Kuutiomeduusat

meressä elävien polttiaiseläinten pääjakson luokka

Kuutiomeduusat (Cubozoa) on yksi meressä elävien polttiaiseläinten pääjakson (Cnidaria) luokista[1]. Varsinaisia meduusoita paremmin uivat kuutiomeduusat ovat saaneet nimensä kuutiomaisen muotoisesta uimakellostaan.

Kuutiomeduusat
Australiankuutiomeduusa (Chironex fleckeri)
Australiankuutiomeduusa (Chironex fleckeri)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Polttiaiseläimet Cnidaria
Luokka: Kuutiomeduusat
Cubozoa
Werner, 1975
Lahko: Cubomedusae
Haeckel, 1877
Heimot
Katso myös

  Kuutiomeduusat Wikispeciesissä
  Kuutiomeduusat Commonsissa

Kuutiomeduusat tunnetaan erityisesti joistakin hyvin myrkyllisistä lajeista, joiden polttiaissolujen myrkky on erittäin voimakasta ja ihmisellekin kohtalokasta. Näistä Australian rannikkovesissä elävä australiankuutiomeduusa (Chironex fleckeri) on aiheuttanut eniten kuolintapauksia ja myrkytyksiä. Toinen vaarallinen laji on irukandji (Carukia barnesi).

Kuutiomeduusojen neljä pyyntilonkeroa saattavat olla jopa kymmeniä kertoja niiden uimakelloa pidempiä. Irukandjin halkaisija on 12–25 millimetriä, mutta pyyntilonkerot saattavat olla jopa metrin pituiset. Pienen koon takia vahvasti myrkyllistä lajia on vaikea havaita ja epäilläänkin, että monet irukandjin aiheuttamat myrkytykset on aikaisemmin luokiteltu väärin muiden syiden aiheuttamiksi.

Toisin kuin varsinaisilla meduusoilla, kuutiomeduusoiden planula-toukasta kehittyy vain yksi polyyppiyksilö. Kuutiomeduusoiden luokassa on vain yksi lahko, Cubomedusae, johon kuuluu kaksi heimoa.[2]

Ensiapu muokkaa

Ensiapuna viinietikka on auttanut pelastamaan tuhansia ihmishenkiä myrkkymeduusan pistoilta. Meduusan pistokohtaan tulisi mahdollisimman pian kaataa ainakin 30 sekunnin ajan viinietikkaa, jonka hapot estävät myrkyn kulkeutumista verenkiertoon. Tunnettuja oireita ovat voimakas kipu, pahoinvointi, päänsärky, oksentelu, ripuli; ihon haavaumat, pistokohdan turpoaminen; hengitys- sekä nielemisvaikeudet, hikoilu; epätasainen pulssi, sydänoireet.[3]

Lähteet muokkaa

  1. Tirri, R.; Lehtonen, J.; Lemmetyinen, R.; Pihakaski, S. & Portin, P.: ”Liite 3”, Biologian sanakirja, s. 805. Uudistetun laitoksen 3. painos. Otava, 2006. ISBN 951-1-17618-8.
  2. Taxonomicon (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. Helsingin Sanomat: Thaimaassa lomailijoita varoitetaan tappajameduusoista (Arkistoitu – Internet Archive), 7.11.2008.