Madeirankeiju

lintulaji

Madeirankeiju (Hydrobates castro) on ulappakeijujen heimoon kuuluva lintulaji, jota tavataan Atlantilla ja Tyynellämerellä. Lajin nimesi Edward William Vernon Harcourt vuonna 1851.

Madeirankeiju
Band-rumped Petrel From The Crossley ID Guide Eastern Birds.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Ulappalinnut Procellariiformes
Heimo: Ulappakeijut Hydrobatidae
Suku: Ulappakeijut Hydrobates
Laji: castro
Kaksiosainen nimi

Hydrobates castro
(E.W.V.Harcourt, 1851)

Oceanodroma castro dist.png
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Madeirankeiju Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Madeirankeiju Commonsissa

Koko ja ulkonäköMuokkaa

Linnun pituus on 20 cm, siipien kärkiväli 43–46 cm ja paino 44–49 g. Olemukseltaan se muistuttaa suuresti myrskykeijua, eroina hieman erimuotoinen valkoinen yläperä ja vielä syvempään haaroittunut pyrstö. Sukupuolet ovat samannäköisiä.

EsiintyminenMuokkaa

Madeirankeiju pesii Atlantin ja Tyynenmeren lämpimän vyöhykkeen saarilla, kuten Madeiralla, Azoreilla, Kanariansaarilla, Selvagenssaarilla, Kap Verdellä, Ascensionilla, Saint Helenalla, Galápagossaarilla, Japanin itärannikolla ja Havaijilla. Mahdollisesti se pesii myös São Tomélla.[2] Maailmanpopulaation koko on 20 000–200 000 yksilöä ja lajin kanta on elinvoimainen.[1] Madeirankeiju on tavattu kerran Suomessa, 19. tammikuuta 1993 Suonenjoella.lähde?

ElinympäristöMuokkaa

Lajin elinympäristöä ovat louhikkoiset kalliosaaret.

LisääntyminenMuokkaa

 
Muna.

Madeirankeijut pesivät suurina yhdyskuntina kallion- ja kivenkoloissa lähellä vesirajaa. Naaras munii yhden valkoisen munan. Haudonta-aika on 38–42 päivää ja molemmat hautovat vuorollaan 2–6 päivän välein. Poikanen on lentokykyinen 68–73 päivän ikäisenä.[3] Emot käyvät pesällä vain yöllä eivätkä mielellään edes kirkkaalla kuutamolla, sillä siten ne välttävät lokkien ja kihujen ryöstelyn.

Azoreilla on havaittu madeirankeijujen pesivän kahdesti vuodessa, ensin kesä-heinäkuussa ja myöhemmin marras-joulukuussa. Tarkkojen tutkimusten perusteella on esitetty, että kesä- ja talvipesijät ovat eri lintuja, sillä muna on talvella selvästi suurempi, ja kesäpesijät ovat massaltaan 10 prosenttia kevyempiä ja niillä on keskimäärin pidemmät siivet ja pyrstö kuin talvipesijöillä. Talvipesintä on mahdollisesti sopeutuma siihen, että merivirrat tuovat alueelle talvella runsaasti ravintoa, eikä poikasten ravinnonsaanti ole populaatiota rajoittava tekijä. Toistaiseksi on avoin kysymys, pesivätkö talvipesijät kesällä jossakin muualla.[2]

RavintoMuokkaa

Madeirankeijut syövät merenpinnalle nousevaa planktonia, kuten äyriäisiä, pieniä mustekaloja ja muita pieniä selkärangattomia sekä kaloja ja myös raatoja.

LähteetMuokkaa

  1. a b BirdLife International: Hydrobates castro IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 17.6.2014. (englanniksi)
  2. a b L.R. Monteiro 1998: Speciation through temporal segregation of Madeiran storm petrel (Oceanodroma castro) populations in the Azores?
  3. Madeirabirds