OPEC

öljynviejämaiden yhteistyöorganisaatio

OPEC (Organization of the Petroleum Exporting Countries, suom. ’Öljynviejämaiden järjestö’[1][2]) on öljynviejämaiden yhteistyöorganisaatio, joka on perustettu vuonna 1960. Tammikuussa 2019 järjestöön kuuluu 14 jäsentä: Algeria, Angola, Ecuador, Gabon, Irak, Iran, Kongo, Kuwait, Libya, Nigeria, Päiväntasaajan Guinea, Saudi-Arabia, Venezuela ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat.[3] Vuodesta 1965 lähtien sen kansainvälinen päämaja on ollut Wienissä, Itävallassa. Organisaation tehtävänä on neuvotella öljy-yhtiöiden kanssa öljyn tuotannosta, hinnoista ja tulevista oikeuksista. OPEC on avoimesti kartelli, joka palvelee jäsenmaidensa etuja.

Organization of the Petroleum Exporting Countries
Flag of OPEC.svg
OPECin jäsenvaltiot
OPECin jäsenvaltiot
Perustettu 1960
Tyyppi öljyntuottajamaiden etujärjestö
Päämaja Wien, Itävalta
Jäsenet 14 jäsenvaltiota
Viralliset kielet englanti
Pääsihteeri Haitham al-Ghais
Aiheesta muualla
Sivusto

Järjestön rooli ja historiaMuokkaa

 
OPECin uusi päämaja Wienissä, Itävallassa.

OPEC perustettiin 14. syyskuuta 1960 Bagdadissa pidetyssä konferenssissa, jolloin sen muodosti viisi maata: Iran, Irak, Kuwait, Saudi Arabia ja Venezuela.[4] OPECin jäsenet muodostavat kartellin, jonka päämääränä on neuvotella jäsenmaista viedyn öljyn hyväksyttävä määrä ja hinta. Yhteistoiminnalla OPEC pyrkii säätelemään öljyntuotantoa ja hintoja, pääasiassa asettamalla kiintiöitä jäsenilleen.

Jäsenmaat pitävät hallussaan noin kahta kolmasosaa maailman öljyreserveistä. Ne hallitsevat 40 % maailman vuotuisesta maaöljytuotannosta ja puolet viennistä. OPECin toiminnan ansiosta jäsenvaltiot saavat huomattavasti paremman vastineen öljylleen kuin ne saisivat ilman järjestöä.

Koska maailmanlaajuisessa öljymyynnissä käytetään Yhdysvaltain dollareita, muutokset dollarin arvossa suhteessa muihin valuuttoihin vaikuttavat OPECin päätöksiin tuotannon määrästä. Esimerkiksi jos dollarin arvo heikkenee suhteessa muihin valuuttoihin, OPECin jäsenvaltiot saavat vähemmän tuloja muilla valuutoilla, mikä johtaa näiden ostovoiman huomattavaan vähentymiseen.

Euron käyttöön ottamisen jälkeen Irak päätti yksipuolisesti vastaanottaa maksuja euroissa dollareiden sijaan. Jotkut arvelevat, että tämä päätös olisi voinut vahingoittaa vakavasti Yhdysvaltojen taloutta, jos muut OPECin jäsenet olisivat toimineet samoin. Irakin sodan jälkeen maksuvaluutta muutettiin takaisin Yhdysvaltain dollariksi.

OPECin päätöksillä on huomattava vaikutus kansainvälisiin öljyhintoihin. Esimerkiksi vuoden 1973 öljykriisin yhteydessä OPEC kieltäytyi kuljettamasta öljyä länsimaihin, jotka olivat tukeneet Israelia Jom kippur -sodassa Egyptiä ja Syyriaa vastaan. Tämä johti öljyn hinnan nelinkertaistumiseen viideksi kuukaudeksiselvennä.

Teollisuusmaiden yhteisö OECD ryhtyi etsimään vaihtoehtoja öljyriippuvuudelle, ja sen jäsenmaat perustivat kansainvälisen energiajärjestön IEA:n, jota voidaan pitää eräänlaisina vastavetona OPECille.

Toisin kuin monet muut kartellit, OPEC on menestyksekkäästi nostanut öljyn hintaa pitkinä ajanjaksoinaselvennä Huomattava osa OPECin menestyksestä voidaan liittää Saudi-Arabian joustavuuteen. Se on sallinut sopimusten rikkomisia muiden kartellin jäsenien osalta ja vähentänyt tuotantoaan kompensoidakseen muiden tuotantokiintiöiden ylityksiä. Aikaisemmin Saudi-Arabia oli ainoa maa, jolla oli varakapasiteettia ja mahdollisuus nostaa vaivatta tuotantoaan, mutta tämä ajanjakso on päättynyt, eikä OPEC enää pysty hallitsemaan öljyn hintoja entisellä tavalla.[5][6] OPEC-maiden todellisista reserveistä ei kuitenkaan ole varmaa tietoa: esimerkiksi 1980-luvulla Kuwait nosti kiintiöiden käyttöönoton yhteydessä reserviarviotaan 50 prosentilla yhdessä yössä, jota muut maat seurasivat, eivätkä reserviarviot ole koskaan laskeneet.[7]

Vuonna 2005 arveltiin että OPEC hallitsee tulevaisuudessa maailman öljyntuotantoa yhä voimakkaammin, sillä tuotannon muissa kuin OPEC-maissa on arvioitu kääntyvän laskuun aikaisemmin, ehkä jo muutaman vuoden kuluessa.[7] Öljy on yhä edelleen tärkein länsimaiden käyttämistä fossiilisista polttoaineista ja yksi nykyaikaisen talouselämän pääpilareista, minkä takia OPECin päätöksillä on maailmanlaajuista merkitystä.

Vuonna 2017 muodostetiin niin sanottu OPEC+ -liittouma, johon kuuluu kymmenen muuta öljyntuottajamaata, jotka eivät kuulu OPECiin. Tärkein näistä on Venäjä.[8]

JäsenvaltiotMuokkaa

OPECin 14 jäsenvaltiota, suluissa öljyn nettovientimäärät (miljoonaa barrelia päivässä) vuonna 2004 EIA:n mukaan.

Nykyiset jäsenvaltiotMuokkaa

AfrikkaMuokkaa

Lähi-itäMuokkaa

Etelä-AmerikkaMuokkaa

Entiset jäsenvaltiotMuokkaa

  •   Qatar (1,02), liittyi vuonna 1961, erosi 2019
  •   Indonesia, liittyi vuonna 1962, erosi 2009, liittyi takaisin 2016, erosi 2016
  •   Ecuador, liittyi vuonna 1973, erosi 1992, liittyi takaisin 2007, erosi 2020

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Lyhenneluettelo 25.04.2013. Kotimaisten kielten keskus. Arkistoitu 12.10.2013. Viitattu 16.6.2013.
  2. Weilin + Göösin tietosanakirja 5, s. 2209. Gütersloh: Weilin + Göös, 1994.
  3. Member Countries Organization of the Petroleum Exporting Countries. Viitattu 2.1.2019.
  4. https://www.civilsdaily.com/news/what-is-opec/
  5. http://www.msnbc.msn.com/id/7190109/
  6. http://www.energybulletin.net/3483.html
  7. a b http://news.bbc.co.uk/2/hi/business/4681935.stm
  8. https://www.themoscowtimes.com/2019/12/04/6-things-opec-russia-a68409

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Simmons, Matthew R., Twilight in the Desert: The Coming Saudi Oil Shock and the World Economy. Wiley, 2005. ISBN 0-471-73876-X

Aiheesta muuallaMuokkaa