Ulappakeijulinnut
Ulappakeijulinnut (Procellariiformes) ovat merilintuja. Ne jaetaan albatrosseihin, keijuihin, ulappaliitäjiin ja ulappakeijuihin.
| Ulappakeijulinnut | |
|---|---|
 Isoliitäjä (Puffinus gravis) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Osaluokka: | Neognathae |
| Ylälahko: | Neoaves |
| Kladi: | Aequornithes |
| Lahko: |
Ulappalinnut Procellariiformes Fürbringer, 1888 |
| Heimot | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Ulappakeijulinnuilla on suora, koukkupäinen nokka ja putkimaiset sieraimet, ja niiden sierainrauhaset poistavat kehosta meriveden sisältämän suolan. Suurien lajien siivet ovat pitkät ja kapeat, ja ne voivat liitää merellä pitkiä aikoja lyömättä siivillään juuri ollenkaan. Pienimillä lajeilla siivet ovat lyhyemmät ja siiveniskut lentäessä nopeita ja lepattavia. Ulappakeijulinnut käyttävät ravinnokseen kalaa, äyriäisiä, planktonia ja nilviäisiä.[1]
Evoluutio muokkaa
Neoaves jakautui kahteen kehityslinjaan noin 79,6 miljoonaa vuotta sitten. Yhdestä kehittyivät varpuslinnut (Passeriformes), toisesta jalohaukkalinnut (Falconiformes), rantalinnut (Charadriiformes), ulappakeijulinnut (Procellariiformes), kuikkalinnut (Gaviiformes), haikaralinnut (Ciconiiformes) ja pingviinilinnut (Sphenisciformes).[2][3]
Pingviinilinnuilla ja ulappakeijulinnuilla on luultavasti yhteinen esi-isä, joka tutkijoiden mukaan eli Gondwanalla noin 71 miljoonaa vuotta sitten, kun Australia, Etelämanner ja Etelä-Amerikka olivat kiinni toisissaan ja suuri maa-alue sijaitsi etelämpänä.[2][3]
Suomessa tavatut lajit muokkaa
Suomessa ulappakeijulinnut ovat harvinaisuuksia. Alueella on tavattu seuraavat lajit:
- Ulappaliitäjät
- myrskylintu - Fulmarus glacialis
- nokiliitäjä - Puffinus griseus
- pikkuliitäjä - Puffinus puffinus
- Ulappakeijut
- madeirankeiju - Hydrobates castro
- merikeiju - Hydrobates pelagicus
- myrskykeiju - Hydrobates leucorhous
Lähteet muokkaa
- Högmander, H., Björklund, H., Hintikka, J., Lokki, J., Södersved, J. & Velmala, W.: Maailman lintulajien suomenkieliset nimet 2018. BirdLife Suomi. Arkistoitu 8.2.2018. Viitattu 12.3.2018.
Viitteet muokkaa
- ↑ Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 68. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2.
- ↑ a b A.J.Baker, S.L.Pereira, O.P.Haddrath and K.A.Edge. 2006. Multiple gene evidence for expansion of extant penguins out of Antarctica due to global cooling. Proc Biol Sci. 273 vsk., no. 1582, s. 11–17
- ↑ a b Slack, K.E., Jones, C.M., Ando, T., Harrison G.L., Fordyce R.E., Arnason, U. and Penny, D. (2006). "Early Penguin Fossils, plus Mitochondrial Genomes, Calibrate Avian Evolution." Molecular Biology and Evolution, 23(6): 1144-1155. doi:10.1093/molbev/msj124 PDF fulltext Supplementary Material.