Avaa päävalikko

Portugalinsotalaiva (Physalia physalis) on polyyppieläimiin (Hydrozoa) kuuluva polttiaiseläinlaji. Se on yksi parhaiten tunnetuista ja ihmiselle vaarallisimmista polttiaiseläimistä. Sitä tavataan lämpimillä merialueilla tavallisimmin Golfvirran alueella Pohjois-Atlantilla, Intian valtamerellä sekä Tyynellämerellä. Portugalinsotalaiva ei ole yksilö, vaan se on useista erikoistuneista polyypeista koostuva yhdyskunta.[4]

Portugalinsotalaiva
Portuguese Man-O-War (Physalia physalis).jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Polttiaiseläimet Cnidaria
Luokka: Polyyppieläimet Hydrozoa
Alaluokka: Hydroidolina
Lahko: Uimapolyypit Siphonophorae
Alalahko: Cystonectae
Heimo: Portugalinsotalaivat[1]
Physaliidae
Brandt, 1835
Suku: Portugalinsotalaivat[2]
Physalia
Lamarck, 1801
Laji: physalis
Kaksiosainen nimi

Physalia physalis
(Linnaeus, 1758)[3]

Synonyymit
  • Medusa utriculus Gmelin, 1788
  • Physalia pelagica Lamarck, 1801
  • Physalia utriculus (Gmelin, 1788)
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Portugalinsotalaiva Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Portugalinsotalaiva Commonsissa

Tyynellämerellä ja Intian valtamerellä[5] esiintyvää Physalia urticulusta pidetään nykyään samana lajina portugalinsotalaivan kanssa. Portugalinsotalaiva on täten sukunsa ja heimonsa ainoa laji.

KuvausMuokkaa

Portugalinsotalaiva ei ole eläinyksilö, vaan se on useista erikoistuneista polyypeista koostuva yhdyskunta. Se ei ole meduusa, vaikka se usein yhdistetäänkin niihin.[6] Portugalinsotalaivaan kuuluu neljänlaisia tsooideja, joista jokaisenlaisella on omat tehtävänsä. Osa on erikoistunut kellumiseen, osa saalistamiseen, osa syömiseen ja osa lisääntymiseen.[7]

Portugalinsotalaivalla on noin 15 cm vedenpinnan yläpuolelle kohoava, 9–35 cm pitkä, typpi-happi-hiilimonoksidi-kaasuseosta täynnä oleva ja sulkijalihaksella varustettu kelluke, joka toimii purjeen tavoin auttaen liikkumisessa. Veden alla sillä on pitkät lonkerot, joissa on ravinnonhankinnassa käytettävät polttiaissolut. Portugalinsotalaiva voi levittää lonkeronsa jopa 30 metrin päähän[5].

Levinneisyys ja elinympäristöMuokkaa

Portugalinsotalaivoja tavataan Atlantilla, Tyynellämerellä ja Intian valtamerellä. Ne ovat pintaeläimiä ja elävät trooppisilla ja subtrooppisilla vesillä. Laji on erityisen yleinen Sargassomeren lämpimissiä vesissä, mutta niitä tavataan muun muassa Florida Keysin ympäristössä, Golfvirran alueella, Meksikonlahdella ja Karbianmerellä.[8]

KäyttäytyminenMuokkaa

LiikkuminenMuokkaa

Portugalinsotalaivat liikkuvat usein passiivisesti tuulen ja merivirtojen vietävinä. Yhdyskunta ei pysty uimaan, mutta se käyttää kellumiseen kaasulla varustettua säkkiä. Osa niistä on ”vasenkätisiä” ja osa ”oikeakäitisiä”. Tämän vaihtelun ansiosta portugalinsotalaivat kulkeutuvat eri suuntiin.[8] Kovassa merenkäynnissä portugalinsotalaiva tyhjentää uimakellukettaan kaasusta, jolloin se painuu pinnan alle turvaan pahimmalta aallokolta.

RavintoMuokkaa

Ravinnokseen portugalinsotalaiva käyttää pikkukaloja, joita se lonkeroidensa polttiaissoluilla lamauttaa ja tappaa, minkä jälkeen ne nostetaan ruuansulatuspolyyppien käsiteltäviksi. Kalat muodostavat 70–90 prosenttia portugalinsotalaivojen ravinnosta. Lisäksi ne syövät katkarapuja, muita äyriäisiä ja planktonin joukossa uivia pieniä eläimiä.[8]

Portugalinsotalaivat sulattavat ravintonsa kelluntapolyypin alla olevassa vatsassa eli gastrotsooidissa, joita jokaisessa yhdyskunnassa on useita. Jokaisella gastrotsooidilla on oma suunsa. Vatsassa erittyy entsyymejä, jotka hajottavat proteiinit, hiilihydraatit ja rasvat. Sulamaton aines puristuu suusta takaisin mereen.[8]

On joitakin eläimiä, jotka ovat immuuneja portugalinsotalaivan polttiaissolujen myrkylle, ja ne elävätkin turvassa lonkeroiden lomassa houkutellen muita pieniä kaloja saaliiksi ja syöden niiden jäännöksiä sekä kuolleita lonkeroita. Näitä lajeja ovat esimerkiksi polyyppikala (Nomeus gronovii), sinimerietana (Glaucus atlanticus) ja violettikotilo (Janthina janthina)[5].

LisääntyminenMuokkaa

Jokainen portugalinsotalaiva on periaatteessa yksineuvoinen yksilö. Lisääntymispolyypeissa on gonoforeja, joissa on joko naaraan tai koiraan sukusoluja. Hedelmöitys tapahtuu todennäköisesti avomerellä, missä sukusolut vapautuvat mereen. Lisääntymisen käynnistyminen saattaa olla jonkinlainen kemiallinen reaktio siihen, että useita portugalinsotalaivoja on kerääntynyt samalle alueelle. Laji lisääntyy useimmiten syksyllä, mutta lisääntymiskierron aiheuttajaa ei tunneta.[8]

LähteetMuokkaa

  1. Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 4. Perhoskala–Suutari, s. 1441. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-01817-5.
  2. Cox, Steve: Luonnon mestariteokset, s. 129. Suomentanut Sevelius, Ilona & Vihonen, Inkaliisa. Helsinki: Valitut Palat, 1996. ISBN 951-584-189-5.
  3. World Register of Marine Species (WoRMS): Physalia physalis (luettu 18.6.2018) (englanniksi)
  4. Myrkyllisten trooppisten merenelävien aiheuttamat ongelmat Duodecimlehti 2014
  5. a b c Iiris Kalliola, Matti Nummelin: Kaukomatkaajan luontoharmeja, Tammi, 2001, ISBN 951-31-2211-5
  6. Lääveri, Tinja & Räisänen-Sokolowski, Anne & Jama, Timo: Myrkyllisten trooppisten merenelävien aiheuttamat ongelmat. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim, 2014, 130. vsk, nro 13, s. 1296. Artikkelin verkkoversio (PDF) Viitattu 8.7.2019.
  7. What is a Portuguese Man o’ War? 25.6.2018. National Ocean Service. Viitattu 8.7.2019. (englanniksi)
  8. a b c d e Kurlansky, M: Physalia physalis Animal Diversity Web. 2002. Regents of the University of Michigan. Viitattu 8.7.2019. (englanniksi)