Olhavan vesivoimalaitos

vesivoimalaitos Olhavanjoella Venäjällä

Olhavanjoen vesisvoimalaitos on Venäjällä Leningradin alueella Olhavassa sijaitseva vesivoimalaitos, joka voidaan toimintansa vuoksi luokitella jokivoimalaitokseksi. Voimalan omistaa TGK-1.[6][a]

Olhavan vesivoimalaitos
Волховская ГЭС
Valtio Venäjä
Sijainti OlhavaLeningradin alue
Koordinaatit 59°54′47″N, 32°20′24″E
Rakentaminen alkoi 1918 [a]
Valmistunut 1926–1927 [a]
Omistaja TGK-1 [1]
Pato
Tyyppi gravitaatiopato [a]
Vesistö Olhavanjoen valuma-alue
Joki tai koski Olhavanjoki
Valuma-alue 80 200 km² [2]
Keskivirtaama 580 m³/s [1]
Pituus 212,3 m [1]
Juoksutuskanavia 2 [1]
Tyyppi ylivuotopato [1]
Juoksutusvirtaama 1418 [1]
Muu rakenne kalatie, sulku, jäänsuojaus (256 m) [1]
Yläpuolinen patoallas
Nimi Olhavajoki ja Ilmajärvi
Pituus 45 km [5]
Leveys 35 km [5]
Pinta-ala 982 km² [3][4]
(733–2 090 km²)
Kokonaistilavuus 3,5 km³ [5]
Sääntelytilavuus 2,0 km³
Inaktiivinen tilavuus 1,5 km³
Syvyys 3,5–10 m [4]
Keskikorkeus 18,1 m [5][b]
(16,5 m–23,5 m m mpy.)
Voimalaitos
Tyyppi jokivoimalaitos
Käyttötarkoitus vesivoima
Pudotuskorkeus 10,5 m [1]
Rakennevirtaama 720 m³/s [a]
Turbiinit 8 × Francis-turbiini [a]
Kapasiteetti 86 MW
(4×12 MW+4×9 MW) [1]
Varaston tyhjennys 17 h
Varastokapasiteetti 0,0358 km³ [1]
Vuosituotanto 382,5 GWh [1]
Kartta
Olhavan vesivoimalaitos
Commons luokka

Yleistä

muokkaa

Vesivoimalaitos on tuottanut sähköä 1900-luvun alusta alkaen yhtä sotien aikaista keskeytystä lukuun ottamatta. Se sijaitsee Olhavanjoen Olhavassa noin 25 kilometriä Laatokasta ja 198 kilometriä Ilmajärvestä.[1]

Voimalan rakentamisessa hyödynnettiin Olhavanjoen ja Ilmajärven suurta valuma-aluetta. Vaikka joella on vain alle 14 metrin pudotus, on joen keskivirtaama suuri (580 kuutiometriä sekunnissa). Voimalan tasaiselle käytölle on ongelmana talven lumien sulaminen, jolloin joudutaan juoksuttamaan paljon vettä turbiinien ohitse ja kesäkauden vähäsateisuus, jolloin voimalan kaikkia turbiineja ei voida käyttää. Joen säännöstelystä ja padon viereen vuonna 1926 rakennetusta sulusta on ollut hyötyä, kun joen vesi on voitu pitää tarvittaessa kauemmin korkealla ja laivat pystyivät sen takia nousemaan Laatokalta ylös Ilmajärvelle. Ilmajärven vedenpinnan korkeus vaihtelee vuoden aikana säännöstelyn takia seitsemän metriä.[7][1][a]

