Polina Žemtšužina

Polina Žemtšužina (oik. Perl Semjonovna Karpovskaja; 27. helmikuuta 1897 Polohy, Jekaterinoslavin kuvernementti, Venäjän keisarikunta1. huhtikuuta 1970 Moskova, Neuvostoliitto) oli neuvostoliittolainen poliitikko sekä tunnetun poliitikon ja diplomaatin Vjatšeslav Molotovin vaimo. Hän oli vankkumaton bolševikkipuolueen kannattaja.[1]

HenkilöhistoriaMuokkaa

Žemtšužina syntyi Perl Semjonovna Karpovskajana juutalaissyntyisen räätälin perheeseen Polohyssä Aleksandrovin kihlakunnassa, Guljaipolen piirissä, nykyisessä Ukrainan alueella. Žemtšužina liittyi Venäjän sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen bolševikkisiipeen vuonna 1918.

Žemtšužina oli yksi Kremlin merkittävimmistä naisista. Vuonna 1918 Zaporožjen kaupungin puoluejärjestö hyväksyi hänet Venäjän sosiaalidemokraattsen työväenpuolueen jäseneksi ja myöhemmin hänestä tuli Zaprožjen puoluekomitean puheenjohtaja. Puoluekomitea evakuoitiin Kiovaan vuonna 1919, kun Anton Denikin hyökkäsi kaupunkiin. Hän ilmoittautui puoluekomitean kanssa Ukrainan kommunistisen puolueen (bolševikit) keskuskomitealle ja heistä tehtiin ryhmä, joka lähetettiin rintamalle Darnitsin lähistölle työskentelemään puna-armeijan kanssa.[2] Žemtšužina saapui vuonna 1921 yhdeksäntoistavuotiaana Moskovaan, jossa hän osallistui kansainväliseen naisten konferenssiin. Siellä hän tapasi Vjatšeslav Molotovin. Hän ei palannut enää Zaporožjeen vaan muutti Kremliin. Molotovit asuivat Stalinien kanssa samassa asunnossa jonkin aikaa. Polina oli saman ikäinen Josif Stalinin vaimon Nadežda Allilujevan kanssa. Heistä tuli hyviä ystäviä. Nadežda Allilujevan tukeutui Polinaan kohdatessaan vastoinkäymisiä. Polina kutsuttiin myös ensimmäisten joukossa paikalle, kun palvelijatar oli löytänyt Allilujevan kuolleena.[3]

Žemtšužinaa on kuvattu hyvin terävä-älyiseksi, ylpeäksi, itsenäiseksi, pelottomaksi ja määräileväksi. Vjatšeslav Molotov kehui häntä myös todelliseksi bolševikiksi ja todelliseksi neovostoihmiseksi.[4] Polina Žemtšužina uskoi vilpittömästi kommunismin aatteeseen ja oli uskollinen puolueelle, jonka kokouksissa hän kävi loppuun asti.[5] Polina ja Vjatšeslav asuivat Gravonskyn kerrostalossa Kremlin lähellä loppuelämänsä. Polina kuoli luonnollisissa olosuhteissa vuonna 1970.[6]

PerhesuhteetMuokkaa

Polinalla ja Vjatšeslavilla oli tytär nimeltä Svetlana. Polina kasvatti myös Stalinin Svetlana-tytärtä. Hän suhtautui vakavasti tyttöjen koulutukseen. Hän sisällytti opiskeluun paljon vieraita kieliä, kuten englantia, saksaa ja ranskaa. Lisäksi musiikki ja voimistelu olivat tärkeitä.[7] Polinalle oli tärkeää, että tytär näyttäisi tavalliselta kansalaiselta. Hän halusi pukea Svetlanan vaatimattomiin vaatteisiin tytön mennessä kaupungille. Kymmenen vuotta myöhemmin Svetlanan opiskellessa kansainvälisten suhteiden instituutissa tilanne oli toisenlainen ja asut vaihtuivat päivittäin.[8]

