Paluumuutto-oikeus
Paluumuutto-oikeus on laissa määritelty oikeus henkilölle muuttaa takaisin vanhaan kotimaahansa tai esivanhempiensa kotimaahan.
Paluumuutto maittain muokkaa
Armenia muokkaa
Armenian perustuslain 14 pykäkän mukaan armenialaistaustaisella henkilöllä on oikeus hakea Armenian kansalaisuutta [1]
Espanja muokkaa
Vuonna 1492 karkotettujen sefardijuutalaisten jälkeläiset voivat pääsääntöisesti saada Espanjan kansalaisuuden asuttuaan maassa viisi vuotta. Jo vuosina 1924–2015 ulkomailla asuvat sefardijuutalaiset saattoivat anoa Espanjan hallitukselta oikeutta Espanjan kansalaisuuteenn, mutta hallituksella oli tuolloin täysi harkintavalta, päättääkö se myöntää heille kansalaisuuden vai ei. Espanjan parlamentti hyväksyi 24. kesäkuuta 2015 lain, jonka mukaan kansalaisuus myönnetään ulkomailla asuvalle sefardijuutalaiselle automaattisesti, mikäli hän kykenee todistamaan olevansa vuonna 1492 karkotettujen sefardijuutalaisten jälkeläinen.
Vuonna 2007 Espanjan parlamentti hyväksyi lain, jonka mukaan Espanjan sisällissodan aikana harjoitetun poliittisen vainon tai vuosina 1936–1975 vallinneen Francon diktatuurin takia Espanjasta paenneet jälkeläisineen saavat maan kansalaisuuden takaisin.
Ghana muokkaa
Ghana sallii afrikkalaistaustaisten muuttaa Ghanaan.[2]
Irlanti muokkaa
Irlannin kansalaisuuslaissa todetaan, että kuka tahansa, jonka isovanhemmat ovat syntyneet Irlannin saarella, voi hakea Irlannin kansalaisuutta.[3]
Israel muokkaa
Paluumuuttolaki on Israelissa säädettiin vuonna 1950 paluumuuttolaki, joka antaa jokaiselle maailman juutalaiselle, juutalaisen isovanhemman omaavalle ja juutalaisen puolisolle oikeuden muuttaa ja asettua Israeliin sekä saada maan kansalaisuuden ja samalla velvoittaa Israelin hallitus helpottaa juutalaisten maahanmuuttoa . Alun perin lakia sovellettiin vain juutalaisiin, kunnes vuoden 1970 muutoksessa todettiin, että oikeudet "myönnetään myös juutalaisen lapselle ja lapsenlapselle, juutalaisen puolisolle, juutalaisen lapsen puolisolle ja lapsen avioliitolle". Juutalaisilta, jotka ovat kääntyneet toiseen uskontoon, voidaan myös evätä paluuoikeus.[4]
Liettua muokkaa
Liettuan perustuslain 32 pykäkän mukaan liettualaistaustaisella henkilöllä on oikeus muuttaa Liettuaan.[5]
Portugali muokkaa
Portugalin parlamentti hyväksyi 12. huhtikuuta 2013 yksimielisesti päätöksen, jonka mukaan maasta 1400-luvulla karkotettujen sefardijuutalaisten jälkeläiset voivat vaatia Portugalin kansalaisuutta.[6]
Puola muokkaa
Puolan perustuslain 52 pykäkän mukaan puolalaistaustaisella henkilöllä on oikeus muuttaa Puolaan[7].
Suomi muokkaa
Suomessa paluumuuttajina pidetään entisiä ja nykyisiä Suomen kansalaisia sekä sellaisia entisessä Neuvostoliitossa asuneita henkilöitä kuten inkerinsuomalaisia, joilla on suomalainen syntyperä. Paluumuuttaja on maahanmuuttoviraston käyttämä termi, mutta sitä ei mainita ulkomaalais- eikä kansalaisuuslaissa.[8] Suomen lainsäädäntö puhuu ainoastaan "suomalaista syntyperää olevista ulkomaan kansalaisista", joille tunnustetaan oikeus paluumuuttoon[9].
