Orsitsa[1] (ven. О́ржицы, Oržitsy) on maalaiskunta ja sen keskuskylä Leningradin alueen Lomonosovin piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Inkerin ylängön pohjoisreunalla 25 kilometriä Lomonosovista etelään. Kunnassa on 3 500 ja keskuskylässä 2 900 asukasta (vuonna 2015)[2].

Orsitsa
Оржицы, Oržitsy

Orsitsa

Koordinaatit: 59°45′10″N, 29°42′55″E

Valtio Venäjä
Alue Leningradin alue
Piiri Lomonosovin piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 64,14 km²
Väkiluku (2015) 3 500











Orsitsan kunta Lomonosovin piirin kartalla.

MaantiedeMuokkaa

Orsitsan kunnan pinta-ala on 64,14 neliökilometriä. Se rajoittuu pohjoisessa Lomonosovin piirin Penikkalan, koillisessa Teppolan, idässä ja etelässä Ropsunhovin sekä lounaassa ja lännessä Kosteritsan kuntiin.[3] Pinta-alasta 51,7 % on metsää, 38,0 maatalousmaata, 9,3 % asuinaluetta[4].

Maisemaa leimaa laaksojen rikkoma kalkkikiviylängön törmä eli klintti[5]. Seudulla virtaavat Joutsenjoki (ven. Šingarka), Mustajoki ja joukko puroja[6]. Hyötykaivannaisiin kuuluu hiekka[7].

AsutusMuokkaa

Kuntaan kuuluu kuusi kylää: Iljankylä (ven. Iljino), Makkola (Maloje Zaborodje), Orsitsa, Petrovski (Petrovskoje), Vilppusi (Vilpovitsy) ja Äilälä (Bolšoje Zaborodje). Noin 200 asukkaan keskuksia ovat Petrovski ja Vilppusi.[2]

Kunnan alueella on useita puutarhapalsta- ja huvila-alueita[8]. Niillä asuvien lomanviettäjien määräksi arvioidaan 1 300 henkeä[2].

HistoriaMuokkaa

Kylän nimi perustuu Oržitskin aatelissuvun omistamaan kartanoon. Alun perin paikalla oli useita kyliä: Isala (ven. Isajevo), Levola (Levvolovo), Malkusi eli Malkunaisi (Malkunovo) ja Väinkylä (Tšudinovo). Ennen toista maailmansotaa useissa kylissä oli inkerinsuomalaista ja venäläistä seka-asutusta. Levola, Vilppusi ja Väinkylä olivat vielä 1800-luvun puolivälissä etupäässä inkerikkojen asuttamia.[9] Suomalaiset kuuluivat Serepetan luterilaiseen ja inkerikot Paastonkylän ortodoksiseen seurakuntaan.

Liikenne, talous ja palvelutMuokkaa

Tärkein liikenneväylä on kunnan läpi kulkeva Pietarhovin ja Haavikon välinen maantie[10].

Paikallisista elinkeinoista tärkeimpiä ovat rakentaminen, erilaiset palvelut ja maatalous. 74 % työvoimasta käy töissä Pietarissa.[11]

Keskuskylän palveluihin kuuluvat lastentarha, keskikoulu, kulttuuritalo kirjastoineen, pieni poliklinikka, posti ja yleinen sauna.[12]

NähtävyydetMuokkaa

Kulttuuriperintökohteita ovat Lapinskajan kartanoalue Vilppusissa, dekabristi Nikolai Oržitskin kartano Orsitsassa sekä Pietarhovin vesijohtojärjestelmään kuuluvat lammet[13].

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 173. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 9.10.2015).
  2. a b c Generalnyi plan, s. 67.
  3. Generalnyi plan, s. 12.
  4. Generalnyi plan, s. 35–36.
  5. Generalnyi plan, s. 24–25.
  6. Generalnyi plan, s. 14.
  7. Generalnyi plan, s. 22.
  8. Generalnyi plan, s. 58–61.
  9. von Köppen, Peter: Erklärender Text zu der ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements, s. 38. St.-Petersburg: , 1867.
  10. Generalnyi plan, s. 142.
  11. Generalnyi plan, s. 63–64.
  12. Generalnyi plan, s. 46.
  13. Generalnyi plan, s. 57.

Aiheesta muuallaMuokkaa