Olhavan vesivoimalaitos

Olhavanjoen vesisvoimalaitos on Venäjällä Leningradin alueella Olhavassa sijaitseva vesivoimalaitos, joka voidaan toimintansa vuoksi luokitella jokivoimalaitokseksi. Voimalan omistaa TGK-1.

Olhavan vesivoimalaitos Волховская ГЭС
Valtio	Venäjä
Sijainti	Olhava, Leningradin alue
Koordinaatit	59°54′47″N, 32°20′24″E
Rakentaminen alkoi	1918
Valmistunut	1926–1927
Omistaja	TGK-1
Pato
Tyyppi	gravitaatiopato
Vesistö	Olhavanjoen valuma-alue
Joki tai koski	Olhavanjoki
Valuma-alue	80 200 km²
Keskivirtaama	580 m³/s
Pituus	212,3 m
Juoksutuskanavia	2
Tyyppi	ylivuotopato
Juoksutusvirtaama	1418
Muu rakenne	kalatie, sulku, jäänsuojaus (256 m)
Yläpuolinen patoallas
Nimi	Olhavajoki ja Ilmajärvi
Pituus	45 km
Leveys	35 km
Pinta-ala	982 km²
	(733–2 090 km²)
Kokonaistilavuus	3,5 km³
Sääntelytilavuus	2,0 km³
Inaktiivinen tilavuus	1,5 km³
Syvyys	3,5–10 m
Keskikorkeus	18,1 m
	(16,5 m–23,5 m m mpy.)
Voimalaitos
Tyyppi	jokivoimalaitos
Käyttötarkoitus	vesivoima
Pudotuskorkeus	10,5 m
Rakennevirtaama	720 m³/s
Turbiinit	8 × Francis-turbiini
Kapasiteetti	86 MW (4×12 MW+4×9 MW)
Varaston tyhjennys	17 h
Varastokapasiteetti	0,0358 km³
Vuosituotanto	382,5 GWh
Commons	luokka
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Yleistä

Vesivoimalaitos on tuottanut sähköä 1900-luvun alusta alkaen yhtä sotien aikaista keskeytystä lukuun ottamatta. Se sijaitsee Olhavanjoen Olhavassa noin 25 kilometriä Laatokasta ja 198 kilometriä Ilmajärvestä.

Voimalan rakentamisessa hyödynnettiin Olhavanjoen ja Ilmajärven suurta valuma-aluetta. Vaikka joella on vain alle 14 metrin pudotus, on joen keskivirtaama suuri (580 kuutiometriä sekunnissa). Voimalan tasaiselle käytölle on ongelmana talven lumien sulaminen, jolloin joudutaan juoksuttamaan paljon vettä turbiinien ohitse ja kesäkauden vähäsateisuus, jolloin voimalan kaikkia turbiineja ei voida käyttää. Joen säännöstelystä ja padon viereen vuonna 1926 rakennetusta sulusta on ollut hyötyä, kun joen vesi on voitu pitää tarvittaessa kauemmin korkealla ja laivat pystyivät sen takia nousemaan Laatokalta ylös Ilmajärvelle. Ilmajärven vedenpinnan korkeus vaihtelee vuoden aikana säännöstelyn takia seitsemän metriä.

Voimalaitos, pato ja laivasulku

Pato ja siihen kiinni rakennettu voimalaitosrakennus on rakennettu joen keskelle V-kirjaimen muotoiseen asentoon toisiinsa nähden. Noin 720 metriä pitkä laivasulku sijaitsee joen oikealla rannalla siten, että kaksiporttinen sulku sijaitsee voimalaitosrakennuksen vieressä. Porttien välimatka on yli 140 metriä, yläkanavan pituus on 280 metriä ja alakanavan 300 metriä. Rakennuksen ja kanavan välissä on avattava ohijuoksutusportti. Rakennus sijaitsee noin 30 asteen kulmassa joen rantaan nähden. Rakennus on 140,5 metriä pitkä, 17 metriä leveä ja korkea. Turbiinit on sijoitettu rakennukseen kahteen neljän turbiinin ryhmään. Voimalaitoksesta vastarannalle ulottuva betonipato on 212 metriä pitkä. Se on rakenteeltaan gravitaatiopato ja toiminnaltaan ylivuotopato, jossa korkea vesi voi ylittää padon lähes koko sen pituudelta. Sillä voidaan nostaa yläaltaan vedenpinta 10,5 metriä ala-allasta korkeammalle (tai 11,2 metriä). Ainoa säädeltäviä ohijuoksutuskanava sijaitsee kanavan portin vieressä. Leveän joen jäidenlähtö on huomioitu 240 metriä pitkällä jääesteellä, jonka yläpäähän on rakennettu pieni keinotekoinen saari. Se sijaitsee 30 asteen kulmassa rantaan nähden ja ohjaa jäät ensisijaisesti kohti betonipatoa. Turbiinirakennuksen eteen päässeet jäät voidaan päästää ohijuoksutusportista eteenpäin.

Historiaa

Olhavanjoen vesivoimalaitoksen rakentaminen oli tarkoitus aloittaa ennen vuotta 1918, mutta Venäjän sisäisen tilanteen vuoksi rakentaminen alkoi vasta vuonna 1921. Voimalan avajaisia juhlittiin vuonna 1926, jolloin voimalan 58 megawatin koneistoja alettiin käynnistää. Toisen maailmansodan aikana sen koneistot purettiin ja kuljetettiin turvaan sisämaahan. Leningradin piirityksen aikana osa turbiineista asennettiin paikoilleen ja käynnistettiin. Voimalasta johti Laatokan pohjalle upotettu kaapeli Leningradiin, jonne sähköä tuotettiin. Lokakuussa 1944 tuotiin loputkin turbiinit takaisin ja ne asennettiin paikoilleen. Vuonna 1973 tuotti voimala sähköä 375 gigawattituntia noin 66 megawatin teholla. Sitä tuotettiin kahdeksan 8 megawatin Francis-turbiinia yhdessä kahden pienemmän yhden megawatin turbiinin kanssa. Myöhemmin nostettiin vesiturbiinien teho 9 megawattiin. Vuonna 2009 saatiin päätökseen peruskorjaus, jossa vaihdettiin neljä turbiinia uusiin 12 megawatin turbiineihin.

Lähteet