Voimalaitos, pato ja laivasulku

muokkaa

Pato ja siihen kiinni rakennettu voimalaitosrakennus on rakennettu joen keskelle V-kirjaimen muotoiseen asentoon toisiinsa nähden. Noin 720 metriä pitkä laivasulku sijaitsee joen oikealla rannalla siten, että kaksiporttinen sulku sijaitsee voimalaitosrakennuksen vieressä. Porttien välimatka on yli 140 metriä, yläkanavan pituus on 280 metriä ja alakanavan 300 metriä. Rakennuksen ja kanavan välissä on avattava ohijuoksutusportti. Rakennus sijaitsee noin 30 asteen kulmassa joen rantaan nähden. Rakennus on 140,5 metriä pitkä, 17 metriä leveä ja korkea. Turbiinit on sijoitettu rakennukseen kahteen neljän turbiinin ryhmään. Voimalaitoksesta vastarannalle ulottuva betonipato on 212 metriä pitkä. Se on rakenteeltaan gravitaatiopato ja toiminnaltaan ylivuotopato, jossa korkea vesi voi ylittää padon lähes koko sen pituudelta. Sillä voidaan nostaa yläaltaan vedenpinta 10,5 metriä ala-allasta korkeammalle (tai 11,2 metriä). Ainoa säädeltäviä ohijuoksutuskanava sijaitsee kanavan portin vieressä. Leveän joen jäidenlähtö on huomioitu 240 metriä pitkällä jääesteellä, jonka yläpäähän on rakennettu pieni keinotekoinen saari. Se sijaitsee 30 asteen kulmassa rantaan nähden ja ohjaa jäät ensisijaisesti kohti betonipatoa. Turbiinirakennuksen eteen päässeet jäät voidaan päästää ohijuoksutusportista eteenpäin.[1][a]

Historiaa

muokkaa

Olhavanjoen vesivoimalaitoksen rakentaminen oli tarkoitus aloittaa ennen vuotta 1918, mutta Venäjän sisäisen tilanteen vuoksi rakentaminen alkoi vasta vuonna 1921. Voimalan avajaisia juhlittiin vuonna 1926, jolloin voimalan 58 megawatin koneistoja alettiin käynnistää. Toisen maailmansodan aikana sen koneistot purettiin ja kuljetettiin turvaan sisämaahan. Leningradin piirityksen aikana osa turbiineista asennettiin paikoilleen ja käynnistettiin. Voimalasta johti Laatokan pohjalle upotettu kaapeli Leningradiin, jonne sähköä tuotettiin. Lokakuussa 1944 tuotiin loputkin turbiinit takaisin ja ne asennettiin paikoilleen. Vuonna 1973 tuotti voimala sähköä 375 gigawattituntia noin 66 megawatin teholla. Sitä tuotettiin kahdeksan 8 megawatin Francis-turbiinia yhdessä kahden pienemmän yhden megawatin turbiinin kanssa. Myöhemmin nostettiin vesiturbiinien teho 9 megawattiin. Vuonna 2009 saatiin päätökseen peruskorjaus, jossa vaihdettiin neljä turbiinia uusiin 12 megawatin turbiineihin.[6][1][a]

Lähteet

muokkaa

Huomioita

muokkaa
  1. a b c d e f g h i Asia todettu venäjänkielisestä artikkelista ru:Волховская ГЭС.
  2. Asia todettu venäjänkielisestä artikkelista ru:Волховское водохранилище.

Viitteet

muokkaa
  1. a b c d e f g h i j k l m n o Факты о станции (Faktaa asemasta) tgc1.ru. Pietari, Venäjä: TGK-1. Arkistoitu 14.2.2022. Viitattu 14.2.2022. (venäjäksi)
  2. Olhavanjoki (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 9.1.2022. (venäjäksi)
  3. Ilmajärvi, Ozero Ilmen (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 12.2.2022. (venäjäksi)
  4. a b Ilmen (Maantieteellisen kokoelmatietosanakirjan verkkoartikkelit järvestä) Geografitšeskaja entsiklopedija. 2006 (viittauksen osalta). Viitattu 14.2.2022. (venäjäksi)
  5. a b c d Grechushnikova, M.G.: Ilmen (Ильмень) Voda Rossii. Viitattu 14.2.2022. (venäjäksi)
  6. a b Volhovskaja GES, Волховская ГЭС Suuressa neuvostosanakirjassa. 3. laitos, 1969–1978. Viitattu 14.2.2022. (venäjäksi)
  7. Volhovskoje Vodohranilištše, Волховское водохранилище Suuressa neuvostosanakirjassa. 3. laitos, 1969–1978. Viitattu 14.2.2022. (venäjäksi)
 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: ru:Волховская ГЭС