Pääsiäiskynttilä
Pääsiäiskynttilä on monissa läntisissä kirkkokunnissa, kuten katolisessa, anglikaanisessa ja joissakin luterilaisissa kirkoissa käytetty kynttilä. Se sytytetään pääsiäisyön messussa. Sen sytyttäminen päättää pitkäperjantain pimeyden, jolloin useimmat kirkon kynttilöistä ja muista valonlähteistä on sammutettu. Se kuvaa ylösnoussutta Kristusta.[1]
Keskiajalla kynttilöistä kehittyi tavallisia kynttilöitä huomattavasti suurempia. Erityisesti katolisessa kirkossa kynttilät voivat olla edelleenkin 1-2 metriä. Salisburyn katedraalissa väitetään olleen 36 jalkaa (noin 10 metriä) korkea kynttilä. Myös kynttilän jalat ovat suuria. Joissakin, erityisesti protestanttisissa kirkoissa kynttilöiden koko on pienentynyt.[1]
Kynttilä sytytetään pääsiäisyön messun alussa. Se voidaan sytyttää kirkon ulkopuolella palavasta pääsiäistulesta. Sytyttämisen hoitaa tavallisesti diakoni. Messun aikana kaikki kirkon kynttilät sytyteään pääsiäiskynttilän liekistä. Kynttilöiden koristeluihin kuuluu risti sekä alfa ja omega, kreikkalaiten aakkosten ensimmäinen ja viimeinen kirjain, jotka ovat yleisiä kristillisiä symboleita.[1] Ristin ympärillä on meneillään olevan vuoden vuosiluku ja kynttilään kiinnitetään ennen sen sytyttämistä viisi suitsukepihkan palaa Kristuksen viiden haavan mukaan.[2]
Suomen evankelis-luterialisissa kirkoissa pääsiäiskynttilä palaa lukupulpetin vieressä kaikissa jumalanpalveluksissa pääsiäisestä helluntaipäivän vesperiin saakka. On myös mahdollista sammuttaa pääsiäiskynttilä helatorstaina, evankeliumin lukemisen yhteydessä, kun ylösnoussut Kristus hävisi opetuslasten näkyvistä.[3] Helluntain jälkeen pääsiäiskynttilä siirretään kuorissa lähelle kastemaljaa, ja sitä poltetaan vain kasteen ja hautaan siunaamisen aikana. Kastekynttilä voidaan sytyttää pääsiäiskynttilästä. Pääsiäiskynttilää voidaan käyttää myös pyhäinpäivän iltajumalanpalveluksessa. Paastonajan alkaessa tuhkakeskiviikkona pääsiäiskynttilä viedään pois kirkkosalista ja tuodaan sinne vain kasteitten ajaksi.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Pääsiäiskynttilä Catholic Encyclopedia. 1911. New York: Robert Appleton Company. (englanniksi)
- ↑ G. Thomas Rayan: The Sacristy Manual, s. 64,65. Liturgy Training Publications. Arcdiocese of Chigaco, 1993. ISBN 0-3´929650-92-1. (englanniksi)
- ↑ Sven-Erik Brodd, Gunnar Weman: Liturgi i Svenska kyrkan. I ord och bild från då och nu, s. 129. Artos & Norma bokförlag, 2020. ISBN 978-91-7777-101-2. (ruotsiksi)
- ↑ Kynttilöiden käyttö jumalanpalveluksessa - Jumalanpalvelus ja musiikki | Sakasti.evl.fi - Suomen ev.lut. kirkko sakasti.evl.fi. Arkistoitu 21.5.2018. Viitattu 20.5.2018.