Presidentti Tarja Halosen muotokuva
Presidentti Tarja Halosen muotokuva on taiteilija Rafael Wardin maalaama presidentti Tarja Halosen virallinen muotokuva. Hän teki maalauksen valtioneuvoston kanslian tilauksesta ja se paljastettiin Valtioneuvoston linnassa 8. marraskuuta 2002.[1] Muotokuva on yksi Wardin pitkän uran merkittävimmistä teoksista ja hänen tunnetuin maalauksensa.[2] Sen ansiosta Wardi nousi myös suuren yleisön tietoisuuteen, vaikka hänellä olikin takanaan kuvataiteilijana jo yli 50 vuoden ura.[3]
| Presidentti Tarja Halosen muotokuva | |
|---|---|
 |
|
| Nimi | Presidentti Tarja Halosen muotokuva |
| Tekijä | Rafael Wardi |
| Valmistumisvuosi | 2002 |
| Taiteenlaji | muotokuva |
| Nykyinen omistaja | Suomen valtio |
| Sijainti | Valtioneuvoston linna, Helsinki |
Teos kuuluu Suomen tasavallan presidenttien muotokuvagalleriaan, joka sijaitsee Valtioneuvoston linnassa tasavallan presidentin esittelysalissa ja sen eteishuoneessa.[1] Halosen muotokuva oli käytännön mukaisesti hänen virkakautensa ajan esittelysalin päätyseinällä, josta se siirrettiin eteishuoneeseen presidentti Martti Ahtisaaren kuvan viereen. Muiden presidenttien muotokuvat ovat esittelysalin seinillä, jossa ei kuitenkaan ole tilaa kaikille maalauksille. Teokset eivät ole normaalisti yleisön nähtävissä.[4]
Kolorismia edustava presidentti Halosen muotokuva poikkeaa tyyliltään merkittävästi aikaisempien presidenttien muotokuvista. Värikäs teos ei ollut totutulla tavalla esittävä, jonka vuoksi se herätti runsaasti keskustelua.[5] Siitä tuli heti paljastamisensa jälkeen Suomen kiistellyin taideteos ja yksi maan kuumimmista puheenaiheista, josta käytiin runsasta kansalaiskeskustelua muun muassa lehtien mielipidepalstoilla.[6][7][8] Syntyneen kohun vuoksi se asetettiin kolmeksi viikoksi yleisön nähtäville Ateneumiin tammikuussa 2003.[9]
Maalaus muokkaa
Wardin kuvaama Halonen istuu Kultarannan puutarhassa punertavan auringon paistaessa hänen kasvoilleen.[10] Hänen edessään kahvipöydällä on kaksi termoskannua ja leivos.[6] Maalauksen ylälaidassa näkyy työtään tekevä puutarhuri, jonka takana on hahmotelma Kultarannan puutarhassa olevasta Felix Nylundin veistoksesta Herääminen vesialtaineen.[10] Toisessa ylälaidassa on portaiden päässä lepäävä sydän.[11] Lisäksi maalauksen yläosassa on havaittavissa presidentti Halosen kissat Miska ja Rontti läpikuultavina hahmoina.[12]
Muotokuva on paperille tehty pastellimaalaus, joka on päällystetty kiiltämättömällä erikoislasilla.[13][10] Värikäs muotokuva päätti Wardin synkän kauden, joka oli jatkunut hänen puolisonsa sairastumisesta ja kuolemasta saakka.[14] Sen päävärinä on Wardin tuotannolle tyypillinen keltainen,[15] jonka hän sävytti esittelysalin keltaisiin seiniin.[8] Wardin muotokuville tyypilliseen tapaan myös Halosen näköisyys on vain viitteellistä.[10] Wardin mukaan presidentti pitää tunnistaa maalauksesta, mutta näköisyys on myös tunnetta ja aavistusta.[13] Vuonna 2018 Demokraatti-lehdelle antamassaan 90-vuotishaastattelussa Wardi kertoi valokuvamaisuuden sijasta halunneensa tehdä vain ihmisen.[16]
Toteutus muokkaa