Vuoden 1991 ulkomaalaislain mukaan paluumuuttajalle ei ollut muuta ehtoa kuin se, että ainakin yhden neljästä isovanhemmasta piti olla kansallisuudeltaan suomalainen. Kun tätä lakia sovellettiin laajasti myös inkerinsuomalaisiin, se aiheutti paljon sekaannuksia. Lakia muutettiinkin vuonna 1996 entisen Neuvostoliiton alueelta peräisin olevien henkilön osalta niin, että ainakin kahden isovanhemman pitää olla kansallisuudeltaan suomalaisia.[9]
Maahanmuuttoviraston mukaan tietyt ulkomaalaiset, joilla on suomalaiset sukujuuret tai muuten läheinen yhteys Suomeen, voivat tietyin edellytyksin saada oleskeluluvan Suomeen. Luvan saamiseksi ei tarvita muita syitä kuten esimerkiksi työntekoa tai opiskelua. Oleskeluluvan saantiin vaikuttaa suomalaisten sukujuurien vahvuus ja läheisyys. Jos sukujuuret ovat useampien sukupolvien takana, oleskelulupaa ei voi tällä perusteella saada. Suomalaisten sukujuurten tai Suomeen läheisen yhteyden perusteella oleskeluluvan saavat voidaan jaotella kahteen ryhmään: 1) inkerinsuomalaiset - entisen Neuvostoliiton alueelta peräisin olevat henkilöt 2) muu suomalainen syntyperä – entiset Suomen kansalaiset ja henkilöt, jotka ovat syntyperäisten Suomen kansalaisten jälkeläisiä.
Unkari muokkaa
Vuonna 2010 Unkari sääti lain, jolla kansalaisuus ja palautusoikeus myönnetään henkilölle, jolla on unkarilaistausta ja joka asuu pääasiassa entisen Unkarin kuningaskunnan alueella tai Unkarin naapurimaassa.[10]
Viro muokkaa
Viron perustuslain 36 pykäkän mukaan virolaistaustaisella henkilöllä on oikeus muuttaa Viron tasavaltaan.[11]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- Paluumuuttajien toimeentuloturvatyöryhmän muistio (Työryhmämuistio 2001:14) 20.6.2001. Sosiaali- ja terveysministeriö. Arkistoitu 25.2.2008. Viitattu 8.5.2008.
- Jyrälä, Pirjo; Kauppinen, Tuula; Kemppainen, Ulla & Waris, Berit: Inkerinsuomalaisten paluumuuttajavanhusten kulttuurinen hyvinvointi (pdf) Opinnäytetyö. syksy 2005. Diakonia-ammattikorkeakoulu. Arkistoitu 20.7.2011. Viitattu 8.5.2008.
Viitteet muokkaa
- ↑ Armenia - Constitution Projects. 5.7.1995. ICL. Viitattu 17.6.2020. (englanniksi)
- ↑ Dovi, Efam: Ghana, a place for African-Americans to resettle 11.5.2015. The Africa Report. Viitattu 17.6.2020. (englanniksi)
- ↑ Irish citizenship through birth or descent Moving Country. Citizens Information. Viitattu 17.6.2020. (englanniksi)
- ↑ Branovsky, Yael: 400 olim arrive in Israel ahead of Independence Day Jewish World. 6.5.2008. Israel Jewish Scene, Ynetnews. Viitattu 18.6.2020. (englanniksi)
- ↑ Lithuania - Constitution Projects. 25.10.1992. ICL. Viitattu 17.6.2020. (englanniksi)
- ↑ Descendants of Jews who fled persecution may claim Portuguese citizenship News. 13.4.2013. The Times of Israel. Viitattu 17.6.2020. (englanniksi)
- ↑ Poland - Constitution Projects. 2.4.1997. ICL. Viitattu 17.6.2020. (englanniksi)
- ↑ Paluumuuttajien toimeentuloryhmän muistio.
- ↑ a b Inkerinsuomalaisten paluumuuttajavanhusten kulttuurinen hyvinvointi s. 11.
- ↑ Pandora's Passport, Hungary extends citizenship beyond its borders, Slovakia retaliates (s.60) Eastern Approaches. 27.5.2010. The Economist. Viitattu 17.6.2020. (englanniksi)
- ↑ The Constitution of the Republic of Estonia Documents. 28.6.1992. Riigi Teataja. Viitattu 17.6.2020. (englanniksi)