Pierre Soulages
Pierre Soulages (24. joulukuuta 1919 Rodez, Ranska – 25. lokakuuta 2022[1]) oli ranskalainen taidemaalari ja kuvanveistäjä. Hän oli toisen maailmansodan jälkeisen ajan johtavia abstraktin taiteen edustajia ja yksi tärkeimpiä tasisteja. Soulages käytti töissään lähes yksinomaan mustaa väriä.[2]
| Pierre Soulages | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 24. joulukuuta 1919 Rodez, Ranska |
| Kuollut | 25. lokakuuta 2022 (102 vuotta) |
| Kansalaisuus | Ranska |
| Taiteilija | |
| Taidesuuntaus | abstrakti taide, tasismi |
| Palkinnot | |
| Aiheesta muualla | |
| www.pierre-soulages.com | |
Nuoruus muokkaa
Soulages syntyi vuonna 1919 Rodezissa, missä hän kiinnostui lapsena paikallismuseon kelttiläisistä veistoksista, esihistoriallisesta luolataiteesta sekä Conquezin Sainte-Foyn luostarikirkon romaanisesta arkkitehtuurista ja veistotaiteesta. Soulages muutti vuonna 1938 Pariisiin, missä hän opiskeli jonkun aikaa École des Beaux-Artsissa. Hän jätti kuitenkin koulun petyttyä sen vanhanaikaisuuteen.[2]
Soulages palasi Pariisista Rodeziin, missä hän jatkoi taideharrastustaan. Hän taisteli vuonna 1941 hetken toisessa maailmansodassa, mutta hänet kotiutettiin melko nopeasti. Hän opiskeli sota-aikana Montpellier’n taidekorkeakoulussa, mutta hän pysyi suuren osan sodasta kuitenkin piilossa saksalaisilta työskentelemällä viinitarhoilla.[2]
Ura muokkaa
Soulages muutti 1946 Courbevoieen, perusti sinne ateljeen ja alkoi tehdä abstraktia taidetta, johon hänet oli sota-aikana tutustuttanut venäläissyntyinen taiteilija Sonia Delaunay. Soulagesin töissä herätti huomiota hänen paksut ja mustat viivat.[2] Soulagesin maalauksia oli ensimmäisn kerran esillä vuonna 1947 Riippumattomien salongissa. Hänen mustaan väriin pohjautuva tyylinsä erosi huomattavasti muista ajan ranskalaisista abstrakteista taiteilijoista, mutta hänet yhdistetään silti Pariisin uuteen koulukuntaan.[3]
Soulages teki 1940- ja 1950-lukujen vaihteessa myös lavasteita ja puvustuksia Roger Vaillandin ja Graham Greenen näytelmiin sekä baletteihin. Yhdysvaltalainen taidekauppias Samuel M. Kootz alkoi kiinnostua myös Soulagesin töistä, ja tämän töitä hankittiin 1950-luvulla muun muassa Phillips Collectioniin ja New Yorkin nykytaiteen museoon.[2]
Soulages suunnitteli 1987–1994 yli sata lasimaalausta Sainte-Foyn kirkkoon.[2] Modernia tyyliä edustavat maalaukset koostuvat mustan kehystämästä valkoisesta lasista, jonka vaihteleva läpikuultavuus luo kirkkoon sisälle valon ja varjon leikkiä.[4]
Soulages siirtyi vuonna 1979 käyttämään lähes yksinomaan mustaa väriä, sitä ennen niissä oli joskus hiukan sinistä.[5] Hän kutsui tyyliään nimellä outrenoir, ”mustan jälkeen”. Soulagesin varhaisia teoksia verrattiin usein yhdysvaltalaiseen Franz Klineen, vaikka Soulagesin yhteys Klinen abstraktiin ekspressionismiin oli lähinnä pinnallista. Soulagesin maalaukset näyttävät impulsiivisilta, mutta hän käytti niiden sommitteluun ja tasapainoon tarkkaa harkintaa sekä kokeili paljon erilaisia tekstuuria löytääkseen sopivan.[2]
Soulages valittiin vuonna 1979 Yhdysvaltain taide- ja kirjallisuusakatemian ulkomaalaiseksi kunniajäseneksi. Japanilaisen Praemium Imperiale -kunniapalkinnon Soulages sai vuonna 1992. Rodeziin avattiin 2014 Soulages-museo, jossa on esillä Soulagesin omia töitä sekä muiden nykytaiteilijoiden näyttelyitä. Louvressa oli vuonna 2019 Soulagesin satavuotispäivän kunniaksi yksityisnäyttely. Hän oli kolmas elävä taiteilija, joka sai elinaikanaan Louvreen yksityisnäyttelyn. Kaksi edellistä olivat olleet Pablo Picasso ja Marc Chagall.[2] Soulagesin töitä on nähty lisäksi Eremitaašissa, Tretjakovin galleriassa ja Musée Fabressa. Hän oli ensimmäinen vielä elossa oleva taiteilija, jonka näyttely kutsuttiin Eremitaašiin vuonna 2001.[6]
Suomessa muokkaa
Pierre Soulages osallistui Ars 61 -näyttelyyn kahdella teoksella nimeltään Kompositio. Näyttelyn katalogissa Georges Marc Bourgeois mainitsi Soulagesin kirjoittaneen Cimaise-aikakauslehdessä (1953) ”maalaustaide on seikkailua maailmassa.” Maailmaa ei enää katsella, se eletään. Tämä ei koske yksinomaan maalaria vaan myös sitä, joka katselee toteutettua taideteosta.[7]
Lähteet muokkaa
- ↑ Pierre Soulages obituary The Guardian. 26.10.2022. Viitattu 11.11.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Pierre Soulages Encyclopedia Britannica. 20.12.2021. Viitattu 26.10.2022. (englanniksi)
- ↑ Pierre Soulages The Solomon R. Guggenheim Foundation. Viitattu 26.10.2022. (englanniksi)
- ↑ Stained-glass windows made by Pierre Soulages. Conques Tourism. Viitattu 27.7.2014. (englanniksi)
- ↑ The president and the 'greatest living artist' in the world 24.6.2014. BBC. Viitattu 27.7.2014. (englanniksi)
- ↑ Pierre Soulages: Master of Black, Still Going Strong 2014. NY Times. Viitattu 27.7.2014.
- ↑ Bourgeois, Georges Marc: Ars 1961 Helsinki, s. 15 ja 20. Ateneum, 1961.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pierre Soulages Wikimedia Commonsissa
- Soulages-museon kotisivut (englanniksi) (ranskaksi) (espanjaksi)
- https://www.pierre-soulages.com/