Privy Council

Yhdistyneen kuningaskunnan monarkin neuvonantajien toimitaelin

His Majesty’s Most Honourable Privy Council (suom. valtaneuvosto, valtakunnanneuvosto, salaneuvosto) on Britannian monarkin neuvonantajien toimielin. Yhdessä hallitsijan kanssa sitä kutsutaan virallisesti valtakunnan hallitukseksi. Aiemmin se olikin vaikutusvaltainen elin, mutta nykyisin suurin osa sen vallasta on pääministerin johtaman hallituksen, poliittisen ministeristön, käsissä, joka on virallisesti sen yksi valiokunta. Privy Councililla on myös oikeudellisia toimenkuvia, joista kuitenkin suurin osa on delegoitu oikeusvaliokunnalle (engl. Judicial Committee).

Viktoria pitämässä ensimmäistä Privy Council -kokoustaan vuonna 1837. David Wilkien maalaus seuraavalta vuodelta.

Privy Councilin puheenjohtaja on lordipresidentti (engl. Lord President), joka on arvoasteikossa kuudes perinteisistä kruununministereistä (engl. Great Officers of State). Lord President on hallituksen jäsen ja yleensä ala- tai ylähuoneen johtaja (engl. Leader, ei ole sama kuin puhemies).

Neuvoston tehtävätMuokkaa

Hallitsija tekee keskeiset ratkaisunsa Privy Councilin istunnossa (engl. King/Queen-in-Council). Tavanomaisissa lyhyissä istunnoissa, jotka pidetään vaihdellen monarkin virallisissa residensseissä, on paikalla puheenjohtajan lisäksi vain muutamia henkilöitä, yleensä ne hallituksen ministerit, joilla on asioita esitettävänä hallitsijalle vahvistettavaksi. Hallitsija vahvistaa parlamentin säätämät lait (engl. Royal Assent), antaa kaikki asetukset (engl. Order of Council), tekee nimitykset, myöntää arvonimiä ja antaa viralliset julistukset, jotka kaikki on käytännössä muodollisuuksia, sillä valtiosäännön pitkän perustuslaillisen käytännön sanelemana hallitsija toimii ministeriensä neuvosta. Hallitsija on vahvistanut kaikki neuvostossa esitellyt lait vuoden 1708 jälkeen. Päätökset saavat lainvoiman hallitsijan allekirjoituksella ja valtakunnan suursinetin (engl. Great Seal of the Realm) varmennuksella, jota lordikansleri vartioi ja käyttää. Neuvosto ei voi tehdä päätöksiä ilman hallitsijaa, eikä hallitsija ilman neuvostoa, poliittisia päättäjiä edustavia neuvonantajiaan. Mikäli hallitsija on estynyt osallistumaan Privy Councilin istuntoon, osallistuu yleensä kruununperijä tai joku muu kuninkaallisen perheen jäsen valtuutettuna.

Valtaneuvoston erityinen istunto tapahtuu hallitsijan vaihduttua, jolloin neuvosto toteaa edellisen hallitsijan perijän astuneen valtaan tämän seuraajana, joskin hallitsija on lain mukaan astunut valtaan jo välittömästi edellisen kuoltua tai luovuttua kruunusta. Tätä erityistä St Jamesin palatsissa pidettävää kokousta kutsutaan valtaanastumisneuvostoksi (engl. Accession Council), jolloin paikalla on valtaneuvoston lisäksi myös neuvostoon kuulumattomia valtakunnan keskeisiä poliitikkoja, korkeita virkamiehiä, Commonwealth realmien lähettiläitä ja muita korkea-arvoisia henkilöitä. Tämän istunnon yhteydessä hallitsijan valtaannousu, hallitsijanimi ja arvonimet vahvistetaan, ja hallitsijan allekirjoitettua julistuksen, kuulutetaan se seremoniallisesti palatsin parvekkeelta sekä muissa valtakunnan kolkissa.

JäsenetMuokkaa

Hallitsija voi nimittää kenet tahansa neuvostoon, mutta yleensä jäseniä ovat vain korkeimmat hallituksen jäsenet sekä opposition johtaja. Kruununperijä on aina jäsen, kuten myös Englannin kirkon kolme korkeinta viranhaltijaa, Canterburyn arkkipiispa, Yorkin arkkipiispa ja Lontoon piispa sekä muutamat korkeimmat oikeudenkäyttäjät. Jäsenien määrää ei ole rajattu, ja heitä on useita satoja. Aiemmat ministerit, jotka menettävät asemansa hallituksen vaihtuessa, jäävät Privy Councilin jäseniksi ja voivat neuvotella hallituksen kanssa tasa-arvoisina neuvoston nimissä. Valtaneuvoston jäsenten nimien perään lisätään virallisissa yhteyksissä pilkulla erotettuna kirjaimet ”PC” (engl. Privy Counsellor, suom. kirjaimellisesti "salaneuvos" tai "valtaneuvos").

Vaikka Privy Council on brittiläinen instituutio, myös muutamia Kansainyhteisön maiden viranomaisia on nimetty. Merkittävimpinä Uuden-Seelannin pääministeri, vanhimmat poliitikot ja korkeimmat tuomarit. Myös Kanadan ja Australian pääministerit ja korkeimmat tuomarit on aiemmin nimitetty, mutta nykyisin näissä maissa pidetään epäsopivana liittyä toisen valtion valtioelimeen ja monarkin alaisuuteen.

Neuvoston jäsenyys on elinikäinen, joskin se lakkaa automaattisesti puolen vuoden kuluttua monarkin kuolemasta. Uusi hallitsija voi tosin nimittää vanhat jäsenet uudelleen, jolloin he saavat jälleen elinikäisen jäsenyyden. Monarkki voi myös erottaa jäsenen tai hän voi hakea eroa välttääkseen erottamisen. Viimeisen vuosisadan aikana kolme jäsentä on eronnut (esimerkiksi John Profumo vuonna 1963) ja yksi erotettiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen saksalaismielisen toiminnan vuoksi.

Katso myösMuokkaa