Otto Hjelt (pankinjohtaja)

Otto Jonathan Hjelt (2. marraskuuta 1853 Helsinki – 4. tammikuuta 1918 Toulouse, Ranska) oli suomalainen pankinjohtaja, joka toimi Kansallis-Osake-Pankin (KOP) ensimmäisenä pääjohtajana vuosina 1889–1891 sekä Suomen Maanviljelys- ja Teollisuuspankin pääjohtajana 1897–1900. Hänet erotettiin kummastakin tehtävästä, sillä hänen toimintansa herätti arvostelua ja häntä syytettiin väärinkäytöksistä.

Otto Hjelt kuului Hjeltin sivistyssukuun, ja hänen vanhempansa olivat arkkiatri Otto E. A. Hjelt ja Yolanda Aurora Thuneberg. Hänen veljiään olivat valtioneuvos Edvard Hjelt, pääjohtaja August Hjelt ja professori Arthur Hjelt. Hjelt kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1870 ja aloitti opinnot Helsingin yliopiston fyysis-matemaattisessa osastossa, mutta joutui keskeyttämään ne viiden vuoden kuluttua toistuvan keuhkosairauden vuoksi. Hän muutti Ranskan Bordeaux’hon ja perusti viiniliikkeen. 1880-luvulla hän perusti viinikaupan Helsinkiin ja muutti takaisin Suomeen. Hän perusti myös Keravan Tiilitehdas Oy:n vuonna 1886 ja osallistui myöhemmin Helsingin Hevosraitiotie Oy:n perustamiseen. Hjelt oli myös vuonna 1886 yksi Helsingin Shakkiklubin perustajajäsenistä ja toimi sen puheenjohtajana 1887–1891 sekä 1900–1901.

Näkyvän aseman Helsingin liike-elämässä nopeasti saavuttanut Hjelt nimitettiin vuonna 1889 perustetun Kansallis-Osake-Pankin ensimmäiseksi pääjohtajaksi. Hänen johdollaan KOP aloitti yhtenä Suomen ensimmäisistä liikepankeista laajamittaisen vekselien rediskonttauksen Suomen Pankissa luoton keräämiseksi. Hjeltin ura päättyi yllättäen syksyllä 1891, kun Nya Pressen -lehti väitti hänen auttaneen erästä konkurssirikokseen syyllistynyttä ravintolayrittäjää väärien taseiden laatimisessa. KOP:n hallintoneuvosto päätti äänin 5–4 hyllyttää hänet pankin maineen suojelemiseksi, mutta perui päätöksen, kun oikeus totesi hänet syyttömäksi. KOP:n johtokunnan jäsen Otto Stenroth oli kuitenkin sitä ennen ehtinyt laatia selvityksen Hjeltin muista ongelmallisista toimista, joihin kuului muun muassa henkilökohtaisten pikalainojen nostamista pankin kassasta. Lauri Kivekkään johtaessa hyökkäystä hallintoneuvosto päätti marraskuun lopussa 1891 uudelleen äänin 5–4 erottaa Hjeltin.

Vuonna 1892 Hjelt palkattiin Taalintehtaan masuunin varaisännöitsijäksi, mutta työsuhde purettiin yhtiön suurimman velkojan KOP:n vaatimuksesta. Hän asui sen jälkeen viisi vuotta Pietarissa, jossa työskenteli muun muassa ulkomaisille pankeille ja Nobel-yhtiölle. Vuonna 1897 Hjelt palasi Suomeen, kun hänet nimitettiin uuden Suomen Maanviljelys- ja Teollisuuspankin pääjohtajaksi. Pankin perustajina oli henkilöitä, jotka olivat tukeneet häntä KOP:ssa erottamisprosessin yhteydessä. Pankin toimintaa pyrittiin laajentamaan nopeasti hölläkätisellä lainanannolla. Hjeltin toimet joutuivat jälleen kyseenalaiseen valoon, kun Maanviljelys- ja Teollisuuspankin luotottama viipurilainen yritys Taimi Oy ajautui kesällä 1900 selvitystilaan. Hänet erotettiin jälleen joulukuussa 1900 ja koko pankki ajautui pian sen jälkeen konkurssiin. Kyseessä oli Suomen ensimmäinen liikepankin konkurssi. Kun vihaiset osakkeenomistajat ja tallettajat uhkasivat haastaa entisen johtokunnan oikeuteen, Hjelt pakeni syksyllä 1901 lopullisesti Suomesta ja asettui Yhdysvaltoihin. Hän hylkäsi samalla myös perheensä.

Toimittuaan Atlantassa lääkäriaseman kemiallisen laboratorion johtajana Hjelt suoritti vuonna 1912 amerikkalaisen lääkäritutkinnon ja otti nimekseen O. Yelt. Hän toimi sen jälkeen lääkärinä yhdysvaltalaisessa tutkimuslaboratoriossa ja vuodesta 1915 ranskalaisessa sotasairaalassa Toulousessa. Hän meni Ranskassa uudelleen naimisiin ja kuoli siellä vuonna 1918.