Soitinmenot
Soitinmenot on MTV:n ja Reword Ky:n vuosina 1985–1987 tuottama 21-osainen musiikkiviihdesarja. Ohjelmaa esitettiin kerran kuukaudessa lauantai-iltaisin.[1] Ensimmäinen osa esitettiin 14. syyskuuta 1985.[1]
Soitinmenot | |
---|---|
Sarjan tunnus |
|
Tyyli | sketsi- ja musiikkiviihde |
Kestoaika | 45–55 minuuttia |
Pääosissa |
Eija Ahvo Susanna Haavisto Heikki Kinnunen Erkki Saarela |
Alkuperämaa | Suomi |
Verkko | MTV |
Esitetty | 14. syyskuuta 1985 – 26. syyskuuta 1987 |
Tuotantokausia | 2 |
Jaksoja | 21 |
Tunnuskappale | Elämän sain soimaan (Musiikin voimaa) |
Tuotanto | |
Tuottaja(t) | Pertti Reponen |
Ohjaaja(t) | Hannu Seikkula |
Käsikirjoittaja(t) | Pertti Reponen, Kai Sievers |
Säveltäjä(t) | Aarno Raninen |
Leikkaaja(t) | Heikki Koivukangas |
Kuvaaja(t) | Mikko Kainiemi, Jorma Termonen |
Tuotantoyhtiö(t) | MTV Viihdetoimitus, Reword Ky |
Aiheesta muualla | |
IMDb |
Sarjan käsikirjoittivat Pertti Reponen ja Kai Sievers salanimillä Alan Dorkin ja Kai Dorkin. Sarjan ohjasi Hannu Seikkula. Sarjan laulut ja musiikin sävelsi Aarno Raninen salanimellä George Romain.[1]
Reposen aiempaan ÄWPK – Älywapaa palokunta -sketsisarjaan verrattuna Soitinmenot perustui enemmän musiikkiviihteeseen.[1] Ohjelman ajasta noin puolet on musiikkiesityksiä. Puolet lauluista täydensi esitettyjä sketsejä, toinen puoli lauluista taas oli pelkästään musiikin esittämistä ilman hahmoja tai mihinkään aiempaan esitettyyn liittyvää. Lauluja esitettiin studiossa orkesterin edessä sekä ulkona muun muassa Helsingin Kauppatorilla ja rannalla. Usein studiossa kuvatuissa sketseissä näkyy taustalla Soitinmenot -logo valotaulussa, mikäli lavastukseen ei ole tarvinnut rakentaa esimerkiksi seiniä.
Soitinmenoista on myös esitetty puolituntisia koostejaksoja 1990-luvulla sekä vuosina 2003 ja 2008.
Sarjan näyttelijät
muokkaaKäsikirjoittajien luottonäyttelijän Heikki Kinnusen kumppaniksi rekrytoitiin Yleisradion tuottamasta Hukkaputki-sarjasta tuttu Erkki Saarela. Kinnunen vihjaisi Reposelle haluavansa mukaan kaksi naisnäyttelijää, jotka ovat myös lahjakkaita laulajia. Kinnunen ehdotti Reposelle Eija Ahvoa ja Susanna Haavistoa ”ennen kuin joku muu ehtii napata tytöt”.[1]
Sarjassa esiintyi myös muita lukuisia henkilöitä sivurooleissa, kuten muun muassa Aake Kalliala ja Jukka Virtanen.