| ” | Yhdennäköisyys on vain tunne ja aavistus. En maalannut häntä ainoastaan presidenttinä, vaan värien presidenttinä, sellaisena, kuin minä hänet näen. | ” |
– Rafael Wardi muotokuvan paljastustilaisuudessa.lähde? | ||
Rafael Wardi palkattiin muotokuvan toteuttajaksi keväällä 2002, ja maalaus oli valmis seuraavana syksynä.[4][14] Presidentti Halonen valitsi hänet tehtävään itse, koska tunsi taiteilijan tyylin entuudestaan ja tiesi, millainen teos oli odotettavissa.[13] Halonen on kertonut tuntemiensa taiteilijoiden sanoneen, että mikäli hän saisi Wardin suostumaan tehtävään, voisi sillä olla uudistava vaikutus koko suomalaiseen muotokuvamaalaukseen.[17] Wardi kertoi pohtineensa, ottaako työtä lainkaan vastaan, mutta päätti lopulta suostua ja maalata Halosen näköisen ”komean naismatriarkan”.[13]
Wardi aloitti teoksen suunnittelun Helsingin Kaapelitehtaalla sijaitsevassa ateljeessaan ja teki varsinainen maalaustyön juhannuksesta 2002 lähtien tasavallan presidentin kesäasunnolla Naantalin Kultarannassa.[11] Ajatus teoksen maalaamisesta kesäasunnolla oli Halosen idea. Wardi vietti paikassa lähes koko kesän tarkkaillen ensimmäiset viikot Halosta ja Kultarannan värimaailmaa, minkä jälkeen hän toteutti saamaansa näkemystä loppukesän ajan.[13] Wardi oli keväällä käynyt katsomassa maalauksen sijoituspaikkaa valtioneuvoston linnassa ja löytänyt sitä vastaavan puolipyöreän tilan Kultarannan terassilta.[12] Valtioneuvoston sovitettua taulua paikalleen hän viimeisteli muotokuvaa syyskuussa presidentin virka-asunnolla Mäntyniemessä ja vielä myöhemmin syksyllä ateljeessaan.[11] Saatuaan maalauksen valmiiksi Wardi toimitti sen Ateneumiin kehystettäväksi.[14] Teoksen hinta oli 30 000 euroa.[18]
Kesän aikana Wardi teki myös muita pastellitöitä Kultarannan puutarhasta, rakennuksista ja ihmisistä. Lisäksi Wardi oli Halosen vieraana Kultarannassa myös kahtena seuraavana kesänä jatkamassa työskentelyään.[11]
Vastaanotto muokkaa
Presidentti Halonen oli itse tyytyväinen teokseen, mutta arvioi jo paljastamistilaisuudessa, että se tulee aiheuttamaan paljon keskustelua.[17] Halonen piti teosta muotokuvan ja tavallisen maalauksen välimuotona. Hän uskoi sen myös kertovan yhteiskunnan muutoksesta.[19] Seuran haastattelussa Halonen kehotti katsomaan teosta kauempaa, jolloin sen huomaa olevan riittävän näköinen ja myös hänen oloisensa.[17] Halosen mukaan se kuvasi ulkomuodon sijaan enemmän hänen persoonallisuuttaan.[20]
Paljastustilaisuudessa olleiden ministerien kerrottiin hämmästelleen teosta. Maalausta kommentoinut pääministeri Paavo Lipponen oli päässyt tutustumaan maalaukseen jo etukäteen. Hän totesi sen tuovan Halosen persoonan ja voiman esiin mytologisella tavalla. Halosen puolison Pentti Arajärven mukaan teos on mallinsa näköinen ja heijastaa hänen persoonaansa. Myös hän piti sitä poikkeavana, mutta aikaansa kuvastavana.[13][19]
