Avaa päävalikko

Olof (Olaus Olai) Wexionius (n. 1626 Växjö Ruotsi20. huhtikuuta 1671 Turku) oli ruotsalaissyntyinen Turun akatemian lainopin professori, joka toimi yliopiston rehtorina 1660–1661 ja 1667–1668.[1]

Wexioniuksen vanhemmat olivat kappalainen Olof Olai Angermannus ja Gunilla Erlanderintytär. Hän aloitti uransa Tartossa, mutta jatkoi sitä Turussa seuraten veljensä Mikael Wexioniuksen jälkiä, joka promovoitiin Suomen ensimmäiseksi oikeustieteen tohtoriksi ja jonka väitöskirja Discursus politicus de prudentia oli ensimmäinen Turussa puolustettu väitöstutkimus ja ensimmäinen Suomessa painettu teos. Wexionius hoiti veljeltään jääneen ja sittemmin kahtia jaetun professuurin toista osaa eli oikeustieteen virkaa, johon hänet nimitettiin vastoin konsistorin kantaa. Professorina Wexioniusta ei pidetä juurikaan ansioituneena, hän jatkoi veljensä aloittamaa roomalaisen oikeuden tutkimus- ja opetuslinjaa. Väitöskirja De in integrum restitutionibus (1660), jossa tarkastellaan menetetyn oikeustilan palauttamista, osoittaa tämän varsin hyvin. Wexioniuksella oli yksi väittelyoppilas, Claudius Agraeus eli Åkerman, joka toimi sittemmin Ruotsissa, mutta veljesten Turussa aloittama tutkimustraditio päättyi Wexioniuksen kuoltua. Veljestään poiketen hän ei koskaan päässyt virkaan Turun hovioikeuteen, vaikka olisi ollut muodollisesti hakijoista paras.[1]

Wexioniuksen ensimmäinen puoliso vuodesta 1654 oli Katarina Eskilsdotter Petraeus (k. 1665) ja toinen vuodesta 1667 Magdalena Wallenstierna (k. 1685).[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c Hannu-Tapani Klami: Wexionius, Olof (noin 1626–1671). Suomen Kansallisbiografia. Osa 10. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2. Sivu 475.

Aiheesta muuallaMuokkaa