Pyhän Yrjön miekka
Pyhän Yrjön miekka oli huomattava kunnianosoitus, jonka saattoi ansaita keisarillisella Venäjällä sodassa osoitetulla urhoollisuudella.
Venäjällä annettiin normaalien kunniamerkkien lisäksi kunniamiekkoja. Pyhän Annan ja Pyhän Yrjön ritarikuntiin kuuluivat tällaiset miekat. Tällä tarkoitettiin kultakahvaista miekkaa, joka annettiin taistelussa osoitetun urhoollisuuden palkitsemiseksi. Vuodesta 1913 miekkaa kutsuttiin Pyhän Yrjön miekaksi. Pyhän Yrjön miekkoja luovutettiin ainoastaan sodassa osoitetusta urhoollisuudesta.lähde?
Ensimmäiset ”kultaiset miekat” luovutettiin keisarinna Katariina II:n hallituskaudella. Keisari Aleksanteri I antoi syyskuussa 1807 asetuksen kultaisesta aseesta (niin sanottu kultamiekka). Vuonna 1855 määrättiin, että kultamiekkaan tuli kiinnittää Yrjön ritarikunnan nauhassa oleva tupsu. Vuonna 1913 määrättiin vielä lisäksi, että miekan ponteen oli kiinnitettävä pienoiskoossa Pyhän Yrjön risti.lähde?
Suomalaisia kultamiekan saajia vuoden 1831 Puolan kapinan aikana:[1]
- Robert Vilhelm Lagerborg, everstiluutnantti, 1831
- Alexander Jakob Wendt, kapteeni, 1831
- Johan Fredrik Sebastian Gripenberg, luutnantti, 1831
- Gustav Adolf Hjärne, aliluutnantti, 1831
- Mauritz Ferdinand von Kothen, vänrikki, 1831
- Adolf Aminoff, alikapteeni, 1832
Suomalaisia kultamiekan saajia Krimin sodan aikana:[2]
- Clas Robert Segercrantz, eversti, lokakuu 1855
Suomalaisia kultamiekan saajia Turkin sodan aikana:[2]
- Eugen Robert Bremer, kapteeni, 1878
- Karl Julius Hausen, kapteeni, 1878
- Mikael Orreus, kapteeni, 1878
- Victor Napoleon Procopé, eversti, 1878
- Georg Edvard Ramsay, kenraalimajuri, toukokuu 1878
- Nikolai von Rechenberg, kapteeni, huhtikuu 1878
- Konstantin Renvald, kenraalimajuri, 1878
- Julius Konstantin Sundman, everstiluutnantti, 1878
- Otto Lorenz Zetterman, kapteeni, 1878
Suomalaisia kultamiekan saajia Kaukasian kapinoiden aikana:[2]
- Anders Sjöman, kapteeni, toukokuu 1881
Suomalaisia kultamiekan saajia boksarikapinan aikana:[2]
- August Wilhelm Aurenius, kenraalimajuri
Suomalaisia kultamiekan saajia Venäjän–Japanin sodan aikana ja sen jälkeen:[2]
- Edvard Eck, kenraaliluutnantti, heinäkuu 1906
- Mikael Löwestam, majuri, maaliskuu 1905
- Robert Otto Rehbinder, kenraalimajuri, maaliskuu 1905
- Ivan von Schoultz, eversti, tammikuu 1906
- Georg Starck, kontra-amiraali, tammikuu 1907
- Robert Wirén, kontra-amiraali, toukokuu 1904
Suomalaisia Pyhän Yrjön miekan saajia I maailmansodan aikana:[2][3][4]
|
|
|
Lähteet
muokkaa- Hoppu, Tuomas: Historian unohtamat – Suomalaiset vapaaehtoiset Venäjän armeijassa 1. maailmansodassa 1914–1918, s. 176–179. Helsinki: SKS, 2005. ISBN 951-746-804-0
- Harjula, Mirko: Ryssänupseerit. Ensimmäisen maailmansodan Venäjän asevoimien suomalaistaustaiset upseerit 1914–1956. Helsinki: Books on Demand (omakustanne), 2013. ISBN 978-952-28656-6-3
Viitteet
muokkaa- ↑ Åke Backström: Frågor kring Georgsordnar och Georgssablar samt en i glömska fallen hjälte: Adalbert Leporello sabel (1877–1915) genealogia.fi. Arkistoitu 17.4.2018. Viitattu 16.4.2018. (ruotsiksi)
- ↑ a b c d e f Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917 kansallisbiografia.fi. SKS – Biografiakeskus. Viitattu 15.4.2018.
- ↑ Harjula 2013
- ↑ Hoppu 2005