Avaa päävalikko
Onni Talas vuonna 1924.

Onni Eugen Aleksander Talas (vuoteen 1895 Gratschoff; 15. kesäkuuta 1877 Lappeenranta3. toukokuuta 1958 Helsinki) oli suomalainen professori, itsenäisyyssenaatin jäsen ja diplomaatti.

Talaksen vanhemmat olivat kauppias Aleksander Tertullian Gratschoff ja Josefina Katharina Eugenia Wesander. Hän pääsi ylioppilaaksi 1895 ja suoritti lakitieteen kandidaatin tutkinnon 1901, sai varatuomarin arvon 1903 ja suoritti lakitieteen lisensiaatin ja tohtorin tutkinnot 1905. Talas toimi aluksi asianajajana Lahdessa 1901–1904 ja sitten Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden apulaisena 1905–1923. Hän oli myöhemmin Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden vaihtuva professori 1925–1930 ja virkaylioikeuden jäsen 1926–1930.

Talas oli nuorsuomalaisen puolueen kansanedustajana Kuopion läänin itäisestä vaalipiiristä vuosina 1909–1914 ja 1917–1918. Kokoomuksen kansanedustajana hän oli 1918 Kuopion läänin itäisestä vaalipiiristä ja 1927–1930 Viipurin läänin läntisestä vaalipiiristä. Talas oli senaatin oikeustoimituskunnan päällikkönä 1917–1918 Svinhufvudin itsenäisyyssenaatissa ja Paasikiven I hallituksessa. Talas toimi myös Hessenin prinssiä Suomen kuninkaaksi pyytämässä käyneen lähetyskunnan puheenjohtajana.

Diplomaatin uralla Talas toimi Suomen asiainhoitajana Madridissa ja Lissabonissa 1919–1921 sekä Suomen lähettiläänä Kööpenhaminassa 1930–1934, Budapestissä 1931–1940, Wienissä 1933–1938, Ankarassa, Belgradissa ja Sofiassa 1934–1940, Roomassa 1940–1944 ja Kroatiassa 1941–1942.

Talas ei hyväksynyt Väinö Tannerin teoksessaan Kuinka se oikein tapahtui esittämiä näkemyksiä vuoden 1918 tapahtumista ja kirjoitti sen vastineeksi vuonna 1949 teoksen Ei se niin tapahtunut. Hänen muistelmateoksensa ilmestyi hänen leskensä Lempi Talaksen toimittamana vuonna 1960.

TeoksiaMuokkaa

  • Laki maanvuokrasta maalla: kesäkuun 19 p:ltä 1902. WSOY, 1903
  • Kotipaikka-oikeus Suomen lain mukaan. 1905
  • Kunnan oikeus saada toiselta kunnalta korvausta antamastansa vaivaisavusta. Yrjö Weilin, 1905
  • Silmäys kotipaikka-oikeusteorioihin. Yrjö Weilin, 1905
  • Kaupunkien kunnallishallintoa koskeva lainsäädäntö ulkomailla. Suomen kunnallinen keskustoimisto, 1915
  • Utländsk lagstiftning angående städernas kommunalförvaltning. Kommunala centralbyrån i Finland, 1915
  • Kuningaslähetystön matkalta. Tekijä 1918
  • Suomen pakkolunastuslainsäädäntö, Osa 1. WSOY, 1924
  • Isä-Onni kertoo satuja. Kuvittanut Martti Sonkamo. Helsingissä: Otava, 1946
  • Ei se niin tapahtunut – vastaus Väinö Tannerille. 1949
  • Isä-Onnin uudet sadut. Kuvittanut Etel Raivio. Hämeenlinna: Karisto, 1950
  • Suomen itsenäistyminen ja Mannerheimin muistelmat. 1953
  • Muistelmia: Itsenäisyyssenaattorina ja lähettiläänä kymmenessä maassa. WSOY, 1960

LähteetMuokkaa

  • Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 722. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
  • Onni Talas Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  • Onni Talas Suomen ministerit. Valtioneuvosto.

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • Vares, Vesa: Talas, Onni (1877–1958). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 1.2.2016. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  • Talas, Onni hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
Edeltäjä:
Pontus Artti
Suomen Turkin lähettiläs
1934–1940
Seuraaja:
Aarno Yrjö-Koskinen