDtä pidetään Design for Six Sigman yhtenä avainkäytäntönä. QFD on myös mukana ISO 9000:2000 -standardissa avustaen asiakastyytyväisyyden toteuttamisessa.

QFD:n tuloksia on käytetty niin Japanissa kuin muuallakin strategisessa suunnittelussa ja johtamisessa (ks Hoshin Kanri). Vaikka menetelmä kehitettiin autoteollisuuden käyttöön, on sen käytöstä oltu kiinnostuneita monilla muilla teollisuuden ja palveluiden alueilla, kuten ohjelmistokehityksessä.

QFD:tä on kehitetty lyhentämällä siihen tarvittavaa aikaa ja ryhmäistuntojen määrää.

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=QFD&oldid=22828574”