Polina erosi miehestään Vjatšeslav Molotovista vuoden 1948 loppupuolella ennen pidätystään. Hän ehti hetken asua sisarensa ja veljensä luona. Myöhemmin heidät kaikki pidätettiin ja he joutuivat vankilaan, jonne sisko myös kuoli.[9] Lisäksi Polinalla oli vanhempi veli, Sam Carp, joka asui Yhdysvalloissa. Hän oli menestyksekäs liikemies.[10] Polina kirjoitti veljelleen kirjeitä aika ajoin.[11]. Polinan yksi siskoista oli muuttanut 1920-luvulla Palestiinan brittiläiseen mandaattiin. Polina Žemtšužina ja Vjatšeslav Molotov elivät Polinan vapautumisen jälkeen loppuelämänsä yhdessä. Heillä oli kolme lastenlasta, joita Polina vei mukanaan myös kokouksiin.[12]

TyöuraMuokkaa

Josif Stalin kirjoitti Polina Žemtšužinalle monia nimityksiä erilaisiin työtehtäviin. Hän toimi elintarviketeollisuuden varakansankomissaarina, kalateollisuuden kansankomissaarina, valtiollisen hajuvesifirman, Glavparfjumerin, johtajana ja lyhyttavara- ja trikootuotannon johtajana.[13]

Polina Žemtšužinaa syytettiin yhteyksistä sionistisiin järjestöihin ja Israelin lähettilääseen, Golda Meiriin, joka vieraili Moskovassa marraskuussa vuonna 1948. Jiddišinkielen osaajana Žemtšužina toimi tulkkina Meirin ja miehensä Vjatšeslavin välisissä keskusteluissa. Häntä syytettiin myös siitä, että hän olisi halunnut tehdä Krimistä juutalaisille autonomisen alueen.

Žemtšužina menetti työnsä. Hänet kutsuttiin myöhemmin kuulusteltavaksi keskuskomiteaan ja pidätettiin tämän jälkeen helmikuussa 1949.[14] Polina oli vankilassa yli vuoden, jonka jälkeen hänet karkotettiin viideksi vuodeksi Uritskin piiriin Kustanain alueelle.[15] Molotov ei mennyt Stalinin puheille vaan vaikeni. Kommunismin nimissä hän uskoi vaimonsa syyllisyyteen. Stalinin kuoltua Vjatšeslav Molotov esitti toiveena, että Polina vapautettaisiin.[16] Žemtšužina eli kohde n:o 12 siirrettiin vuonna 1953 turvallisuusministeriön toimesta Moskovaan Lubjankan vankilaan. Häntä kuulusteltiin vankilassa useita kertoja. Maaliskuun 2. päivä kuulustelut loppuivat ja hänet vapautettiin maaliskuun 5. tai 9. päivänä eri ilmoituksista riippuen.[17]

LähteetMuokkaa

  • Vasiljeva, Larissa. Kremlin naiset. Otava, Helsinki 1994.
  • Sebag-Montefiore, Simon. Stalin: The Court of the Red Tsar. Vintage books 2005.

ViitteetMuokkaa

  1. Vasiljeva 1994, s. 324.
  2. Vasiljeva 1994, s. 325.
  3. Vasiljeva 1994, s. 304.
  4. Vasiljeva 1994, s. 312.
  5. Vasiljeva 1994, s. 317.
  6. Sebag-Montefiore 2005, s. 654.
  7. Vasiljeva 1994, s. 307.
  8. Vasiljeva 1994, s. 308.
  9. Vasiljeva 1994, s. 312.
  10. Sebag-Montefiore 2005, s. 282.
  11. Vasiljeva 1994, s. 317.
  12. Vasiljeva 1994, s. 314-316.
  13. Vasiljeva 1994, s. 305.
  14. Vasiljeva 1994, s. 311.
  15. Vasiljeva 1994, s. 333.
  16. Vasiljeva 1994, s. 312-313.
  17. Vasiljeva 1994, s. 333-334.