Plesiadapis on sukupuuttoon kuollut lahkoon Plesiadapiformes kuuluva nisäkässuku, joka eli paleoseenilta eoseenille, noin 58–55 miljoonaa vuotta sitten Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa.[3][1] Se näytti oravalta, vaikka olikin sukua kädellisille. Plesiadapiksella oli vielä kynnet ja silmät pään sivuilla, mikä teki siitä nopeamman maassa kuin puussa. Se on kuitenkin voinut viettää suuren osan ajastaan alemmilla oksilla, syöden hedelmiä ja lehtiä.

Plesiadapis
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Ylälahko: Euarchontoglires
Lahko: Plesiadapiformes
Heimo: Plesiadapidae
Suku: Plesiadapis
Gervais, 1877
Lajit[1][2]
  • P. walbeckensis
  • P. remensis
  • P. tricuspidens
  • P. russelli
  • P. rex
  • P. gingerichi
  • P. churchilli
  • P. fodinatus
  • P. dubius
  • P. simonsi
  • P. cookei

Lähteet muokkaa

  • Morgan, Ben & Bingham, Caroline: Dinosaurukset : suuri dinosauruskirja. Suomentanut Niemi, Marko. Helsinki: Readme.fi, 2011. ISBN 978-952-220-416-5.

Viitteet muokkaa

  1. a b Gingerich, P.D.: Cranial anatomy and evolution of early Tertiary Plesiadapidae (Mammalia, Primates). University of Michigan Papers on Paleontology, 1976, 15. vsk, s. 1–141. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.4.2017. (englanniksi)
  2. Rose, K.D.: The Clarkforkian Land-Mammal Age and mammalian faunal composition across the Paleocene-Eocene boundary. University of Michigan Papers on Paleontology, 1981, 26. vsk, s. 1–197. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.4.2017. (englanniksi)
  3. McKenna, M. C, and S. K. Bell: Classification of Mammals Above the Species Level. Columbia University Press, 1997. ISBN 0-231-11012-X. (englanniksi)