On What There Is
”On What There Is” on W. V. O. Quinen tunnettu ontologiaa käsittelevä artikkeli, joka julkaistiin alun perin julkaisussa Review of Metaphysics syyskuussa 1948. Artikkelin nimi, ”mitä on olemassa”, on Quinen mukaan ontologian peruskysymys. Quine pyrkii osoittamaan, että eräät yleiset argumentit joidenkin ontologioiden puolesta ovat virheellisiä, sekä asettamaan standardit sille, mitkä jonkun teorian ontologiset sitoumukset ovat.[1]
Sisältö muokkaa
Aluksi Quine käsittelee ongelmaa, jota hän kutsuu ”Platonin parraksi” (joka on niin paksu, että se on usein tylsyttänyt Occamin partaveitsen): kuinka voidaan sanoa, että jokin ei ole olemassa? Ei-olevan täytyy jollakin tavalla olla, koska muuten ei voitaisi sanoa, että se ei ole.[2]
Quine lähestyy asiaa torjuen kahden kuvitteellisen vastaväittäjän, ”McX”:n ja ”Wymanin”, argumentteja. Ensin mainittu katsoisi, että sellaiset oliot kuten Pegasos ovat olemassa, ainakin ihmismielessä. Quine kuitenkin vastaa, että tässä sekoitetaan idean kohde ja itse idea — emme sekoittaisi Parthenonia ja Parthenonin ideaa keskenään, mutta sekaannus tapahtuu helposti ei-fysikaalisten olioiden tapauksessa. Viimeksi mainittu puolestaan katsoisi, että Pegasos on olemassa ei-aktuaalisena mahdollisuutena, eli tekisi eron eksistoimisen ja subsistoimisen välille. Tämä johtaisi kuitenkin Quinen mielestä turhan paisutettuun ontologiaan. Lisäksi seuraisi useita uusia ongelmia, kuten: Kuinka paljon erilaisia mahdollisia olioita on? Kuuluisiko ontologiaan myös ei-aktuaalisia mahdottomia olioita?[3]
Quinen oma lähestymistapa hyödyntää Bertrand Russellin määrättyjen kuvausten teoriaa. Kun olemista tai ei-olemista koskeva lause analysoidaan sen mukaisesti, lause lakkaa sisältämästä sellaisten entiteettien nimiä, joiden olemassaolosta tai ei-olemassaolosta oli kysymys. Tästä seuraa, ettei lauseen mielekkyys enää riipu kyseisen entiteetin olemassaolosta. Myös sellaiset yksilötermit kuten ”Pegasos” voidaan muuntaa kuvauksiksi, kuten ”on-Pegasos” tai ”pegasoi”. Samalla Quine tekee eron nimeämisen ja merkitsemisen välillä; eli sen välillä, mikä on yksilötermin merkitys, ja minkä entiteetin (jos minkään) yksilötermi nimeää.[4]
Tästä seuraa kuitenkin universaalien ongelma: ”on-Pegasos” tai ”pegasoi” näyttää viittaavan universaalien eli yleiskäsitteiden olemassaoloon. Yleisemmin, joillakin olioilla, kuten punainen talo, punainen ruusu ja punainen auringonlasku, voi vaikuttaa olevan yhteinen ”punaisuuden” ominaisuus. Quine kuitenkin katsoo, ettei tällaisia ominaisuuksia tarvitse pitää tiettyjen universaalien entiteettien niminä, koska kuten edellä todettiin, se että jokin on jonkin nimi on jotain erityisempää kuin se, että jollakin on mielekäs merkitys.[5]
Voitaisiin kuitenkin esittää, että merkitykset itsessään olisivat universaaleja. Quinen mukaan tämä tarkoittaisi kuitenkin sitä, että jonkin asian merkityksellisyys vaatisi, että sillä olisi sellainen abstrakti entiteetti kuin ”merkitys”. Quine itse erottaa jonkin kielellisen ilmaisun merkityksellisyyden tällaisista ontologisista sitoumuksista.[6]
Näin Quine on todennut, ettei lauseiden mielekkyys vaadi sitoutumista sen enempää partikulaarien kuin universaalienkaan olemassaoloon. Sen sijaan ontologinen sitoutuminen tapahtuu käyttämällä lauseissa kvanttorilla sidottuja muuttujia, eli sanomalla, että on jokin (sidottu muuttuja) joka on jotakin. Jonkin oletetaan olevan entiteetti vain, jos se on tällaisen sidotun muuttujan arvona.[7] Tähän viittaa Quinen tunnettu motto:
- To be is to be the value of a [bound] variable.
- Olemassaolo on [kvanttorilla sidotun] muuttujan arvona olemista.[7]
Vastaavasti tieteellinen teoria sitoutuu ontologisesti ainoastaan niiden entiteettien olemassaoloon, joita tarvitaan teorian kvantifioidun muodon esittämiseen.[7]
Tämän jälkeen Quine käsittelee universaalien ongelmaa matematiikan filosofian yhteydessä, eli ongelmana sellaisten abstraktien entiteettien kuten matemaattisten entiteettien olemassaolosta. Hänen mukaansa nykyaikaisten matematiikanfilosofisten kantojen jako logisismiin, intuitionismiin ja formalismiin vastaa keskiajan universaalikiistan aikaista jakoa realismiin, konseptualismiin ja nominalismiin. Kustakin kolmesta ensin mainittu pitää matemaattisten entiteettien (vastaavasti: universaalien) olemassaoloa mielestä riippumattomana, toinen pitää matemaattisia entiteettejä ihmismielen luomuksena ja kolmas kieltää niiden olemassaolon kokonaan.[7]
Artikkelin lopussa Quine käsittelee kahden kilpailevan käsitteellisen skeeman, fenomenalistisen ja fysikalistisen, välistä suhdetta. Quinen mukaan kussakin tapauksessa tulisi tyytyä yksinkertaisimpaan mahdolliseen ontologiaa. Aina ei ole kuitenkaan mahdollista sanoa, minkä skeeman mukainen ontogia on yksinkertaisempi. Esimerkiksi fenomenalismin mukainen ontologia on tietoteoreettisesti perustavampi ja vaatii vähemmän erilaisia entiteettejä kuin fysikalismin mukainen ontologia, kun taas fysikalismin mukainen ontologia on fysiikan kannalta perustavampi ja mahdollistaa yksinkertaisemmat lait.[8]
Lähteet muokkaa
Kirjallisuutta muokkaa
- Quine, W. V. O.: On What There Is. Review of Metaphysics, September 1948, 2. vsk, nro 1. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive). Julkaistu uudelleen teoksissa Quine, W. V. O.: From a Logical Point of View. Harvard University Press, 1980. ISBN 0674323513. ja Kim, Jaegwon & Sosa, Ernest (toim.): Metaphysics: an anthology. Blackwell Publishing, 1999. ISBN 063120279X.
Aiheesta muualla muokkaa
- Gensler, Harry J.: Quine: On What There Is (Arkistoitu – Internet Archive). Gensler's Philosophy Exercises (englanniksi)
- Quine, W. V. O.: On What There Is, Wikisource (englanniksi)