Avaa päävalikko

Patrick Lalime

kanadalainen jääkiekkoilija

Patrick Lalime (s. 7. heinäkuuta 1974 St. Bonaventure, Québec) on kanadalainen entinen jääkiekkomaalivahti. Hän pelasi urallaan NHL-sarjassa 444 ottelua vuosina 1996–2011.

Patrick Lalime
Lalime.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt 7. heinäkuuta 1974 (ikä 45)
St. Bonaventure, Québec
Kansalaisuus Kanada
Jääkiekkoilija
Pelipaikka maalivahti
Hanska vasen
Pituus 188 cm
Paino 87 kg
Pelaajaura
Pääsarjaura 1996–2011
Seurat Pittsburgh Penguins
Ottawa Senators
St. Louis Blues
Chicago Blackhawks
Buffalo Sabres
NHL-varaus 156. varaus, 1993
Pittsburgh Penguins

UraMuokkaa

Lalime aloitti uransa QMJHL:ssä kaudella 1992–1993. Kauden päätteeksi hänet varattiin NHL:n varaustilaisuudessa Pittsburgh Penguinsiin numerolla 156. Hän pelasi vielä yhden kauden QMJHL:ssä, ennen kuin aloitti ammattilaisuransa ECHL:ssä.[1]

Vuonna 1995 Pittsburgh palkkasi Lalimen farmijoukkueeseensa Cleveland Lumberjacksiin IHL:ään. NHL-debyyttinsä hän teki kaudella 1996–1997, kun Pittsburghin ykkösmaalivahti Tom Barrasso loukkaantui. Lalime teki NHL:n tulokasennätyksen oltuaan voittamaton ensimmäisissä 16 ottelussaan. Lalime voitti yhteensä 21 ottelua 39 pelistään. Hänet valittiin kauden jälkeen tulokkaiden tähdistökentälliseen.[1] Kaudeksi 1997–1998 Lalime ei päässyt yhteisymmärrykseen Pittsburghin kanssa uudesta sopimuksesta ja pelasi kauden IHL-liigan Grand Rapids Griffinsissä. Loppukaudesta Pittsburgh kauppasi Lalimen pelaajaoikeudet Mighty Ducks of Anaheimiin vaihdossa keskushyökkääjä Sean Prongeriin[1].

Anaheimissa hän ei pelannut otteluakaan, sillä hän vietti kauden IHL:n Kansas City Bladesissa, jossa hän voitti eniten otteluita liigan maalivahdeista ja hänet valittiin kauden päätteeksi ykköstähdistöön. Kesällä 1999 Lalime kaupattiin Ottawa Senatorsiin, josta Anaheim sai vastineeksi Ted Donaton ja Antti-Jussi Niemen pelaajaoikeudet.[1] Kaudella 1999–2000 Ottawassa Lalime jakoi peliajan Ron Tugnuttin kanssa. Pikkuhiljaa hän nousi joukkueen kiistattomaksi ykkösmaalivahdiksi ja yleisön sankariksi. Kaudella 2002–2003 Lalime torjui Ottawan Presidents' Trophyn voittajaksi runkosarjan parhaana, mutta Ottawa hävisi Itäisen konferenssin finaaleissa tulevalle Stanley Cup -voittajalle New Jersey Devilsille. Lalime pelasi kauden aikana uransa ensimmäisen tähdistöottelunsa, kun hänet valittiin loukkaantuneen Ed Belfourin korvaajaksi[2].

Kausi 2003–2004 ei sujunut Lalimelta niin hyvin, minkä seurauksena hänet myytiin St. Louis Bluesiin kesällä 2004, kun Ottawa teki sopimuksen maalivahti Dominik Hašekin kanssa[3]. Seuraava kausi kuitenkin peruuntui NHL:n työsulun takia, eikä Lalime pelannut sinä kautena ollenkaan.

Kaudella 2005–2006 Lalime otti St. Louisin paidassa vain neljä voittoa ja hävisi 18 kertaa. Hän pelasikin osan kaudesta AHL-liigan Peoria Rivermenin joukkueessa. Huonon kauden takia hän ei saanut jatkosopimusta St. Louisiin. Heinäkuussa 2006 Lalime teki vuoden mittaisen sopimuksen Chicago Blackhawksin kanssa.[1] Kausi 2006–2007 meni Lalimelta kuitenkin pilalle selkävaivojen takia. Hän pelasi ensimmäisen pelinsä vasta tammikuussa 2007 Chicagon farmijoukkueessa Norfolk Admirals, jonne Lalime oli lähetetty kuntoutettavaksi. Loppukaudesta hän pelasi kuitenkin myös 12 ottelua Chicagossa ja hän sai vuoden jatkosopimuksen.[4]

Chicagossa kaudella 2007–2008 Lalime pelasi jälleen hieman paremmin ja voitti enemmän otteluita kuin hävisi. Hän sai kuitenkin lähteä kesällä 2008, kun Chicago palkkasi Cristobal Huet'n Nikolai Habibulinin kakkosmaalivahdiksi. Lalime teki tämän jälkeen kahden vuoden sopimuksen Buffalo Sabresin kanssa.[5]

Heinäkuussa 2011 Lalime ilmoitti lopettavansa uransa ja siirtyvänsä kanadalaisen urheilukanavan RDS:n jääkiekkoasiantuntijaksi.[6]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e Patrick Lalime Legends of Hockey. Hockey Hall of Fame and Museum. Viitattu 5. heinäkuuta 2008. (englanniksi)
  2. Olli Jokinen tähdistöotteluun 27. tammikuuta 2003. Jatkoaika. Viitattu 5. heinäkuuta 2008.
  3. Ottawa trades G Lalime to St. Louis; Kings get Quintal 27. kesäkuuta 2004. USA Today. Viitattu 5. heinäkuuta 2008. (englanniksi)
  4. Patrick Lalimelle vuoden jatkosopimus 19. huhtikuuta 2007. Jatkoaika. Viitattu 5. heinäkuuta 2008.
  5. Goalie Lalime finds home in Buffalo cbc.ca. 2. heinäkuuta 2008. CBC. Viitattu 5. heinäkuuta 2008. (englanniksi)
  6. Toinenkin NHL-veteraanivahti lopetti uransa jatkoaika.com. Viitattu 20.7.2011.

Aiheesta muuallaMuokkaa