Paraformaldehydi
Paraformaldehydi on formaldehydin polymeroitumistuote ja koostuu 8–100 toistuvasta yksiköstä. Ainetta käytetään muun muassa muoviteollisuudessa ja desinfiointiaineena. Aineesta käytetään myös nimiä polyoksimetyleeni, formageeni, polymeroitu formaldehydi, formaldehydipolymeeri ja paraformi.
| Paraformaldehydi | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| Ominaisuudet | |
| Kemiallinen kaava | OH(CH2O)nH (n = 8 - 100) |
| Moolimassa | 258–3021 g/mol |
| Tiheys | 1,39 g/cm3[1] g/cm³ |
| Sulamispiste | 120–170 °C[1] |
| Liukoisuus | Liukenee veteen ja polaarisiin liuottimiin.[2] |
OminaisuudetMuokkaa
Paraformaldehydi on huoneenlämpötilassa kiinteää valkoista tai väritöntä ainetta. Se liukenee veteen hyvin ja kuumaan veteen kylmää paremmin. Liuetessaan se hajaantuu formaldehydiksi. Liukoisuus riippuu myös veden pH-arvosta ja se on minimissään pH;n ollessa lievästi hapan eli välillä 3–5. Yhdiste liukenee muihinkin poolisiin liuottimiin, kuten etanoliin, asetoniin ja fenoliin.[1][2][3] Paraformaldehydin leimahduspiste on 71 °C (c.c) ja itsesyttymislämpötila 300 °C
ValmistusMuokkaa
Paraformaldehydiä saadaan haihduttamalla formaldehydin vesiliuosta. Haihduttaminen tapahtuu matalassa paineessa. Parafomaldehydiä voidaan valmistaa myös formaldehydin tuotannon ohessa fraktioivalla kondensaatiolla tai jäähdyttämällä voimakkaasti reaktioastiaa formaldehydin muodostuttua. Metanoli hillitsee formaldehydin polymeroitumista ja sitä voidaan käyttää reaktiossa stabilisaattorina.[1][3][2]
KäyttöMuokkaa
Paraformaldehydistä valmistetaan muovien ja liimojen raaka-aineina käytettäviä fenoli-formaldehydi-, urea-, resorsinoli- ja melamiinihartseja. Sitä käytetään myös valmistettaessa lääkeaineita ja desinfiointiaineena. Paraformaldehydiä käytetään myös fiksausaineena solubiologisissa tutkimuksissa. Erityisesti sitä käytetään, kun värjätään solun pintaa ja mikrofilamentteja.[1][2][3][4]
LähteetMuokkaa
- ↑ a b c d e Raimo Alén: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä, s. 270. Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
- ↑ a b c d Günther Reuss, Walter Disteldorf ,Armin otto Gamer & Albrecht Hilt: Formaldehyde, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2002 Teoksen verkkoversio[vanhentunut linkki] Viitattu 04.12.2010
- ↑ a b c H. Robert Gerberich & George C. Seaman: Formaldehyde, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001 Teoksen verkkoversio[vanhentunut linkki] Viitattu 04.12.2010
- ↑ John Davey, J. Michael Lord: Essential cell biology: a practical approach, s. 38. Oxford University Press, 2003. ISBN 9780199638314. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 04.12.2010). (englanniksi)