Aivoriihi

ideointimenetelmä

Aivoriihi on ryhmätyömenetelmä, jossa pyritään tuottamaan lyhyessä ajassa mahdollisimman paljon tietoa ja ideoita. Ne kirjoitetaan ylös, ja niistä valitaan lopuksi käyttökelpoisimmat. Menetelmässä hyödynnetään vapaata ajatuksen juoksua ilman kritiikkiä, ja pyritään vapautumaan sovinnaisista ratkaisuista.

Aivoriihtä sovelletaan esimerkiksi spontaanissa ideoinnissa, uuden projektin käynnistämisessä sekä pohjana muille ryhmätyömentelmille.[1]

ToteutusMuokkaa

Aivoriihen katsotaan toimivan parhaiten pienryhmissä, mutta sitä on mahdollista hyödyntää myös suuremmissa ryhmissä, etenkin jos osallistujat jaetaan ensin pienryhmiin. Tarvikkeina voidaan käyttää muistiinpanovälineitä kuten suuria paperiarkkeja ja kyniä sekä sinitarraa tai teippiä paperien kiinnittämiseksi seinälle.[1]

Aivoriihen ohjaaja avaa aivoriihen esittelemällä ongelman. Ohjaaja pyrkii aivoriihen aikana varmistamaan, että kaikki osanottajat osallistuvat eikä kritiikkiä esitetä. Hän myös pitää huolta siitä, että ajatukset kirjataan huolellisesti ylös.[2]

Jokainen aivoriihen osallistuja ryhtyy suullisesti ilmaisemaan vapaasti aivoriihessä käsiteltävästä aiheesta mieleen tulevia sanoja, ajatuksia ja ideoita, jotka kirjoitetaan kaikki ylös. Olennaista on vapaa ajatuksen juoksu, ei ilmaistujen ideoiden järkevyys tai käyttökelpoisuus. Tämän takana on se ajatus, että ilmaan heitetyt sanat ja ideat, vaikkakin sinänsä olisivatkin käyttökelvottomia, saattavat muodostaa uusia mielleyhtymiä, joista sitten jalostuu käyttökelpoisia ideoita.[1]

Aivoriihen annetaan usein kestää pitkään, sillä sovinnaisista ratkaisuista vapautuminen sekä hyvien ja radikaalien ajatusten synty voi vaatia paljon aikaa.[2]

Aivoriihen lopuksi siinä kerätyistä asioista ja ideoista valitaan tärkeimmät ja käyttökelpoisimmat työstettäväksi eteenpäin.[1]

Aivoriihen voi toteuttaa myös kirjallisesti niin, että jokainen osallistuja kirjaa omia ratkaisuehdotuksiaan ylös, minkä jälkeen paperit pannaan kiertämään kommentointia ja jatkokehittelyä varten.[2]

EdutMuokkaa

Aivoriihtä perustellaan teoreettisesti sillä, että toisten ihmisten läsnäololla ja ryhmäkeskustelulla oletetaan olevan vilkastuttava ja aktivoiva vaikutus, minkä arvellaan motivoivan osallistujia tehokkaampaan ideoiden tuottamiseen kuin yksin ollessa.[3] Ryhmän on lisäksi helpompi tunnistaa aivoriihen lopuksi käyttökelvottomat ideat kuin yksin työskentelevän.[3]

Huonot puoletMuokkaa

Useiden kokeellisten tutkimusten mukaan aivoriihi tuottaa vähemmän ja heikkolaatuisempia ideoita kuin mitä yksilöt tuottavat nimellisessä ryhmässä erikseen ideoiden.[4][5][3] Aivoriihi tuottaa parempia ideoita vain silloin, kun ryhmä on pieni, ja ideat vain kirjoitetaan muistiin eikä niitä lausuta ääneen. Tämä johtuu siitä, että toisten osallistujien puheen kuuntelemisen on todettu häiritsevän osallistujien keskittymistä ideoiden tuottamiseen.[3]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Aivoriihi Maaseudun sivistysliitto. Viitattu 19.9.2020.
  2. a b c Aivoriihi TJS Opintokeskus. Viitattu 19.9.2020.
  3. a b c d Helkama, Klaus et al.: Johdatus sosiaalipsykologiaan, s. 274–275. Edita, 2020. ISBN 978-951-37-7798-2.
  4. http://dx.doi.org/10.1207/s15324834basp1201_1 Mullen, Johnson & Salas: Productivity Loss in Brainstorming Groups: A Meta-Analytic Integration, Basic and Applied Social Psychology, 2010
  5. http://dx.doi.org/10.1080/14792779543000084 Wolfgang Stroebe et al.: Why Groups are less Effective than their Members: On Productivity Losses in Idea-generating Groups, European Review of Social Psychology, 2011