Outokummun–Juojärven rautatie

Outokummun–Juojärven rautatie eli Pitkälahden rata rakennettiin vuonna 1918 Outokummun kuparikaivoksen tarpeita varten. Rata alkoi Outokummun kaivokselta ja päättyi Pitkälahden satamaan Juojärven rannalla. Radan pituus oli 12,5 kilometriä ja sillä oli sivuraiteita 6 kilometriä. Raideleveys oli 750 mm, eli rata oli kapearaiteinen.

Outokummun–Juojärven rautatie
Perustiedot
Reitti	Outokummun kaivos–Pitkälahden satama
Rakennettu	1918
Lakkautettu	1955
Purettu	1955
Liikenne
Liikenne oli pääasiassa Outokummun kaivoksen tarpeisiin sidottua tavaraliikennettä, sekä rajoitettua henkilöliikennettä.
Tekniset tiedot
Pituus	12,5 km
Raiteiden lkm	1
Raideleveys	750 mm
Sähköistys	ei
Infobox OK

Liikenne

Ammattiliikenne

Radan kolme ensimmäistä höyryveturia olivat venäläisiä tenderivetureita ja ne saatiin lakkautetulta Pitäjänmäen kenttäradalta, samoin kiskotus, vaihteet ja osa hiekkavaunuista. Myöhemmin radalle saatiin kaksi höyryveturia lisää; hiukan ennen sotaa ostettiin Lokomo Oy:ltä linja-auton mallinen moottorivaunu työläis- ja koululaiskuljetuksia varten. Moottorivaunu poistettiin käytöstä ja romutettiin vuonna 1943 kun dieselpolttoaineen saanti siviilikäyttöön loppui ja vaunu olisi tarvinnut joka tapauksessa peruskorjausta.

Sodan jälkeen radalle saatiin kolmekin moottoriveturia, joista yksi tehtiin itse omalla konepajalla Sisu-kuorma-auton moottorista ja moottoriveturin alustasta. Radalle ilmestyi kesäkäyttöön tiettävästi Suomen ensimmäinen yleisen liikenteen avomatkustajavaunu.

Vuonna 1953 hankittiin Move4-moottoriveturi tukemaan jo iäkästä ja raihnaiseksi käyvää höyrykalustoa. Myös omatekoiseen Sisu-veturiin vaihdettiin dieselmoottori loppuun kuluneen bensiinikoneen tilalle. Veturi romutettiin muun kaluston mukana 1950-luvun lopulla.

Täälläkin sotakorvaustarkastajat kävivät - ja poistuivat tyhjin toimin.

Radalla kuljetettiin malmia Outokummun kaivokselta Pitkälahden satamaan, mistä se kuljetettiin vesitse proomuilla Kuopioon ja Varkauteen, ja sieltä edelleen Saksaan jalostettavaksi. Outokummusta louhittiin myös kuparipitoista rikkikiisua, jota myytiin kotimaiselle teollisuudelle.

Toiseen suuntaan radalla kuljetettiin halkoja ja turvetta kaivoksen voimalaitokselle sekä selluloosa- ja rikkihappotehtailta tulevaa pasutusjätettä. Radalla oli myös henkilöliikennettä.

Radalla oli Outokummun päässä kääntöpöytä ja Juojärven satamassa kolmioraide, eli veturit pääsääntöisesti käännettiin ja niillä ajettiin etupää menosuuntaan. Moottorikalustolla se oli jäähdytyksen vuoksi jopa ehdoton edellytys, kun taas höyryvetureilla saatettiin varsinkin lyhyillä tarkastusmatkoilla ajaa takaperinkin, joskin niilläkin sitä vältettiin, koska pääosa vetureista oli tenderimallia jonka takaperin ajo on hankalaa.

Yleinen liikenne loppui keväällä 1954 ja kiskotuksen purkujuna kulki 17. elokuuta 1955 Juojärveltä Outokumpuun. Ratapenkasta tehtiin yleinen tie. Rautatien liikkuvasta kalustosta ei ole mitään jäljellä.

Veturitallit ja niiden kääntöpöytä jäivät jäljelle, koska niitä käytettiin kaivosten sisäisessä kapearaideliikenteessä. Kaivoksen liikkuva kalusto oli aktiivikäytössä Kaasilan vinotunnelin valmistumiseen saakka vuonna 1984, jolloin kuljetuksissa alettiin käyttämään kumipyöräkalustoa.

Kaivoksen sisäistä liikennettä harjoitettiin yksinomaan 750 mm sähkö- ja moottorivetureilla, joista on säilynyt kaksi sähkö- ja kolme moottoriveturia kaikkiaan noin neljästäkymmenestä.

Liikenteen loppuajat

Valtion rakentaman leveäraiteisen Joensuu–Outokumpu -rataosan valmistuttua 1928 malmin ja pasutusjätteen kuljetukset siirtyivät kokonaan Valtionrautateille.

Pitkälahden radalla jatkettiin halkojen ja turpeen kuljetusta ja henkilöliikennettä aina vuoteen 1955 saakka, jolloin rata suljettiin ja purettiin.

Sisäistä liikennettä

Kapearaiteinen liikenne jatkui moottori- ja sähköveturien voimin aina vuoteen 1984 kaivosten sisäisenä. Kaasilan vinotunnelin valmistuttua junien käyttö väheni kuljetuksissa kunnes Keretin kaivos lopulta suljettiin vuonna 1989 malmioiden ehtyessä. Veturi-, vaunu- ja kiskoilla liikkuva työkonekalusto jäi kaivosalueelle odottamaan tulevaisuuttaan.

Museorautatie

Outokummun Kaivosrautatieyhdistys perustettiin vuoden 2003 alussa, ja seuraavaksi rakennettiin uutta rataa ja kunnostettiin kalustoa.

Rata avattiin liikenteelle 2. heinäkuuta 2005. Vuosi 2006 oli ensimmäinen kokonainen ajokausi, ja kesällä 2007 rata oli käytössä koko mitassaan, eli enää ei lähtö tapahtunut aiempien vuosien tapaan veturitallilta, vaan nyt lähdettiin liikkeelle Kaivosmuseon edustalta. Nykyään rataa on lyhennetty, eikä lähde enää korjauspajan edestä, vaan radan päätepiste on lastenkaivoksen kohdalla, jossa on nykyään vanhoja rautatievaunuja näytillä.

Radan kalusto kuuluu pääasiassa Kaivosmuseolle, mutta yhdistys on rakentanut itse yhden omistamansa vaunun. Kalustosta on tehty käyttöoikeussopimus. Radalla on kaksi dieselveturia: GIA kaivosveturi ja Valmet Move "Karttunen", kaksi katettua matkustajavaunua ja painona vanha kaivosveturi Move keulalla. Lisäksi käytettävissä on muuta pienempää kalustoa.

Lähteet

• Bergström, Matti; Einola, Erkki; Kilpiö, Olavi (toim.): Kapeat kiskot. Suomen yleiselle liikenteelle avatut yksityiset kapearaiteiset rautatiet. Rautatiemuseoiden ja -harrastajien neuvottelukunta et al, 1993. ISBN 951-96543-1-3.
• Outokummun Kaivosrautatieyhdistys ry:n tiedotus

Aiheesta muualla

• Outokummun kaivosrautatieyhdistys ry (Arkistoitu – Internet Archive)