Oranssitäplämeriahven
Oranssitäplämeriahven[4] (Epinephelus coioides) on meriahventen (Serranidae) heimoon ja meriahventen (Epinephelinae) alaheimoon kuuluva meri- ja murtovesissä elävä kalalaji.
| Oranssitäplämeriahven | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Alaluokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Lahko: | Ahvenkalat Perciformes |
| Heimo: | Meriahvenet Serranidae |
| Alaheimo: | Meriahvenet Epinephelinae |
| Suku: | Epinephelus |
| Laji: | coioides |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit[3] | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Oranssitäplämeriahven saavuttaa vähintään 95–100 senttimetrin pituuden ja voi kasvaa jopa noin 110–120 senttimetrin mittaiseksi.[5][6] Pää ja ruumis ovat väritykseltään selkäpuolelta vaaleanruskeita. Vatsapuoli on valkea. Päässä, ruumiissa ja selkä-, perä- ja pyrstöevässä on lukuisia pienehköjä ruskeanoransseja tai punertavia pilkkuja.[6] Sen lisäksi ruumiissa viisi tummaa, pystysuuntaista epäsäännöllistä juovaa, jotka haarautuvat vatsapuolella. Ruumiin korkeus on 2,9–3,8 kertaa standardipituutta suurempi. Oranssitäplämeriahvenella on kylkiviivallaan 58–65 suomua. Selkäevässään lajilla on yksitoista piikkiruotoa ja 14–16 pehmeää ruotoa, peräevässään kolme piikkiruotoa ja kahdeksan pehmeää ruotoa ja rintaevässään 18–20 pehmeää ruotoa. Oranssitäplämeriahven on tieteellisessä kirjallisuudessa usein virheellisesti sekoitettu usvameriahvenen tai rasvameriahvenen (Epinephelus tauvina) kanssa.[5][6]
Levinneisyys ja elinympäristö muokkaa
Oranssitäplämeriahventa tavataan Punaisellamereltä etelään ainakin Durbaniin asti. Idässä sen levinneisyys ulottuu Tyynenmeren länsiosiin asti, missä sitä tavataan alueella Riukiusaarilta etelään Uuteen Etelä-Walesiin ja itään Palauun ja Fidžille. Lajia tavataan myös Persianlahdelta Aasian mannerjalustaa pitkin Kiinaan, Andamaanienmerellä, Malaijien saaristossa sekä Afrikan itäisellä rannikolla Réunionilla ja Mauritiuksella.[3][6] Lajin elinympäristöjä ovat rannikoiden sameavetiset riutat kivimurska- ja mutapohjilla. Nuoria yksilöitä tavataan yleisesti matalavetisistä hiekka-, sora- ja mutapohjaisista estuaareista ja mangroveista. Laji elää yleensä korkeintaan 100 metrin syvyisistä vesistä. Sen ravintoa ovat pikkukalat, äyriäiset ja ravut. Oranssitäplämeriahvenen aktiivisin lisääntymisaika kestää maaliskuusta kesäkuuhun. Naaras tulee sukukypsäksi 2–3-vuotiaana ja 25–30 senttimetrin mittaisena. Mätimunien määrä vaihtelee naaraan koon mukaisesti välillä 850 000–2 900 000. Oranssitäplämeriahven on hermafrodiitti; naaraana syntyneiden yksilöiden sukupuoli muuttuu koiraaksi 55–75 senttimetrin mittaisena.[2][7][1][8]
Lähteet muokkaa
- Taksonomian lähde alaheimon sukuun asti: Nelson, Joseph S. & Grande, Terry C. & Wilson, Mark V. H.: Fishes of the World, s. 447–448. Fifth edition. Hoboken, New Jersey: John Wiley & Sons, 2016. ISBN 9781118342336. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 2.10.2020). (englanniksi)
- Taksonomian lähde suvusta alaspäin: Epinephelus coioides (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 2.10.2020. (englanniksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ a b Amorim, P., Choat, J.H., Fennessy, S., Law, C., Ma, K., Myers, R., Nair, R., Rhodes, K., Sadovy, Y., Samoilys, M., Suharti, S. & To, A.: Epinephelus coioides IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-2. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 2.10.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Epinephelus coioides (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 2.10.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Parenti, Paolo & Randall, John E.: An annotated checklist of the fishes of the family Serranidae of the world with description of two new related families of fishes. FishTaxa, 2020, s. 74. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.10.2020. (englanniksi)
- ↑ Varjo, Markku; Koli, Lauri & Dahlström, Harri: Maailman kalojen nimet, s. 72. Suomen Biologian Seura Vanamo, 2004. ISBN 951-9108-13-0.
- ↑ a b Randall, John E.; Allen, Gerald R. & Steene, Roger C.: Fishes of the Great Barrier Reef and Coral Sea, s. 6. Hawaii: University of Hawaii Press, 1997. ISBN 0-8248-1895-4. Teoksen verkkoversio (viitattu 2.10.2020). (englanniksi)
- ↑ a b c d Randall, John E. & Heemstra, Phillip C.: FAO Species Catalogue (Vol 16 - Groupers of the World, s. 130–131. Rooma: FAO, 1993. ISBN 92-5-l 03125-8. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 2.10.2020). (englanniksi)
- ↑ Carpenter, Kent E.: Living Marine Resources of Kuwait, Eastern Saudi Arabia, Bahrain, Qatar, and the United Arab Emirates. FAO, 1997. ISBN 9789251037416. Teoksen verkkoversio (viitattu 2.10.2020). (englanniksi)
- ↑ Epinephelus coioides (Hamilton, 1822) Cultured Aquatic Species Information Programme. FAO. Viitattu 2.10.2020. (englanniksi)