Helsingin Sanomiin kirjoittanut kuvataidekriitikko Marja-Terttu Kivirinta kertoi ensivaikutelmansa olleen hämmentynyt, mutta luonnehti teosta ”taiteelliseksi riemuvoitoksi”. Hänen mukaansa kyse on virallisen muotokuvan sijasta taiteilijan vapaasti toteuttamasta taideteoksesta.[10] Myös kuvataiteilija Jan-Erik Anderssonin mukaan Wardin maalaus on pelkän muotokuvan sijasta ennen kaikkea taideteos.[21] Sen sijaan Aamulehden mukaan teos muistutti lähinnä ”uusia perunoita”.[22] Muotokuvaa kulttuurilehti Kaltiolle arvioineiden taidehistorioitsijoiden Elina Heikan ja Riitta Ojanperän tulkinnan mukaan Halosen ”lomakuva” saattoi olla taiteilijan ja presidentin tökkäisy sijoituspaikkaan liittyvän vallan symboliikan ”pönötykselle”, jonka Halonen muutoinkin haastoi kansanomaisella julkisuuskuvallaan.[12]
Teoksen ollessa esillä Ateneumissa tuli vieraskirjaan runsaasti yleisön mielipiteitä.[18] Kuvan yleisen ilmeen ohella kommenteissa pohdittiin erityisesti pöydällä näkyvien termoskannujen sisältöä.[22] Maalauksesta nousseen kohun johdosta Seura järjesti lukijoilleen muotokuvakilpailun, ja ITE-taiteilija Timo Ilmari teki oman versionsa, jota hän yritti saada näytteille Ateneumiin Wardin maalauksen viereen. Lopulta hänen muotokuvansa päätyi esille Helsingin keskustassa sijaitsevan hampurilaisravintolan ikkunaan.[23]
Näyttelyt muokkaa
Tammikuussa 2003 maalaus oli esillä Ateneumissa, jossa sitä kävi kolmen viikon aikana katsomassa yli 38 000 ihmistä.[24] Syksyllä 2008 ja keväällä 2009 muotokuva oli esillä Wardin 80-vuotisjuhlanäyttelyssä Didrichsenin taidemuseossa,[25] ja vuonna 2014 taulu oli uudelleen nähtävillä Ateneumissa osana Wardin omaa näyttelyä.[26] Syksyllä 2017 teos oli esillä Sinebrychoffin taidemuseon muotokuvanäyttelyssä.[20]
Muuta muokkaa
Kiasman ystävät -yhdistys palkitsi Halosen vuoden 2002 nykytaiteen ystävänä. Palkinnon myöntämiseen vaikutti erityisesti, että hän oli valinnut muotokuvansa toteuttajaksi Rafael Wardin.[21]
Huhtikuussa 2003 presidentinlinnassa paljastettiin Halosen puolison Pentti Arajärven muotokuva, jonka on maalannut Artti Pohjanheimo. Perinteisempi maalaus ei herättänyt vastaavaa keskustelua, vaikka siinä Arajärvellä oli muumihahmoin koristeltu solmio. Presidentinlinnassa on myös kaikkien muiden tasavallan presidenttien puolisoiden muotokuvat.[27] Halosen virallisen muotokuvaveistoksen teki kuvanveistäjä Taisto Rauta. Pronssinen patsas paljastettiin maaliskuussa 2004.[28]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Presidentti Halosen muotokuva Tasavallan presidentti Tarja Halosen verkosivut. 28.7.2009. Tasavallan presidentin kanslia. Viitattu 28.8.2018.
- ↑ Gustafsson, Miia: Rafael Wardi: "Olen muutakin kuin keltaista" 11.12.2013. Yle Uutiset. Viitattu 28.8.2018.
- ↑ Kivirinta, Marja-Terttu: Rafael Wardin henkilöä ja taidetta esitellään kirjassa (digitilaajille) 29.8.2003. Helsingin Sanomat. Viitattu 28.8.2018.
- ↑ a b Tarja Halosen muotokuvan maalaa Rafael Wardi (digitilaajille) 1.5.2002. Helsingin Sanomat. Viitattu 28.8.2018.
- ↑ Parkkinen, Pia: Presidentti Sauli Niinistön virallinen muotokuva paljastetaan 4.5.2018. Yle Uutiset. Viitattu 28.8.2018.
- ↑ a b Luukka, Teemu: Presidentin termoskannu (digitilaajille) 17.11.2002. Helsingin Sanomat. Viitattu 28.8.2018.
- ↑ Kivirinta, Marja-Terttu: Wardilla on nyt kova kysyntä (digitilaajille) 11.1.2002. Helsingin Sanomat. Viitattu 28.8.2018.
- ↑ a b Kivirinta, Marja-Terttu: Halosen muotokuva tutuksi kansalle (digitilaajille) 17.11.2002. Helsingin Sanomat. Viitattu 28.8.2018.
