Polyyppi (eläintiede)

Polyyppi on toinen polttiaiseläinten (Cnidaria) kahdesta erilaisesta yksilötyypistä tai elämänvaiheesta. Toinen yksilötyyppi on meduusa. Polyyppi on alustaan kiinnittynyt (sessiili), kun taas usein sen kanssa elinkierrossa vuorotteleva meduusa on pelaginen, toisin sanottuna vapaana uiva. Tämän lisäksi elinkierrossa voi olla uivia toukkavaiheita (planula-toukka).

Polyypin perusmuoto on yksinkertainen: ontelovatsaa ympäröivä liereä runko-osa, joka on toisesta päästään kiinnittynyt alustaan jalka- eli tyvilevyllä, ja joka toisessa päässä päättyy suuaukkoon, jota reunustaa säteittäisten pyyntilonkeroiden kehä. Runko voi olla pitkä ja kapea tai se voi olla lyhyt ja leveä (kuten merivuokolla). Lonkerot voivat olla lyhyitä tai pitkiä, niitä voi olla lukuisia tai vain muutama. Lonkerot toimivat tunto- ja pyyntieliminä. Niissä olevat polttiaissolut lamauttavat saaliin.

Korallipolyypin kaavakuva. Suuta ympäröivät pyyntilonkerot niiden alla näkyvät ontelovatsa; jalkalevy; nematokysti eli poltinrakko; septum eli väliseinä; ruoansulatussäie sekä polyyppejä yhdistävä keenosarkki.

Polyypeilla (ja meduusoilla) on kaksi solukerrosta, ulkoinen ektodermi ja sisäinen endodermi, sekä niiden välinen hyytelömäinen mesoglea, joka sisältää muun muassa kollageenisäikeitä.

Tietyissä eläinryhmissä polyypit esiintyvät erillisinä yksilöinä (esimerkiksi Hydra, merivuokot), toisissa ne taas muodostavat runkokuntia jossa polyypit kasvavat toistensa päällä, putkimaisilla stoloni-varsilla toisiinsa kiinnittyneinä (esimerkiksi runkopolyyppi Cordylophora, korallit). Yksilöiden ruoansulatusontelot yhdistyvät toisiinsa keenosarkki-putkistolla. Runkokunnan polyypit voivat olla erilaistuneet eri tehtäviin kuten ravinnonottoon, puolustukseen ja lisääntymiseen.

Polttiaiseläinten pääjaksossa on neljä luokkaa, joista polyyppi- ja meduusavaiheiden vuorottelua elinkierrossa esiintyy varsinaisilla meduusoilla (Scyphozoa), kuutiomeduusoilla (Cubozoa) sekä polyyppieläimillä (Hydrozoa). Monilta polyyppieläimiltä meduusavaihe kuitenkin puuttuu tyystin. Näin on esimerkiksi yleisellä lampipolyypillä (Hydra). Myös korallieläimiltä (Anthozoa), joihin myös merivuokot (Actiniaria) kuuluvat, meduusavaihe puuttuu.

Eläimillä, jotka esiintyvät sekä polyyppeina että meduusoina, polyyppi on suvuttomasti lisääntyvä vaihe, meduusa taas suvullisesti lisääntyvä vaihe. Polyyppi tuottaa silmikoimalla (strobiloimalla) uivia meduusoja, joiden rakenne muistuttaa nurin käännettyä polyyppia. Meduusoilla on sukurauhaset, ja hedelmöityksen tuloksena syntyy vapaasti uivia toukkia, jotka lopulta kiinnittyvät pohjaan ja kehittyvät uusiksi polyypeiksi.

Lähteet

• Maailman eläimet. Selkärangattomat. Tammi 1989. ISBN 951-30-6534-0