Sarjan sketsihahmoja
muokkaaSarjan päänäyttelijöille muovattiin sarjaan yliampuvat juontajaroolit, jotka esiintyivät monissa välisketseissäkin.[1]
Uffa Hintman
muokkaaUffa Hintman eli Uffaffaa-mies on Heikki Kinnusen esittämä henkilöhahmo. Hahmo esiintyi jo Reposen aiemmassa sketsisarjassa Älywapaa palokunta, jossa hän piti välikuulutuksia.[1] Uffa on ryhmässä hyvin avoin ihminen ja lipsauttelee mielellään kainoja alapääjuttuja, jotka usein linkittävät toisiinsa ruotsalaisuuden ja poikarakkauden.[1]
Kinnunen kertoo hahmon saaneen alkunsa keskustelusta näyttelijä Ilari Paatson kanssa, joka oli ollut töissä Ruotsissa ruotsinsuomalaisella alueella. Paatsoa oli ärsyttänyt kun alueen ihmiset eivät osanneet nauraa vaan sanovat että "uffaffaa!". Kinnunen kertoi Reposelle asiasta, ja tämä alkoi kirjoittaa.[1]
Hahmo esiintyi myös vuonna 1988 valmistuneessa elokuvassa Onks Viljoo näkynyt.[2]
Pastori Silli
muokkaaPastori Silli on Erkki Saarelan esittämä henkilöhahmo. Hahmo esiintyi ensimmäisen kerran Soitinmenojen toisessa jaksossa, joka esitettiin 12. lokakuuta 1985. Saarelan esittämä hahmo herätti maallisuudellaan hieman pahennustakin, mutta oli useampien mielestä "tervetullut piikki tekopyhien lihassa".[4]
Pastori Silli on kirkon pastori, jonka luo tulee tuiki tavallisia ihmisiä kertomaan ongelmistaan ja tekemistään synneistä. Hän yleensä lohduttaa ja kertoo ohjeen, millä asian voisi korjata. Yleensä jokainen ihminen helpottuu tämän jälkeen.
Silli kuuntelee mielellään ongelmia, jotka liittyvät seksuaalisuuteen, joihin hän eritoten kertoo mielellään ohjeita, vihjailevin elein, jos ongelman kertoja on nainen. Hänen ominaispiirteensä on kielen lipsutus ja yllättävät hysteeriset naurunpurskahdukset.[1]
Vuonna 2012 Putous-viihdesarjan kolmannella tuotantokaudella Aku Hirviniemen esittämää pappihahmoa Usko Eevertti Luttista spekuloitiin julkisuudessa Saarelan esittämän hahmon kopioksi. Hirviniemen mukaan Saarelan esittämä hahmo ei ollut lähtökohta luodessaan hahmoa. Hän kuitenkin on kehunut hahmoa "hienoksi", ja pitää Saarelaa yhtenä lempinäyttelijöistään. Saarela itse kertoi, että on huomannut hahmonsa ja Luttisen yhtäläisyydet, ja totesikin että, "nyt on Hirviniemen vuoro tehdä sellaista hahmoa.".[5][6]
Unelma Suolle
muokkaaUnelma Suolle on Eija Ahvon esittämä henkilöhahmo. Linssilude Suolteen kanssa parodioitiin Sanelma Vuorteen ja Lenita Airiston kaltaista, kypsään ikään ehtineitä mannekiinikouluttajia ja tyylipoliiseja. Suolle tunsi vetoa erityisesti lihaksikkaisiin "könsypojiin".[1]
Juntta Kraustinen
muokkaaJuntta "Junde" Kraustinen oli Susanna Haaviston esittämä henkilöhahmo. Hahmo oli huulipunaa myöten klovnimainen toimittajakarikatyyri. Hahmolla parodioidaan sitä, että 1980-luvulla televisioon kelpuutettiin Hannele "Hantta" Krausen (nykyinen Wilma Schlizewski) kaltaisia, provosoivia juontajia.[1]
Muut sketsihahmot
muokkaaIlkka Terävä
muokkaaIlkka Terävä on Heikki Kinnusen esittämä henkilöhahmo. Hahmo on pulleavatsainen, silmälaseja alituiseen näpläävä, sönköttävä Ilkka Kylävaaraa parodioiva hahmo. Hahmo sai riemastuneen vastaanoton sarjassa.[7]
Muita
muokkaa- Äiti ja punk-tytär
- Poliisipari Karhukopla
- Keke Rosberg
- Sekavia puhuva mies ("Eikö olekin mielenkiintoista")
Ohjelmien esityspäivät
muokkaa1. tuotantokausi | 2. tuotantokausi |
---|---|
14. syyskuuta 1985 | 20. syyskuuta 1986 |
12. lokakuuta 1985 | 18. lokakuuta 1986 |
9. marraskuuta 1985 | 15. lokakuuta 1986 |
7. joulukuuta 1985 | 13. joulukuuta 1986 |
4. tammikuuta 1986 | 10. tammikuuta 1987 |
1. helmikuuta 1986 | 7. helmikuuta 1987 |
1. maaliskuuta 1986 | 7. maaliskuuta 1987 |
29. maaliskuuta 1986 | 4. huhtikuuta 1987 |
26. huhtikuuta 1986 | 2. toukokuuta 1987 |
24. toukokuuta 1986 | 30. toukokuuta 1987 |
26. syyskuuta 1987 |
Sarjassa esitettyjä musiikkiesityksiä
muokkaaTunnuslaulu "Elämän sain soimaan" esiintyy jokaisen jakson alussa ja lopputekstien aikana.