- ↑ Jääskeläinen, Atte: Wardin Halonen yleisön nähtäville (digitilaajille) 24.12.2002. Helsingin Sanomat. Viitattu 28.8.2018.
- ↑ a b c d e Kivirinta, Marja-Terttu: Matriarkka termoskannuineen (digitilaajille) 9.11.2002. Helsingin Sanomat. Viitattu 28.8.2018.
- ↑ a b c d Schadevitz, Anita: Kolorismin voima – Rafael Wardin taiteen ja kuvallisen ajattelun taustatekijöitä, s. 40, 58–59. (pro gradu -tutkielma). Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2010. Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ a b c Heikka, Elina; Ojanperä, Riitta: Presidentistä tuli oranssi – Tarja Tavallinen vai Äiti Aurinkoinen. Kaltio, 2003, nro 2. Oulu: Kaltio ry. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 28.8.2018.
- ↑ a b c d e f Hautamäki, Jaakko: Halonen tunnisti muotokuvastaan lämmön, itsensä ja muutoksen (digitilaajille) 9.11.2002. Helsingin Sanomat. Viitattu 28.8.2018.
- ↑ a b c Hautamäki, Jaakko: Tarja Halonen ottaa pian kunniapaikan presidentin esittelysalin peräseinältä (digitilaajille) 23.9.2002. Helsingin Sanomat. Viitattu 28.8.2018.
- ↑ Hautamäki, Jaakko: Wardin vasen löytyi Kultarannassa (digitilaajille) 5.7.2003. Helsingin Sanomat. Viitattu 28.8.2018.
- ↑ Aunimo, Rane: Rafael Wardi, 90, maalasi virallisen muotokuvan Tarja Halosesta – taidemaalari kertoo laajassa henkilöhaastattelussa, mitä ajattelee Sauli Niinistön muotokuvasta 5.7.2018. Demokraatti. Viitattu 28.8.2018.
- ↑ a b c Kivirinta, Marja-Terttu: Muotokuvaa pitää katsoa kaukaa (digitilaajille) 16.1.2003. Helsingin Sanomat. Viitattu 28.8.2018.
- ↑ a b Hautamäki, Jaakko: Wardin Halonen pisti kansan liikkeelle ja puhumaan (digitilaajille) 22.1.2003. Helsingin Sanomat. Viitattu 28.8.2018.
- ↑ a b Presidentti Tarja Halonen sai erilaisen muotokuvan 9.11.2002. Kaleva. Viitattu 28.8.2018.
- ↑ a b Presidentti Tarja Halosen muotokuva esille Sinebrychoffin taidemuseoon Sinebrychoffin taidemuseon tiedote. 1.9.2017. STT. Viitattu 28.8.2018.
- ↑ a b Stenbäck, Irma: Halonen valittiin nykytaiteen ystäväksi (digitilaajille) 15.2.2003. Helsingin Sanomat. Viitattu 28.8.2018.
- ↑ a b Plöger, Angela: Presidentti Tarja Halosen muotokuva - ykköspuheenaihe Suomessa 17.2.2003. Suomen Berliinin-suurlähetystö. Viitattu 28.8.2018.
- ↑ Kansantaiteilijan Tarja Halonen pääsi kansan nähtäville 29.1.2003. Kaleva. Viitattu 28.8.2018.
- ↑ Hautamäki, Jaakko: Wardin Halosen näki 38364 kiinnostunutta (digitilaajille) 23.1.2003. Helsingin Sanomat. Viitattu 28.8.2018.
- ↑ Rafael Wardi – Värin sielu 2008. Didrichsenin taidemuseo. Arkistoitu 28.8.2018. Viitattu 28.8.2018.
- ↑ Tarja Halosen kohuttu muotokuva esille Sinebrychoffin museoon (digitilaajille) 1.9.2017. Helsingin Sanomat. Viitattu 28.8.2018.
- ↑ Kivirinta, Marja-Terttu: Muumihahmot koristavat Arajärven solmiota muotokuvassa (digitilaajille) 23.4.2003. Helsingin Sanomat. Viitattu 28.8.2018.
- ↑ Kivirinta, Marja-Terttu: Kuinka muotokuva syntyy (digitilaajille) 11.3.2004. Helsingin Sanomat. Viitattu 28.8.2018.