Avaa päävalikko
Nuutajärven kartano

Nuutajärven kartano (ruots. Notsjö)[1] on kartano Urjalassa Pirkanmaalla. Kartano sijaitsee samannimisessä Nuutajärven kylässä ja taajamassa lähellä Nuutajärven lasitehdasta.

Uusrenessanssityylinen kartano sijaitsee Nuutajärven ja Rutajärven muodostamalla kannaksella. Kartanoa ympäröi suuri englantilaistyylinen puisto, ja kartanosta johtaa pitkä koivukuja kohti lasitehtaan kylää.[2]

Sisällysluettelo

HistoriaaMuokkaa

Kartano ja lasitehdasMuokkaa

Vuonna 1606 sotaväenpäällikkö Carl Bäck sai Ruotsin kuningas Kaarle IX:ltä kolmesta tilasta yhdistetyn suurtilan sekä Kinolan yksinäistilan. Pian Bäck rakennutti Nuutajärvelle kartanon, ja säterivapaus saatiin 1629, jolloin tilaa hallitsi Carl Bäckin vaimo Cecilia Hufvudskiöld. Rouva ja hänen poikansa, everstiluutnantti Carl Bäck nuorempi, ostivat lisää maatiloja ja sukuoikeuksia, ja kartano laajeni myöhemmin edelleen kuningatar Kristiinan antamilla lisälahjoituksilla. Näihin kuului Menosten Jaakkola ja Sipilä, Köllin autiotila sekä Brusilan yksinäistalo.[2]

Vuonna 1679 tulipalo tuhosi kaikki tilan 18 rakennusta, jotka tuolloin olivat Carl Bäckin pojan Hans Johan Bäckin omistuksessa. Pian tulleet katovuodet ja isonvihan ajan ryöstöt heikensivät kartanoa edelleen. Hans Johan Bäckin kuoltua 1753 Nuutajärven kartano meni hänen äitinsä suvulle, jolloin omistajaksi tuli laivastoni kapteeni Jakob Wilhelm de Pont.[2]

Vuonna 1792 Jakob Wilhelm de Pont perusti kartanon yhteyteen Nuutajärven lasitehtaan. 1700-luvun loppuvuosina de Pont myi kartanon yhtiökumppanilleen Johan Furuhjelmille, joka rakennutti järven rannalle nykyisen päärakennuksen, navetan ja puutarhan.[2]

Vuonna 1843 Nuutajärven kartanon omistus siirtyi arkkiatri Johan Agapetus Törngrenille ja 1849 tämän pojalle Adolf Törngrenille, joka ryhtyi uudistamaan sekä maatilaa että lasitehdasta mutta päätyi vararikkoon. Nuutajärven kartanon ja tehtaan osti 1869 eversti Torsten Costiander, joka tilasi arkkitehti Ludvig Isak Lindqvistiltä päärakennuksen uudet piirustukset. Kartanoon lisättiin parvekkeet ja se sai uudet ikkunakehykset ja listat. Raittiuden edistämiseksi Costiander lakkautti kartanon olutpanimon. Costiander kasvatti kartanon lehmälukua ja alkoi tuottaa voita, joka oli tuolloin Suomen tärkeimpiä vientituotteita.[2]

1900-luku

Vuonna 1904 Nuutajärven peri Costianderin puoliso Henrietta, joka luovutti tilan vanhemman tyttärensä Jennyn aviopuolisolle, arkkitehti Harald Neoviukselle. Neovius kuoli äkisti sydänkohtaukseen vuonna 1930. Tämän jälkeen hänen puolisonsa omistautui spiritismille ja tuli tunnetuksi meediona.[3] Jenny Neoviuksen kuoltua vuonna 1939 kartano jaettiin hänen Alma-sisarensa lasten kesken. Päärakennukseen asettuivat tohtori Einar Brander, hänen puolisonsa Anna Lisa Brander ja heidän tyttärensä Marianne Bergroth (o.s. Brander). Poika Hans oli kuollut talvisodassa.

Torpparilaki pienensi Nuutajärven kartanon pinta-alaa vuonna 1918, ja vuoden 1940 pika-asutuksessa kartano luovutti tuhat hehtaaria maistaan.[2]Sotavuosina kartanoon majoitettiin hetkeksi siirtoväkeä, mutta pitempiaikaisen majapaikan sieltä sai Helsingin yliopiston kanslia. Kanslian henkilökunta, ajoittain rehtorikin, majaili kartanossa syksyyn 1944 asti.

Vuonna 1943 perilliset jakoivat kartanon viiteen erilliseen tilaan.[2] Näin muodostuivat itsenäisiksi tiloiksi entisestä Rämeen ulkotilasta muodostettu Valajärven kartano Valajärven rannalla, Raikon ulkotilasta muodostettu Raikon kartano Kivijärven rannalla ja Kinolan ulkotilasta muodostettu Kinola Nuutajärven rannalla.[4] Einar Branderin nuorempi veli, lääketieteen ja kirurgian tohtori Torild Brander sai tiluksiin kuuluneen Raikon Kartanon. Lounais-Hämeen luonnonsuojeluyhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtajana sittemmin toiminut Torild Brander perusti 1950-luvulla kartanon alueelle laajat Kaakkosuon ja Kivijärven yksityiset luonnonsuojelualueet.[4]

Branderit olivat jo 1950-luvulta lähtien asuneet päärakennuksessa vain kesäisin välttääkseen suuret lämmityskustannukset. Kun Marianne Bergroth 1990-luvulla kuoli, muut suvun jäsenet eivät olleet enää lainkaan halukkaita käyttämään päärakennusta. Osa irtaimistosta jaettiin, osa myytiin ja osa jätettiin niille sijoilleen.

2000-lukuMuokkaa

Vuonna 2011 Nuutajärven kartanon omistajaksi tuli erikoislääkäri Sauli Siekkinen. Vuonna 2018 kartanon portaiden alta löytyi lasten salahuone, joka oli vuorattu Torsten Costianderin perheelle lähetetyillä postikorteilla. [5] Kartanon puutarhan suunnitteli 2018 Tristan Ormfelt.lähde?

Urjala kartanopitäjänäMuokkaa

Nuutajärven lisäksi Urjalassa on toinenkin suuri kartano, Honkola.[2] Sen alueella varttui urjalalaissyntyinen kirjailija Väinö Linna.

LähteetMuokkaa

  1. Paikkala, Sirkka (päätoim.): Suomalainen paikannimikirja, s. 297. hakusana Nuutajärvi. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Karttakeskus, 2007. ISBN 978-951-593-976-0.
  2. a b c d e f g h Kartanot Urjalan kunta. Viitattu 29.7.2013.
  3. http://www.nuutajarvenkartano.fi/historia/
  4. a b Brander, Torsten: Torild Brander – luonnonsuojelija vailla vertaa. Lounais-Hämeen Luonto, 1993, nro 80, s. 31, 47, 55. Forssa: Lounais-Hämeen Luonnonsuojeluyhdistys. Lehden verkkoversio Lounaisluonto.net -verkkosivustolla (pdf) Viitattu 16.2.2017.
  5. https://www.aamulehti.fi/uutiset/remontti-paljasti-salaisuuden-nuutajarven-kartanon-portaiden-alta-omistaja-oli-kuullut-vain-huhuja-postikorttihuoneesta-200803991.
Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.