Pietarin Viikko-Sanomat
Pietarin Viikko-Sanomat oli Pietarissa vuosina 1879–1883 ilmestynyt sanomalehti.
Pietarin Lehden kilpailijaksi perustetun Pietarin Viikko-Sanomien taustaryhmän muodostivat Inkerinmaan suomalaiset papit, Kolppanan seminaarin johtaja sekä osa kansakoulunopettajista. Sen vastaavina toimittajina työskentelivät Pietarin suomalaisen Pyhän Marian seurakunnan kirkkoherra Johannes Öhqvist ja Kelton kirkkoherra J. W. Murman, jotka olivat aikaisemmin julkaisseet Tuomas Frimanin kanssa Pietarin Sunnuntailehteä. Avustajina toimivat kirkkoherrat Aloys Jeremias Piispanen ja Otto Rokkanen sekä opettajat Paavo Räikkönen, Joh. Häyhänen, Abraham Tiisnekka ja Pietari Toikka. Kerran viikossa ilmestynyt lehti oli aluksi nelisivuinen ja kolmipalstainen, kunnes se vuoden 1879 joulukuussa muuttui nelipalstaiseksi ja sivukooltaan hieman suuremmaksi. Lehti painettiin Pietarissa Krugin kirjapainossa. Sen kokonaislevikistä ei ole tietoa.[1]
Pietarin Viikko-Sanomien pääkirjoituksista suurin osa koski Pietarin ja Inkerin suomalaisten yhteiskunnallisia ja sivistyksellisiä oloja. Lisäksi käsiteltiin muun muassa kirkollisia aiheita ja julkaistiin Venäjän viranomaisten virallisten tiedotusten käännöksiä. Varsinaiset hartauskirjoitukset puuttuivat lehdestä kokonaan. Kaunokirjallisuuden osuus sen sijaan oli huomattava. Jatkokertomuksina julkaistiin muun muassa Kari Ketolaisen ja J. D. Åbergin teoksia sekä Nikolai Gogolin novelli Muotokuva. Aineistopulan takia toimittajat joutuivat usein turvautumaan sekalaiseen palstantäytteeseen.[2]
Uutisaineisto oli Pietarin aiempien suomenkielisten lehtien tapaan etupäässä lainattu kaupungin muista lehdistä. Uutisista valtaosa käsitteli Pietarin kaupungin tapahtumia. Erityistä huomiota kiinnitettiin Aleksanteri II:n murhayrityksiin ja lopulta murhaan. Lehti sisälsi myös verrattain paljon Pietarin ja Inkerin suomalaisia koskeneita uutisia. Uutiskirjeitä saatiin Inkerin lisäksi Petroskoista, Moskovasta sekä Siperian ja Muurmannin suomalaisilta. Kirkollisista aiheista lehti kiinnitti huomiota lestadiolaisuuden leviämiseen. Se seurasi myös seurakunta-, koulu- ja raittiusasioita sekä Pietarin suomalaisen seuran perustamista ja toimintaa. Suomea koskevia uutisia oli enemmän kuin Pietarin aiemmissa suomenkielisissä lehdissä. Poliittisesti lehden uutisointi oli erittäin varovaista. Ilmoitusten ja mainosten osuus oli melko vähäinen.[3]
Toimittajien sivutyönään tekemän Pietarin Viikko-Sanomien menestys Inkerin maaseudulla oli kovin vaatimaton. Sen ilmestyminen lakkasi syyskuun alussa 1883 lehteä rahoittaneen kirkkoherra Johannes Öhqvistin kuoltua saman vuoden kesäkuussa. Vuoden 1884 alusta sen tilalla alkoi ilmestyä Marian seurakunnan kirkkokoulun opettajan A. F. Silénin toimittama Inkeri-lehti.[4]
Lähteet muokkaa
- Huttunen, Kalervo: Pietarin suomenkielisen sanomalehdistön alkuvaiheet vuosina 1870–1883. Helsinki: Suomen sanomalehdistön historia -projekti, 1981. ISBN 951-95289-7-0.