1. tuotantokausi
muokkaa1. tuotantokausi | Laulut |
---|---|
14. syyskuuta 1985 |
|
12. lokakuuta 1985 |
|
9. marraskuuta 1985 |
|
7. joulukuuta 1985 |
|
4. tammikuuta 1986 |
|
1. helmikuuta 1986 |
|
1. maaliskuuta 1986 |
|
29. maaliskuuta 1986 |
|
2. tuotantokausi
muokkaa2. tuotantokausi | Laulut |
---|---|
7. maaliskuuta 1987 |
|
Muita musiikkiesityksiä (päivämääriä ei ole vahvistettu)
- Shakkitarina
- Uffaffaa
- Matkalla Suomessa
- Hui-hai
- Yöllä eläintarhassa
- Tosi hevosmiehiä
- Kippis, juo kuppis
Oheistuotteet
muokkaaDVD
muokkaaKansikuva | Nimi | Julkaisu | Jaksot | Levyn 1 jaksot | Levyn 2 jaksot |
---|---|---|---|---|---|
Musiikin voimaa 1985-1986 |
18. huhtikuuta 2007 | 8 |
|
|
Albumit
muokkaa- Sarjan lauluja on julkaistu neljällä eri albumilla nimillä Vielä kerran Viljo ja Heppu hei (1985), Soi-tin-me-not (1986), Uffaffaa! (1986) ja Hui-Hai (1987).
Kirja
muokkaa- Sarjan sketsejä on julkaistu Pertsa Reposen kirjassa "Pertsan parhaita" (WSOY, 1988).
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h i j k l Annala, Jukka: Toopelivisio, s. 132. Helsinki: Teos, 2006. ISBN 951-851-066-0
- ↑ Onks' Viljoo näkyny? (1988) (sisältöseloste) Suomen kansallisfilmografia. Elonet. Viitattu 27.8.2012.
- ↑ Reponen, Pertti: ”9. Synnintunnustuksia”, Pertsan parhaita, s. 57. Porvoo: WSOY, 1988. ISBN 951-0-15412-1 suomi
- ↑ Reponen, Pertti: ”9. Synnintunnustuksia”, Pertsan parhaita, s. 54. Porvoo: WSOY, 1988. ISBN 951-0-15412-1 suomi
- ↑ Saarinen, Miia: Onko Putouksen suosikkihahmo kopio? Vertaile! Ilta-Sanomat. 7.2.2012. Arkistoitu 7.8.2012. Viitattu 5.7.2012.
- ↑ Saarinen, Miia: Hirviniemi kommentoi kopiosyytöksiä: ”Silli on hieno hahmo” Ilta-Sanomat. 8.2.2012. Arkistoitu 7.8.2012. Viitattu 27.8.2012.
- ↑ Reponen, Pertti: Pertsan parhaita, s. 92. Porvoo: WSOY, 1988. ISBN 951-0-15412-1 suomi